Hae tästä blogista

keskiviikko 31. maaliskuuta 2010

TÄYSIN ILMAISIA PROTEIINIPURKKEJA JAOSSA!

















Aprillia, syö silliä, juo kuravettä päälle! :D

"Huhtikuun ensimmäinen päivä on se päivä, jolloin meitä muistutetaan, millaisia olemme muiden 364 päivän aikana." – Mark Twain

Johan pomppas! Jaamme noutomyymälässä täysin ilmaisia 4,5 kg:n Whey Overdrive 2 -purkkeja tämän päivän (1.4.) ajan. Käy hakemassa omasi pois! 

Urheiluravinnetutkimuksiin liittyviä käsitteitä














Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevasta kirjasta Urheiluravinteet (WSOYPro). Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

Ad libitum tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että koehenkilöt syövät ja juovat vapaasti mieltymystensä/halujensa mukaisesti.

Alfavirhe (engl. alpha error) eli tyypin I virhe tarkoittaa sitä, että nollahypoteesi (kts. Hypoteesi) hylätään, vaikka se todellisuudessa pitää paikkansa. Toisin sanoen tehdään johtopäätös, että esim. ravintolisä X parantaa fyysistä suorituskykyä, vaikka vaikutusta ei todellisuudessa ole. Syynä voi olla vaikkapa sattuma.

Alkureitin metabolia (engl. first pass metabolism) tarkoittaa oraalisesti eli suun kautta otettavien aineiden tapauksessa 1) imeytymisvaiheen metaboliaa (suolen seinämä, porttilaskimo) ja 2) ensikierron metaboliaa (maksa). Ensikierron metaboliaa käytetään usein alkureitin metabolian synonyyminä, mutta tarkkaan ottaen ensikiertoon sisältyy vain maksassa tapahtuva metabolia. Aineet (esim. ravintolisän vaikuttava aine) siirtyvät maha-suolikanavasta ensin porttilaskimon kautta maksaan. Toisin sanoen kaikkien oraalisesti otettavien aineiden pitää kulkea maksan kautta isoon (systeemiseen) verenkiertoon. Vasta systeemiseen verenkiertoon päästyään aine voi saada aikaiseksi systeemisen vasteen. Kts. myös Biologinen hyötyosuus.

Avoin tutkimus (engl. open label study) tarkoittaa sitä, että sekä tutkijat että koehenkilöt tietävät, mitä tuotetta kukin koehenkilö saa. Avoimet tutkimukset ovat alttiita monenlaisille harhoille, joten niiden tieteellinen painoarvo on yleensä heikko. Toisaalta joissakin tapauksissa sokkottauminen ei ole mahdollista. Kokotekstiartikkeleina julkaistut urheiluravinnetutkimukset ovat lähes aina kaksoissokkoutettuja (kts. Sokkouttaminen).

Beetavirhe (engl. beta error) eli tyypin II virhe tarkoittaa sitä, että nollahypoteesi jää voimaan, vaikka se todellisuudessa on väärä. Toisien sanoen tehdään johtopäätös, että esim. ravintolisä Y ei paranna kehonkoostumusta, vaikka se todellisuudessa sitä parantaa. Syynä on yleensä pieni aineistokoko (koehenkilömäärä) suhteessa tulosten hajontaan. Beetavirhe on suhteellisen yleinen urheiluravinnetutkimuksissa, sillä aineistokoko on lähes säännönmukaisesti pieni. Tämä johtuu pääasiassa rahoitusongelmista. Pientä koehenkilömäärä käytettäessä ryhmien välisen eron pitää olla suuri, jotta se saavuttaisi tilastollisen merkitsevyyden (kts. P-arvo). Näin ollen vaarana on tehoavan ravintolisän toteaminen tehottomaksi. Toisaalta huippu-urheilussa tilastollisesti ei-merkitsevät erot voivat olla käytännössä hyvinkin merkittäviä (kts. esim. Hopkins WG ym. Design and analysis of research on sport performance enhancement. Med Sci Sports Exerc 31:472-485, 1999). Beetavirhe voi johtua myös liian lyhyestä puhdistautumisperiodista ristikkäistutkimuksessa (kts. Ristikkäistutkimus).

Biologinen hyötyosuus (engl. bioavailability) on se osuus aineesta (esim. ravintolisän aktiiviaineesta), joka pääsee muuttumattomana isoon (systeemiseen) verenkiertoon. Oraalisesti eli suun kautta otettavan tuotteen biologiseen hyötyosuuteen vaikuttavat ratkaisevasti imeytymisvaiheen metabolia ja maksassa tapahtuva ensikierron metabolia (kts. Alkukierron metabolia).

Elektromyografian (engl. electromyography, EMG) avulla voidaan mitata luustolihaksen sähköistä aktiivisuutta. EMG kuvastaa ko. lihaksen toimivien motoristen yksiköiden yhteisaktiivisuutta. Mitä enemmän keskushermosto kykenee aktivoimaan motorisia yksikköjä ja mitä suurempi on kunkin yksikön syttymisfrekvenssi, sitä suurempi on lihaksen tuottama voima.

Glykemia (engl. glycemia tai glycaemia) tarkoittaa veressä olevaa glukoosia (verensokeria). Normo- eli euglykemia tarkoittaa normaalia verensokeria, hyperglykemia koholla olevaa verensokeria ja hypoglykemia matalaa verensokeria. Plasman glukoosipitoisuuden viitearvo paastotilassa on 4,0–6,1 millimoolia litrassa (mmol/l). Diabeteksen eli sokeritaudin raja-arvo on 7,0 mml/l. Jos paastoarvo on 6,1–6,9 mmol/l, henkilöllä katsotaan olevan heikentynyt sokerinsieto. Tällöin henkilön on syytä ruveta kiinnittämään huomiota elintapoihinsa, jotta sokerinsietoa saadaan parannettua (kts. myös Insuliiniherkkyys). Plasman ja seerumin glukoosiarvot ovat n. 12-15 %:a suurempia kuin kokoveren glukoosiarvot, koska punasolujen glukoosipitoisuus on pienempi kuin plasman (kts. myös Verikoe).

Hengitysosamäärä (engl. respiratory quotient, RQ) on hiilidioksidin tuoton ja hapenkulutuksen välinen suhde (VCO2/VO2). RQ:n määrityksellä voidaan selvittää energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta (polttoaineseoksen koostumusta) esim. levossa ja kevyen fyysisen kuormituksen aikana, sillä rasvahappojen, aminohappojen ja hiilihydraattien täydellinen hapettuminen hiilidioksidiksi ja vedeksi vaatii kukin erilaisen määrän happea tuotettua hiilidioksidimolekyyliä kohden. Elimistön käyttäessä energiaksi pelkästään rasvahappoja on RQ n. 0,7, hiilihydraatteja käytettäessä n. 1,0 ja aminohappoja käytettäessä n. 0,82. Käytännössä energiaa saadaan kuitenkin aina sekä hiilihydraateista että rasvoista (ja vähäisemmässä määrin aminohapoista). RQ 0,85 tarkoittaa sitä, että hiilihydraattien ja rasvahappojen osuus energiantuotossa on suurin piirtein puolet ja puolet. Tämä arvo on hyvin lähellä terveen ihmisen lepotilan RQ:ta. Kovatehoisen fyysisen kuormituksen aikana RQ ei kuvasta energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta mm. elimistön happamoitumisen vuoksi.

Hitaita lihassoluja (engl. slow-twitch muscle fibers) eli tyypin I lihassoluja (lihassyitä) on ihmisen luustolihaksissa nähtävästi vain yhdenlaisia. Tyypin I lihassoluissa on runsaasti myoglobiinia, kapillaareja ja mitokondrioita. Näiden ominaisuuksien vuoksi tyypin I lihassoluilla on suuri kapasiteetti aerobiseen metaboliaan, joten ne omaavat erinomainen väsymyksen siedon. Kestävyysjuoksijoilla on yleensä n. 70-80 % tyypin I lihassoluja.

Hydraatio (engl. hydration) tarkoittaa tässä yhteydessä nesteytystä. Normo- eli euhydraatio tarkoittaa normaalia nestetasapainoa, dehydraatio nestevajausta ja hyperhydraatio ylinesteytystä. Rehydraatio tarkoittaa nestetasapainon palautumista esim. liikunnan jälkeen.

Hypoteesi (engl. hypothesis) on tilastolliseen päättelyyn liittyvä olettamus tai väittämä. Nollahypoteesi (engl. null hypothesis) on ennalta määritelty perusväittämä, jonka mukaan esim. ravintolisä Z:n ja lumetuotteen välillä ei ole mitään eroa. Nollahypoteesi hyväksytään (eroa ei ole) tai kumotaan (eroa on). Vaihtoehtoinen hypoteesi (engl. alternative hypothesis) on ennalta määritelty vaihtoehtoinen väittämä nollahypoteesille; esim. ravintolisä G on tehokkaampi suorituskyvyn parantamisessa kuin lumetuote. Tieteellisessä puhekielessä hypoteesi tarkoittaa teoriaa.

Idiosynkrasia (engl. idiosyncrasia) tarkoittaa sitä, että henkilö reagoi tavallista voimakkaammin ja/tai poikkeavalla tavalla pienehköön ainemäärän ilman, että kyseessä on yliherkkyys. Yleensä idiosynkrasian aiheuttaa perinnöllinen poikkeavuus.

Ihopoimumittaus (engl. skinfold) eli ns. pihtimittaus on kauan käytössä ollut kehon koostumuksen analyysimenetelmä, jossa mitataan ihonalaisen rasvakudoksen paksuus useasta kohdasta kehoa. Ihopoimujen summasta saadaan ennusteyhtälön avulla arvio rasvan osuudesta kehon massasta. Ihopoimumittausta käytetään nykyään melko harvoin tutkimustyössä, mutta valmennuskäyttöön se soveltuu varsin hyvin.

Ilmaantuvuus (engl. incidence) eli insidenssi on uusien tautitapausten määrä tietyllä aikavälillä sairastumiselle alttiina olevassa väestönosassa.

Insuliiniherkkyys (engl insulin sensitivity) tarkoittaa solujen kykyä reagoida verenkierrossa olevalle insuliinille. Fyysinen aktiivisuus parantaa insuliiniherkkyyttä. Insuliiniresistenssi (engl. insulin resistance) on tila, jossa insuliiniherkkyys on alentunut ja jossa tarvitaan tavallista suurempia insuliinimääriä verensokerin alentamiseksi.

Julkaisuharha (engl. publication bias) on harha, joka syntyy kun tieteellisissä lehdissä julkaistaan mieluummin tilastollisesti merkitseviä tuloksia kuin ei-merkitseviä tuloksia. Julkaisuharha lienee suhteellisen yleinen urheiluravinnealalla. Tutkimusta sponsoroinut yritys on voinut sopia tutkijoiden kanssa, että vain tilastollisesti merkitsevät tulokset julkaistaan. Tutkijat ovat muutenkin innokkaampia julkaisemaan tuloksiaan silloin, kun niillä on selvää uutisarvoa. Myös tieteelliset lehdet osallistuvat omalta osaltaan julkaisuharhan syntyyn, sillä suuremman uutisarvon omaavat artikkelit ylittävät helpommin julkaisukynnyksen. Julkaisuharhan mahdollisuutta voidaan selvittää tarkastelemalla julkaistujen tulosten jakaumaa ns. suppilokuvassa (engl. funnel plot) (kts. esim. Egger M. ym. Bias in meta-analysis detected by a simple, graphical test BMJ 1997;315:629-634).

Kaksienergisen röntgensäteen absorptiometria (engl. dual-energy X-ray absorptiometry, DXA tai DEXA) perustuu röntgensäteen erilaiseen vaimenemiseen eri kudostyypeissä. DXA ottaa kehosta tuhansia kuvia, joiden avulla se määrittää mm. kehon rasvan ja rasvattoman massan määrän. DXA on lähes täysin syrjäyttänyt ihopoimumittauksen urheiluravinnetutkimuksissa. DXA on helppo suorittaa ja luotettavuus on samaa luokkaa kuin vedenalaispunnituksella, joskin DXA:n tulos voi vaihdella käytettävästä laitteistosta riippuen. DXA:ta käytetään yleisesti myös luuston kivennäisainetiheyden määrityksessä.

Kalorimetria (engl. calorimetria) on laite, joka mittaa suoraan elimistön lämmön tuottoa. Tästä syystä sitä kutsutaan myös suoraksi kalorimetriaksi (engl. direct calorimetria). Koehenkilö on eristetyssä huoneessa, jonka läpi virtaa ilmaa. Koehenkilön tuottama lämpö rekisteröidään yleensä katossa virtaavan veden lämpötilan muutoksesta. Kalorimetria on tarkin tapa mitata energian kulutusta, mutta sitä käytetään äärimmäisen harvoin kalleutensa, hitautensa ja vaikeasti hallittavan tekniikkansa vuoksi. Epäsuora kalorimetria (engl. indirect calorimetria) on lähes täysin syrjäyttänyt suoran kalorimetrian. Epäsuorassa kalorimetriassa energian kulutusta arvioidaan hapenkulutuksen perusteella. Suoralla ja epäsuoralla kalorimetrialla saatujen tulosten ero on keskimäärin vain n. ± 1 %. Energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta voidaan määrittää hengitysosamäärällä (kts. Hengitysosamäärä)

Kehon koostumus (engl. body composition) on tärkeä sekä fyysisen suorituskyvyn että terveyden kannalta. Kehon koostumukseen liittyvän terminologian tuntemus on välttämätöntä tutkimustulosten järkevän tulkinnan kannalta.

Total body fat: Kehon kaikki rasvat eli varastorasva plus välttämätön rasva.

Essential fats: Välttämättömät rasvat, joita on mm. aivoissa, hermokudoksessa, luuytimessä. sydänkudoksessa ja solukalvoissa. Aikuisilla miehillä on kehossaan välttämättömiä rasvoja n. 3 % ja naisilla n. 12-15 %, joskin määrä voi vaihdella huomattavasti yksilöiden välillä.

Fat-free mass (FFM): Kehon rasvaton massa, joka koostuu pääasiassa proteiinista ja vedestä (n. 70 %). FFM sisältää myös pieniä määriä glykogeenia ja mineraaleja. Luustolihaksisto on FFM:n pääkomponentti, mutta myös sydän, maksa ja muut elimet sisältyvät siihen.

Lean body mass (LBM): Tämä termi tarkoittaa muutoin samaa kuin FFM, mutta siihen sisältyy myös välttämättömät rasvat.

Urheiluravinnetutkimuksissa määritellään yleensä LBM ja kehon rasvapitoisuus kaksienergisen röntgensäteen absorptiometriaa (DXA) hyödyntämällä. LBM antaa suhteellisen tarkan kuvan luustolihasten massasta, joskin nestetasapainon mahdolliset muutokset täytyy huomioida tulosten tulkinnassa.

Klassinen koejärjestelmä (engl. classical experimental design) koostuu kahdesta käsittelystä: 1) aktiivituote ja 2) plasebo. Mittauksia on myös kaksi: 1) alkumittaus, jolla kontrolloidaan lähtötaso ja 2) loppumittaus, johon aktiivituotteen arvellaan vaikuttavan. Koe tehdään koehenkilöille vain kerran. Jos aktiiviryhmän tulokset ovat muuttuneet keskimäärin enemmän kuin plaseboryhmän tulokset, on tuotteella ollut vaikutusta tutkittaviin muuttujiin. Urheiluravinnetutkimuksissa käytetään useimmiten klassista koejärjestelmää, mutta ristikkäistutkimusasetelmaa käytetään enenevissä määrin.

Kliinisen rasituskokeen (engl. clinical stress testing) avulla voidaan tutkia fyysisen suorituskyvyn rajoittumisen astetta ja mekanismeja. Yleensä koe suoritetaan polkupyöräergometrilla tai kävelymatolla kasvattaen rasitusastetta niin pitkälle, kunnes saavutetaan tutkittavan rasituksensiedon yläraja. Kliininen rasituskoe tehdään aina lääkärin johdolla ja kokeen aikana mitataan mm. verenpainetta ja valtimoveren happikyllästeisyyttä (SaO2) sekä seurataan sydämen sähköistä toimintaa elektrokardiografialla (EKG, ”sydänfilmi”). Kliinistä rasituskoetta käytetään urheiluravinnetutkimuksissa lähinnä silloin, kun halutaan tutkia ravinteen annon vaikutuksia sairailla tai ikääntyneillä koehenkilöillä.

Konsentrinen lihastyö (engl. concentric work) tarkoittaa sitä, että lihas lyhenee liikkeen aikana. Esimerkki konsentrisesta lihastyöstä on hauiskäännön se vaihe, jossa käsivarsi koukistuu. Vastaavasti eksentrinen lihastyö (engl. eccentric work) on hauiskäännön se vaihe, jossa käsivarsi suoristuu. Isometrisen lihastyön (engl. isometric work) aikana lihasjännekompleksin pituus ei muutu (esim. asennon säilyttäminen). Isometrinen lihastyö on kyseessä myös silloin, kun voimat eivät riitä raskaan taakan liikuttamiseen. Isotonisen lihastyön (engl. isotonic work) lihaksen pituus muuttuu, mutta vastus pysyy samana. Isokineettisessä lihastyössä (engl isokinetic work) liike tapahtuu vakioidulla nopeudella.

Korrelaatio (engl. correlation) kuvaa kahden muuttujan välistä riippuvuutta. Lääketieteessä korrelaatiolla tarkoitetaan yleensä Pearsonin korrelaatiokerrointa (engl. Pearson's correlation coefficient), mikä on parametrinen lineaarinen riippuvuuden mitta kvantitatiivisten suureiden x ja y välillä. Korrelaatio on muuttujien kovarianssi, joka on standardoitu välille [-1,1]. Korrelaatiokerroin ei siis riipu käytetyistä yksiköistä. Mitä enemmän korrelaatiokerroin poikkeaa nollasta, sitä voimakkaampaa muuttujien välinen riippuvuus on. r = 1 tarkoittaa, että muuttujien välillä on täydellinen lineaarinen riippuvuus, kun taas r = -1 tarkoittaa täydellistä negatiivista (käänteistä) riippuvuutta. Urheiluravinnetutkimuksissa korrelaatiokertoimella voidaan selvittää esimerkiksi mahdollista vaikutusmekanismia. On esimerkiksi hyvin todennäköistä, että kreatiinilisän suorituskykyä parantava vaikutus korreloi voimakkaasti luustolihasten kreatiinifostaattipitoisuuden kanssa.

Lumetuote (engl. placebo) eli plasebo on kliinisessä tutkimuksessa vertailuryhmälle annettava inaktiivinen ”feikkituote”. Plasebon pitää olla ulkonäöltään, hajultaan, maultaan ja painoltaan identtinen (tai lähes identtinen) aktiivituotteen kanssa. Molempien tuotteiden pitäisi vaikuttaa samalla tavalla myös virtsan väriin. Joissakin tapauksissa olisi parempi käyttää aktiivista plaseboa (engl. active placebo), joka aiheuttaa aktiivituotteen kaltaisia sivuvaikutuksia. Jos kahta tutkittavaa tuotetta on vaikea saada identtisiksi, voidaan käyttää kaksoisplasebotekniikkaa (engl. double dummy), jossa tuotteella A on identtinen plasebo a ja tuotteella B vastaavasti plasebo b. Ryhmään A kuuluva koehenkilö saa kombinaation A + b ja B-ryhmään kuuluva kombinaation a + B.

Meta-analyysi (engl. meta analysis) on tilastollinen analyysi, joka tehdään kahden tai useamman samaa tutkimusongelmaa tarkastelevan tutkimuksen tulosten pohjalta. Tarkoituksena on saada aikaan synteesi, joka antaa tutkittavasta kysymyksestä vahvempaa näyttöä kuin yksittäiset tutkimukset. Meta-analyysi perustuu lähes aina systemaattiseen katsaukseen.

Maksimaalinen hapenottokyky/hapenkulutus (engl. maximal oxygen uptake/consumption, VO2max) tarkoittaa suurinta mahdollista hapen (O2) määrää, jonka elimistön kykenee käyttämään hyödykseen. VO2max:n määritelmä sisältää yleensä myös maininnan siitä, että isot lihasryhmät tekevät työtä ja suoritusta jatketaan progressiivisesti nousevassa kuormituksessa uupumukseen asti. VO2max:ia kutsutaan myös maksimaaliseksi aerobiseksi tehoksi (engl. maximal aerobic power). VO2max kuvastaakin henkilön kykyä tuottaa energiaa hapetusreaktioiden avulla. VO2max:n suuruuteen vaikuttaa pääasiassa kaksi tekijää: 1) hengitys- ja verenkiertoelimistön kyky kuljettaa happea lihassoluihin ja 2) lihasten kyky käyttää saamaansa happea energiantuottoon. VO2max ilmoitetaan yleensä kehon painoon suhteutettuna (esim. 40 ml/kg/min). Miehillä korkein raportoitu VO2max on 94 ml/kg/min ja naisilla 77 ml/kg/min. Molemmat olivat hiihtäjiä. Korkea VO2max ei kuitenkaan takaa erinomaista kestävyyssuorituskykyä, eikä se ole fyysisen suorituskyvyn mittari.

Maksimivoima (engl maximal strength) tarkoittaa suurinta voimatasoa, jonka lihas tai lihasryhmä kykenee tuottamaan tahdonalaisessa kertasupistuksessa. Se ilmaistaan tuotettuna maksimaalisena voimatasona (engl. maximal force) Newtoneina (N) tai kilogrammoina (kg) tai vääntömomenttina (engl torque), jolloin yksiköksi tulee Newtonmetri (Nm). Kts. myös Yhden toiston maksimi.

Nopeat lihassolut (engl. fast-twitch muscle fibers) eli tyypin II lihassolut (lihassyyt) voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: IIA ja IIX (aiemmin IIB). Tyypin IIX lihassoluissa on suhteellisen vähän mitokondrioita, joten niiden kapasiteetti aerobiselle metabolialle on rajallinen. Tämän vuoksi ne myös väsyvät nopeammin kuin hitaat eli tyypin I lihassolut. Tyypin IIX lihassoluissa on kuitenkin runsaasti glykolyyttisiä entsyymejä, joten niiden kapasiteetti anaerobiseen metaboliaan on suuri. Tyypin IIX lihassolut ovat kaikkien nopeimmin supistuvia (korkein Vmax). Tyypin IIA lihassolujen ominaisuudet sijoittuvat tyypin I ja tyypin IIX välimaastoon. Tyypin IIA lihassolut ovat erityisen tehokkaita adaptoitumaan fyysisen harjoittelun seurauksena. Pikajuoksijoilla on yleensä n. 70-75 % nopeita lihassoluja.

Nopeusvoima (engl. speed strength) tarkoittaa hermolihasjärjestelmän kykyä tuottaa suurin mahdollinen voima lyhyimmässä mahdollisessa ajassa tai suurimmalla mahdollisella nopeudella.

Otoskoko (engl. sample size) on arvio, kuinka monta koehenkilöä tarvitaan, jotta voitaisiin osoittaa jokin käytännössä merkittäväksi arvioitu tulos tilastollisesti merkitseväksi, edellyttäen, että ero on ylipäätänsä olemassa. Otoskokoon vaikuttaa oletettu ero ja vastemuuttujan variaatio. Mitä pienempi ero halutaan havaita ja mitä enemmän vastemuuttuja vaihtelee henkilöiden ja/tai tutkimuskertojen välillä, sitä suurempi otoskoko tarvitaan.

P-arvo (engl. P-value) on tilastollisessa hypoteesin testauksessa todennäköisyys, jolla vähintäänkin yhtä merkittävä ero tuloksessa saadaan aikaan käyttämällä nollahypoteesia. P viittaa todennäköisyyteen (probability). Mitä pienempi P-arvo, sitä varmemmin havaittu ero on todellinen eikä sattuman vaikutusta. Lääke- ja liikuntatieteellisissä julkaisuissa tilastollisen merkitsevyyden rajana käytetään lähes aina P-arvoa 0,05. Toisin sanoen tulosta pidetään "tilastollisesti merkitsevänä", jos P-arvo on pienempi kuin 0,05. P < 0,05 tarkoittaa alle 5 %:n mahdollisuutta, että ero johtuisi sattumasta. Raja-arvo perustuu yhteisesti hyväksyttyyn käytäntöön, eikä sille löydy mitään loogisia perusteita. On erittäin tärkeää ymmärtää, että tilastollinen merkitsevyys ei välttämättä kerro käytännön merkittävyydestä yhtään mitään. Vastaavasti tilastollisesti ei-merkitsevä P-arvo ei välttämättä tarkoita sitä, että tulos on käytännössä merkityksetön. Näin ollen P-arvoon ei pidä sokeasti tuijottaa. Tämä koskee erityisesti urheiluravinnetutkimuksia, joissa koehenkilöiden määrä on pieni. Kun koehenkilöiden määrää lisätään, saadaan luotettavampi arvio muuttujasta ja tilastollinen merkitsevyys kasvaa (P-arvo pienenee), vaikka tulosten käytännön merkittävyys pysyy täysin samana.

Poispudonnut (engl. dropout) on koehenkilö, joka vetäytyy tutkimuksesta syystä tai toisesta. Myös ne koehenkilöt, jotka eivät noudata tutkimussuunnitelmaa, katsotaan poispudonneiksi. Jos poispudonneita on paljon, todetaan hoitomyöntyvyyden eli komplianssin (engl. compliance) olevan heikko. Poispudonneiden osalta tutkimustuloksia voidaan analysoida kahdella tapaa: 1) hoitoaikeen mukainen analyysi (intention-to-treat, ITT) ja 2) protokollan mukainen analyysi (engl. per protocol analysis). ITT on analyysitapa, missä kaikki satunnaistetut koehenkilöt otetaan mukaan analyysin riippumatta siitä ovatko he mahdollisesti keskeyttäneet tutkimuksen tai edes aloittaneetkaan sitä. Protokollan mukaiseen analyysiin otetaan mukaan vain ne koehenkilöt, jotka ovat noudattaneet tutkimussuunnitelmaa. ITT-analyysiä perustellaan mm. sillä, että satunnaistamisella aikaansaatu ennustetekijöihin liittyvä tasapaino vertailtavien ryhmien välillä säilyy. ITT -analyysin keskeinen ongelma on se, että se ei kerro pelkästään tehosta (engl. efficacy), vaan analyysin tuloksena syntyy tehon ja hoitomyöntyvyyden ”sekasikiö”. ITT -analyysin käyttö voi kuitenkin olla perustelua esim. lääketutkimuksissa, joissa tutkitaan huomattavia haittavaikutuksia omaavia valmisteita. Lienee sanomattakin selvää, että urheiluravinnetutkimuksissa käytetään protokollan mukaista analyysiä. Myös vertailevissa dieettitutkimuksissa olisi syytä noudattaa protokollan mukaista analyysiä (kts. esim. Feinman RD. Intention-to-treat. What is the question? Nutr Metab (Lond). 2009, 9;6:1.

Prandiaalinen (engl. prandial) tarkoittaa aterian yhteydessä tapahtuvaa. Esimerkiksi post-prandiaalinen tarkoittaa aterian jälkeen tapahtuvaa.

Ravintoaineen suositeltava saanti (engl. esim. ”recommended dietary allowance”) tarkoittaa sitä suojaravintoainemäärää, jonka oletetaan tyydyttävän ravintoainetarpeen ja ylläpitävän hyvää ravitsemustilaa lähes kaikilla terveillä ihmisillä (97-98 %). Ravintoaineen suositeltava saantimäärä on aina suurempi kuin fysiologinen minimitarve. Kullekin ravintoaineelle on määritelty varmuusvara, jonka oletetaan kattavan tarpeen vaihtelun väestössä ja jonka oletetaan turvaavan hyvän suoritus- ja vastustuskyvyn ja riittävän varaston myös rasitustilanteisiin. Nämä olettamukset eivät aina pidä paikkaansa. Huom. Ravintoaineen suositeltava saanti on valmiissa ruoassa oleva ravintoainemäärä.

Reliabiliteetti (engl. reliability) tarkoittaa mittausprosessin luotettavuutta. Mittaus on luotettavaa, jos samasta aineistosta suoritetut mittaukset antavat eri mittauskerroilla ja eri mittaajien suorittamana samat tulokset. Vrt. Validiteetti.

Riski (engl. risk) tarkoittaa tietyt ominaisuudet omaavan henkilön todennäköisyyttä sairastua. Riski siis mittaa sairauden ilmaantuvuuden todennäköisyyttä. Kts. myös Ilmaantuvuus ja Suhteellinen riski.

Ristikkäistutkimuks (engl. cross-over study) tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa on vähintään kaksi tutkimusperiodia ja kaikki tutkittavat saavat jokaista tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta satunnaisessa järjestyksessä. Tutkimusperiodien välillä on puhdistautumisperiodi (engl. wash-out period). Liian lyhyt puhdistautumisperiodi voi aiheuttaa beetavirhettä, erityisesti, jos tutkittavan tuotteen vaikutus jatkuu suhteellisen pitkään käytön lopettamisen jälkeenkin. Ristikkäistutkimusasetelmalla pyritään vähentämään periodivaikutusta (engl. period effect), mikä tarkoittaa sitä, että tutkittavien vaste on erilainen eri tutkimusperiodeilla. Siirtymävaikutuksella (engl. carry-over effect) tarkoitetaan vaikutuksen siirtymistä ristikkäisasetelmassa periodilta toiselle.

Ruokapäiväkirja (engl. food diary) on usein hyödyllinen työväline urheiluravinnetutkimuksissa. Koehenkilö kirjaa ruokapäiväkirjaan nauttimansa ruoat ja juomat määrineen. Ruokapäiväkirjaa pitäisi pitää vähintään kolme päivää satunnaisvirheen (engl. random error) minimoimiseksi. Ruokapäiväkirjan tulokset analysoidaan yleensä tietokoneohjelman avulla (esim. Nutrica). Ruokapäiväkirjan keskeinen ongelma on aliraportointi, mikä johtaa systemaattiseen virheeseen (engl. systematic error). Tällä tarkoitetaan virhettä, jonka suunta on johdonmukaisesti niin samanlainen, että se vaikuttaa ryhmän keskiarvoon.

Satunnaistaminen (engl. randomization) on menetelmä, jonka tarkoituksena on tehdä vertailtavat ryhmät tausta- ja ennustetekijöiltään mahdollisimman samankaltaisiksi tutkimuksen alkaessa.

Sokkouttamisen (engl. blinding) tarkoituksena on se, etteivät koehenkilöt tiedä tutkimuksen aikana, mitä tuotetta heille annetaan (yksöissokkomenetelmä, engl. single blind). Yleensä tutkijatkaan eivät tiedä vielä tutkimuksen aikana, mitä tuotetta kullekin koehenkilöille annetaan (kaksoissokkomenetelmä, engl. double blind).

Suhteellinen riski (engl. relative risk, RR) vertaa sairastumisen todennäköisyyden riskiä kahdella henkilöllä, jotka poikkeavat toisistaan vain sen riskitekijän suhteen, josta ollaan kiinnostuneita. RR ei ole urheiluravinnealan kannalta keskeinen käsite, mutta se on silti syytä ymmärtää, sillä sen avulla tuputetaan mm. lääkkeitä ja seulontatutkimuksia riskiryhmille. RR ei kerro tietyn riskitekijän kokonaisvaikutuksen suuruutta, joka riippuu kyseisen riskitekijän yleisyydestä. Yleinen riskitekijä, joka aiheuttaa vähäisen nousun RR:ssä, voi olla väestön terveyden kannalta merkittävämpi kuin suuren RR:n aiheuttava harvinainen riskitekijä. RR 1 tarkoittaa, että kahden ryhmän välillä (esim. lääke vs. plasebo) ei ole eroa. RR < 1 tarkoittaa, että tapahtuman (esim. sairastumisen) ilmaantuminen on vähäisempää aktiiviryhmässä kuin plaseboryhmässä.

Pelkän RR:n ilmoittaminen on usein harhaanjohtavaa. Korkeassa asemassakaan olevat terveydenhuollon ammattilaiset eivät aina ymmärrä, mitä RR tarkoittaa (kts. esim. Gigenzer G. Calculated Risks: How to Know When Numbers Deceive You. Simon & Schuster, 2003). Esim. WOSCOPS -statiinitutkimuksessa kuoleman RR väheni 22 %, mutta absoluuttisen riski (AR) vain 0,9 % (Shepherd J ym. Prevention of coronary heart disease with pravastatin in men with hypercholesterolemia. N Engl J Med. 1995;333:1301-1307). Artikkelissa ei mainita jälkimmäistä lukua lainkaan.

”From the data in Table 2, it can be estimated that treating 1000 middle-aged men with hypercholesterolemia and no evidence of a previous myocardial infarction with pravastatin for five years will result in… 7 fewer deaths from cardiovascular causes, and 2 fewer deaths from other causes than would be expected in the absence of treatment.” [Lihavointi lisätty].

Eli kun 1000 keski-ikäistä, korkean kokonaiskolesterolin omaavaa miestä hoidetaan pravastatiinilla viiden vuoden ajan, ihmishenkiä säästyy yhdeksän. Kuoleman RR:n ja AR:n vähentyminen lasketaan seuraavasti:

RR:n vähentyminen = (41-32)/41 = 22 %
Uutisotsikko: ”Pravastatiini vähentää kuolleisuutta riskipotilailla jopa 22 %”

Absoluuttisen riskin vähentyminen = (41-32)/1000 = 0,9 %
Uutisotsikko: ”Pravastatiinin hyödyt riskipotilaillakin minimaalisia”

Lisäksi voidaan vielä laskea ns. NNT-luku (number needed to treat). NNT ilmoittaa potilasmäärän, joka on hoidettava, jotta yksi tapaus (esim. kuolema) saataisiin estettyä. Tässä tapauksessa NNT-luvuksi tulee 111.
Uutisotsikko: ”Pravastatiinin anto riskipotilaille muistuttaa terveyslottoa”

Täydellinen verenkuva (engl. complete blood count tai full blood count) eli TVK on automaattisella laskurilaitteella laskimoverinäytteestä tehtävä laboratoriotutkimus, joka sisältää seuraavat tutkimukset: hemoglobiini (B-Hb), hematokriitti (B-Hkr), erytrosyytit, punasolut (B-Ery), leukosyytit, valkosolut (B-Leuk), punasolujen hemoglobiinin massa (E-MCH), massakonsentraatio (E-MCHC), keskitilavuus (E-MCV), valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi) ja verihiutaleet (B-Tromb). Urheiluravinnetutkimuksissa TVK voidaan määrittää esim. silloin, kun halutaan saada tietoa tutkittavan tuotteen siedettävyydestä.

Yhden toiston maksimi (engl. one repetition maximum, 1RM) tarkoittaa suurinta kuormaa jossain tietyssä harjoitusliikkeessä, joka kyetään suorittamaan yhden kerran asianmukaisella suoritustekniikalla. Yleisesti käytettäviä harjoitusliikkeitä ovat penkkipunnerrus ja jalkaprässi.

Validiteetti (engl. validity) on mittarin kyky mitata juuri sitä, mitä sen halutaankin mitata. Validilta mittarilta edellytetään, että se kuvaa mahdollisimman hyvin sitä ilmiötä, jota halutaan mitata. Esim. veren hemoglobiinipitoisuuden määritys on nykyisellä tekniikalla erittäin luotettava, mutta sen validiteetti urheilijan rautatasapainon mittarina on heikko. Vrt. Reliabiliteetti.

Vedenalaispunnitus (engl. underwater weighing) on kehon koostumuksen määrityksen ”kultainen standardi”, joka perustuu Arkhimedeen lakiin. Jos kappale on osittain tai kokonaan upotettu nesteeseen, kappaleeseen kohdistuu ylöspäin vaikuttava voima eli noste. Tämä voima (noste) on yhtä suuri (mutta suunnaltaan vastakkainen) kuin kappaleen syrjäyttämän nestemäärän paino. Arkhimedeen lakia voidaan hyödyntää kappaleiden (esim. ihmisen) tilavuuksien ja tiheyksien mittaamisessa (tiheys = massa/tilavuus). Kehon koostumuksen arviointi perustuu olettamukseen, että keho on muodostunut kahdesta komponentista: rasvattomasta kudoksesta ja rasvakudoksesta. Rasvakudoksen tiheys on n. 0,9 g/cm3 ja rasvattoman kudoksen n. 1,1 g/cm3. Lisäksi oletetaan, että kehon nestepitoisuus on vakio ja että luuston kivennäisaineiden ja proteiinien osuus rasvattomasta kudoksesta on sama. Mitä suurempi on kehon tiheys, sitä vähemmän siinä on rasvaa. Vedenalaispunnitusta käytetään nykyisin lähinnä erilaisten määritysmenetelmien vertailussa. Kaksienergisen röntgensäteen absorptiometrian (DXA) luotettavuus on samaa luokkaa ja sen käyttö on huomattavasti helpompaa. Vermontin yliopiston kotisivulta löytyy interaktiivinen kurssi vedenalaispunnituksesta: http://nutrition.uvm.edu/bodycomp/uww/

Verenpaine (engl. blood pressure, BP) on välttämätöntä verenvirtauksen aikaansaamiseksi. Verisuonisto muodostaa umpinaisen järjestelmän, jossa veri liikkuu sydämen – ja vähäisemmässä määrin laskimoiden – pumppaustoiminnan avulla. Sydämen pumppaustoiminta aiheuttaa sen, että verellä on sydämestä lähtiessään liike-energiaa. Vakiintuneen käytännön mukaan verenpaine tarkoittaa valtimoissa vallitsevaa painetta. Korkeinta painearvoa kutsutaan systoliseksi paineeksi (”yläpaine”) ja matalinta arvoa diastoliseksi paineeksi (”alapaine”). Nuoren aikuisen verenpaine voi olla vaikkapa 130/85 mmHg (elohopeamillimetriä), jossa ensimmäinen luku tarkoittaa systolista ja jälkimmäinen diastolista painetta. Kovatehoisessa fyysisessä kuormituksessa systolinen verenpaine voi nousta reilusti yli 200 mmHg:aan, mutta diastolinen paineen muutokset ovat yleensä minimaalisia. Optimaalisena (lepo)verenpaineena pidetään 120/80 mmHg:aa, normaalina alle 130/85 mmHg:aa ja tyydyttävänä 130-139/85-89 mmHg:aa. Hypertensio (engl. hypertension) tarkoittaa tilaa, jossa verenpaine on pysyvästi koholla. Raja-arvoksi on sovittu systolisen paineen osalta ³140 mmHg ja diastolisen paineen osalta ³ 90. Hypertension tiedetään lisäävän sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin. Hypertensio ei yleensä ”tunnu”, joskin äärimmäisessä hypertensiossa voi esiintyä päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Hypotensio tarkoittaa liian matalaa verenpainetta. Monilla terveillä henkilöillä verenpaine on tavallista matalampi ilman, että siitä on mitään haittaa.

Valtaosa laihdutusvalmisteista on stimulantteja, joten tutkimuksissa selvitetään usein tehon lisäksi myös hemodynaamisia vasteita (verenpaine, syke jne.). Jos tuote nostaa esim. lepoverenpainetta, todetaan sen aiheuttavan haitallisia hemodynaamisia vasteita. Tulosten tulkinnassa on kuitenkin huomioita mahdollinen valkotakkihypertensio (engl. white coat hypertension). Tällä tarkoitetaan sitä, että hoitohenkilöstön mittaama verenpaine on usein korkeampi kuin kotimittauksissa. Ilmiö johtunee henkilön jännittämisestä mittauksen aikana.

Verinäyte (engl. blood sample) otetaan aikuisilta yleensä kyynärtaipeen laskimosta (laskimoverinäyte, vB). Analyysimateriaalina käytetään kokoverta (B), plasmaa (P) tai seerumia (S). Plasma on veren nestemäinen soluton osa. Seerumista puuttuvat solujen lisäksi myös hyytymistekijät. Näyte analysoidaan laboratoriossa kemiallisilla, biokemiallisilla, histologisilla tai molekyylibiologisilla keinoilla. Erilaisia verikokeita merkitään lyhenteillä, joiden ensimmäinen osa kertoo mistä veren osasta koe on tehty ja toinen osa minkä aineen pitoisuus tai lukumäärä testissä on määritetty. Esim. S-testo tarkoittaa seerumin testosteronipitoisuutta, P-CK plasman kreatiinikinaasipitoisuutta ja B-glukoosi kokoveren glukoosipitoisuutta. Urheiluravinnetutkimuksissa määritellään usein mm. anabolisia ja katabolisia hormoneita (testosteroni, kasvuhormoni, IGF-I, kortisoli jne.) sekä luustolihasvaurion biomarkkereita (kreatiinikinaasi, laktaattidehydrogenaasi). Kts. myös Täydellinen verenkuva.

Vertaisarviointi (engl. peer review) on tieteelliseen julkaisemiseen liittyvä käytäntö, jossa julkaisuun lähetetyt käsikirjoitukset arvioi sekä toimitus että sen valitsemat ulkopuoliset asiantuntijat (yleensä kaksi tai kolme henkilöä). Arvioijat kirjoittavat suhteellisen lyhyen arvion käsikirjoituksesta ja kertovat mielipiteensä siitä, pitäisikö se julkaista. Lähes aina arvioijat ehdottavat parannuksia ja muutoksia käsikirjoitukseen.

Wingate anaerobinen testi (engl. Wingate Anaerobic test, WANT) on 30 sekunnin kestoinen polkupyöräergometritesti, jolla määritetään anaerobista tehoa ja suorituskykyä. Wingatea käytetään enenevissä määrin urheiluravinnetutkimuksissa. Testi kuvaa varsin hyvin anaerobista suorituskykyä, joskin myös aerobisilla kestävyysominaisuuksilla on vähäinen vaikutus tulokseen. Wingaten heikkoutena on se, että se ei ole kovinkaan lajispesifinen millekään lajille. Testiä tehdään myös 60 sekunnin kestoisena, jolloin aerobisten kestävyysominaisuuksien merkitys kasvaa. Wingate voidaan suorittaa myös käsiergometrisovellutuksena, joka sopii parhaiten lajeihin, joissa työtä tehdään käsillä ja ylävartalolla (esim. melonta ja soutu).

Whey Overdrive 2












Whey Overdrive 2 edustaa markkinoiden korkealuokkaisinta heraproteiinisekoitusta. Whey Overdrive 2 sisältää denaturoimatonta, ultrasuodatusmenetelmällä valmistettua heraproteiinikosentraattia (WheyPure) ja entsymaattisesti hydrolysoitua heraproteiini-isolaattia (HydroPure).Tuotteen täyteläinen maku tyydyttää vaativammankin kuluttajan makunystyrät.

Makuvaihtoehdot: suklaa ja banaani. Pakkauskoko: 4,5 kg. Pakkaus sisältää 50 ml:n mittalusikan. Yhteen mittalusikkaan menee n. 15 g jauhetta. Gluteeniton ja vähälaktoosinen.

- Korkein mahdollinen biologinen arvo.

- Maksimaaliset määrät haaraketjuisia aminohappoja.

- Korkea proteiinipitoisuus (suklaa 79 % ja banaani 81 %)

- Sisältää HydroISO -heraproteiinihydrolysaattia.

- Herkullisen makuinen ja liukenee helposti nesteeseen.

- Ei sisällä lisättyä sokeria, aspartaamia tai keinotekoisia aromeita

- Kliinisesti dokumentoidut terveysvaikutukset

- Valmistettu cGMP-sertifioidussa lääketehtaassa

- Pakattu kestävään ja hygieeniseen muovipurkkiin


Banaani Whey Overdrive 2

Ainesosat: ultrasuodatettu heraproteiinikonsentraatti (WheyPure), hydrolysoitu heraproteiini-isolaatti (HydroISO), emulgointiaine (soijalesitiini), luontainen banaaniaromi, väriaine (E104), makeutusaine (sukraloosi).

Keskimääräinen ravintosisältö per 100 g:
Proteiinia 81 g
Hiihydraatteja 4 g
Rasvaa 3 g

Suklaa Whey Overdrive 2

Ainesosat: ultrasuodatettu heraproteiinikonsentraatti (WheyPure), hydrolysoitu heraproteiini-isolaatti (HydroISO), vähärasvainen kaakaojauhe, emulgointiaine (soijalesitiini), luontainen suklaa-aromi, makeutusaine (sukraloosi).

Keskimääräinen ravintosisältö per 100 g:
Proteiinia 79 g
Hiihydraatteja 5 g
Rasvaa 4 g

Markkinoija: Manninen Nutraceuticals Oy, Hajottamotie 11, 90620 Oulu.

tiistai 30. maaliskuuta 2010

Anabolic Overdrive 2













Anabolic Overdrive 2

Ultimate Recovery Drink

2,5 kg

Mustaherukanmakuinen

Anabolic Overdrive 2 on huipputehokas palautus-juomavalmiste urheilijoille ja kuntoilijoille. Anabolic Overdrive 2:n tieteellisesti kehitetty koostumus 1) nostaa lähes välittömästi veren aminohappo-, insuliini, kasvuhormoni- ja IGF-1-pitoisuuksia maksimoiden harjoittelun jälkeisen lihasanabolian; 2) laskee nopeasti veren kortisolipitoisuutta pysäyttäen harjoittelun jälkeisen katabolian eli lihasproteiinien hajoamisen; ja 3) täyttää nopeasti lihasten ehtyneet glykogeenivarastot. Anabolic Overdrive 2 maistuu todella herkulliselta ja liukenee helposti nesteeseen. Anabolic Overdrive 2 ei sisällä laktoosia, geenimanipuloituja raaka-aineita, aspartaamia, keinotekoisia aromeja tai gluteenia.

Ainesosat: entsymaattisesti hydrolysoitu heraproteiini-isolaatti (HydroISO), glukoosipolymeerit (OsmoPure), glukoosi, kreatiinimonohydraatti (Creapure), fruktoosi, L-leusiini, L-valiini, L-isoleusiini, L-glutamiini, L-tauriini, emulgointiaine (soijalesitiini), sitruunahappo, luontainen mustaherukka-aromi, askorbiinihappo, värit (E124, E133), makeutusaine (sukraloosi).

Käyttöohje: Nauti 2 mittalusikallista (n. 84 g) veteen sekoitettuna välittömästi harjoittelun jälkeen.

Keskimääräinen ravintosisältö per 100 g:
Energiaa 382 kcal / 1604 kJ
Proteiinia 38 g*
Hiilihydraatteja 57 g
Rasvaa 0,2 g
C-vitamiinia 250 mg (417 %**)
*josta kreatiinia / varav kreatin 5 g
**% päivän saantisuosituksesta / % av det rekommenderade dagsintaget

"Anabolic Overdrive 2" on Manninen Nutraceuticals Oy:n tavaramerkki.

D-vitamiinin saantisuositus tuplattiin
















Valtion ravitsemusneuvottelukunta on nostanut yli 60-vuotiaiden D-vitamiinin päivittäisen saantisuosituksen 20 mikrogrammaan (µg), kertovat STT ja MTV3:n uutiset tänään. Aikaisempi suositus oli 10 µg/vrk. Iäkkäiden ravitsemusongelmat heikentävät usein toimintakykyä ja hidastavat toipumista, sanotaan uutisessa.

Suunta on oikea, mutta aivan riittämätön. Suositus olisi pitänyt nostaa 100 mikrogrammaan tai vielä mieluummin olisi pitänyt antaa biologinen suositus: Seerumin D-vitamiinin pitoisuuden (S-D-25) tulisi nousta noin 150-160 nanomooliin litrassa (nmol/l). Suomalaisten pitoisuudet (ilman D-vitamiinilisää) ovat yleensä noin 40 nmol/l, ikääntyneillä usein jopa allekin. Myrkyllisyyden raja on kaukana (500 nmol/l), todetaan Yhdysvaltain terveysviraston uudessa raportissa.

Biologinen suositus olisi ollut parempi, sillä D-vitamiinin biologinen hyväksikäyttö on erilaista eri ihmisillä. Sama saanti auringosta, ruoasta tai ravintolisästä nostaa eri henkilöiden S-D-25-pitoisuutta eri tavoin. Esimerkiksi iäkkäiden iho ei tuota D-vitamiinia auringonvalosta yhtä hyvin kuin nuorempien, eikä D-vitamiini imeydy suolesta vereen yhtä hyvin vanhemmiten. Ikääntymiseen liittyvät monet ongelmat vaatisivat suurempaa D-vitamiinin saantia. Erään eurooppalaisen tutkimuksen mukaan vähentäisi EU:ssa terveydenhuollon kustannuksia peräti 187 miljardia euroa vuodessa.

Muissa maissa saantisuositukset vaihtelevat 5-15 mikrogramman (µg) välillä, mutta uudet tutkimukset puoltavat vähintään 50 µg saantia päivässä. Paine suosituksen nostoon on suuri kaikkialla. Monet asiantuntijat esittävät jo 75 µg saantia.

Yhdysvaltain Institute of Medicine (IOM) saattaa nostaa D-vitamiinin turvallisen ylärajan 250 µg:aan päivässä, mikä vastaa nykyistä tieteellistä näkemystä, kirjoittaa Nutraingredients.com.

Lähde: Biovita

Mari Päkkilä kävi näpistelemässä noutomyymälässä































Kansainvälistäkin menestystä niittänyt body fitness -kilpailija Mari Päkkilä kävi tänään meidän noutomyymälässä näpistelemässä ravinteita. Mukaan tarttui mm. GAKIC, Pro-CK, Fire Starter ja HydroISO. Marin tämän vuoden kisasuunnitelmista ei ollut vielä varmuutta.

Marin Bio
Ikä: 28
Asuinpaikka: Oulu
Ammatti: Kosmetologi/Visualisti
Pituus: 156 cm
Paino: 56 kg
Kisameriittejä:
SM 2006 BF tulokasluokka, 1. sija
SM 2007 BF -163 cm, 5. sija
SM 2008 BF -163 cm, 5. sija
SM 2009 BF -163 cm, 1. sija
MM 2009 BF -158 cm, 11. sija
SM 2010 BF -163 cm 1.sija? (P < 0.00001) :-)

Uutuustuotteet Oulussa torstaiaamuna


















Ahtaajalakon vaikutukset näkyvät edelleen rahtiliikenteessa. Tuli juuri tieto rahtifirmasta, että lasti on Oulussa vasta torstaiaamuna. Jaa-a.. enpä taida sanoa muuta, sillä saattaisi tulla painokelvotonta tekstiä suusta. :/

maanantai 29. maaliskuuta 2010

IronBar -kysely











Lisäsin oikeaan yläkulmaan alkuperäistä IronBar -patukkaa koskevan kyselyn.

IronBar - 100% Natural High-Protein Bar

IronBar sisältää 20 g laadukasta proteiinia per patukka (70 g). Proteiinilähteinä heraproteiini, kaseinaatti ja soijaproteiini-isolaatti. IronBar ei sisällä minimaalisen biologisen arvon omaavaa kollageeniproteiinia, jota löytyy monista jenkkipatukoista. IronBar ei sisällä myöskään trans-rasvahappoja, sokerialkoholeja, makeutusaineita tai turhia lisäaineita. Tuotteen ainoa lisäaine on emulgointiaineena käytettävä soijalesitiini. IronBarin makeus tulee hunajasta. Patukka on vähäsuolainen ja sisältää minimaalisesti kolesterolia. IronBar valmistetaan GMP-standardien mukaisesti ja tuotteen sisältö on testattu puolueettomassa laboratoriossa. IronBar tarjoaa markkinoiden parhaan hinta-laatu -suhteen. Tämän mahdollistaa täysin ilman välikäsiä tapahtuva tuotanto ja massiiviset tuotantoerät. Aidolla suklaalla kuorrutettu IronBar maistuu todella hyvälle!

sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Kuvia Oulu Fight 2 -tapahtumasta














Vasemmalta: Body SM voittaja Mari Päkkilä, messuassistentti Jenna, Fitness SM hopeamitalisti Birgitta Tuomiranta ja Manninen Nutraceuticals Oy:n myyntipäällikkö/pieneosakas Hanna Päkkilä (ei sukua Marille). Osastolla riitti vierailijoita, mutta en tiedä oliko pääsyynä naiskauneus vai laadukkaat tuotteet.

Alemmissa kuvissa näkyvä Maria Kuurteen kuvalla varustettu Roll Up toimi mainiosti. Se näkyi selvästi jopa baaritiskille asti. Itse en tietenkään tiskillä käynyt, mutta pojat kertoivat. :-)

Manninen Nutraceuticals Oy:n vakioasiakas Katja Kalliokoski otteli jotain puolalaisnaikkosta vastaaan. Katja oli odotetun ylivoimainen. Puolalaisella ei siis ollut mitään jakoja.

Olin varsin yllättänyt siitä, että valtaosalla huippu-ottelijoista oli jo käytössä meidän tuotteita (mm. Urasibol, Pro-CK ja BetaPure), vaikka emme ole vielä mainostaneet lainkaan kamppailulehdissä. Tilanne muuttuu ensi viikolla, kun uusi FightSport iskeytyy lehtipisteisiin.

Kuten kuvista näkyy, ringside-tytöille oli hommattu paikalllisesta pornokaupasta varsin "nätit" asut. :O :P-

Kiitokset Kalle Toloselle ja muille organisaattoreille. Ensi vuonna uudelleen!


















Kuvat: Mauri Laurila

Typpioksidin tuotantoon vaikuttavat yhdisteet - Johdanto













Johdanto

Typpioksidin (engl. nitric oxid, NO) tuotantoa ja vapautumista tehostavia yhdisteitä on perinteisesti käytetty verenvirtauksen lisäämiseen. Myös urheilijoille markkinoitujen ”NO-boostereiden” väitetyt vaikutukset perustuvat lähinnä NO-välitteiseen vasodilataatioon eli verisuonten laajentumiseen. Niinpä tämä luku alkaa kattavalla johdannolla verenvirtauksen säätelyyn.

Verenkiertojärjestelmä muodostuu nesteestä (veri), pumpusta (sydän) ja putkistosta (verisuonet), jonka läpi veri virtaa. Sydämen oikea puolisko pumppaa verta pieneen verenkiertoon (keuhkoverenkiertoon) ja vasen puolisko isoon verenkiertoon (systeemiseen verenkiertoon). Kun jokin aine on imeytynyt vereen, se pystyy periaatteessa kulkeutumaan mihin tahansa elimistön osaan alle minuutissa. Aineiden nopea kulkeutuminen on välttämätöntä solujen elintoimintojen ylläpitämiseksi.

Verenkierron tärkeimmät tehtävät fyysisen kuormituksen kannalta ovat

· Ravintoaineiden kuljetus maha-suolikanavasta kudoksiin, erityisesti työskenteleviin luustolihaksiin;

· Hapen kuljettaminen keuhkoista kudoksiin, erityisesti työskenteleviin luustolihaksiin;

· Hiilidioksidin kuljettaminen kudoksista keuhkoihin;

· Hormonien kuljettaminen umpirauhasista kohdesoluihin;

· Lämmön kuljettaminen kudoksista ihon pintaa, josta se voi säteillä ympäristöön;

· Elimistön sisäisen tasapainon eli homeostaasin ylläpitäminen mm. pH:n osalta.

Fyysinen kuormitus lisää dramaattisesti luustolihaksissa tapahtuvaa metaboliaa, joten verenvirtauksen luustolihaksiin on lisäännyttävä samassa suhteessa. Verenvirtaus tarkoittaa sitä verimäärää, joka virtaa verisuonen läpi tietyssä aikayksikössä, kun taas virtausnopeus tarkoittaa nesteen kulkemaa matkaa tietyssä aikayksikössä. Läpivirtaus eli perfuusio tarkoittaa kudoksen läpi virtaavaa verimäärää aika- ja painoyksikköä kohden.

Verenvirtaukseen vaikuttavat seuraavat kolme tekijää: 1) verisuonen pituus; 2) verisuonen säde ja 3) veren viskositeetti (suure, jolla ilmaistaan nesteen juoksevuutta). Verisuonen pituus on luonnollisesti vakio ja veren viskositeetissa voi tapahtua vain vähäisiä muutoksia. Näin ollen verisuonen säde on näistä tekijöistä ehdottomasti tärkein. Koska verenvirtaus verisuonessa on suoraan verrannollinen suonen säteen neljänteen potenssiin, pienikin lisäys verisuonen säteessä lisää dramaattisesti verenvirtausta.

Yhden solukerroksen paksuinen endoteeli (engl. endothelium) verhoaa verisuonen sisäseinämää. Endoteelisolut tuottavat monia yhdisteitä, jotka säätelevät verenkiertoelimistön homeostaasia. Yksi tärkeimmistä välittäjäaineista on NO. Endoteelisolut tuottavat arginiinista NO:ta endoteliaalisen typpioksidisyntaasin avulla. Sivutuotteena syntyy sitrulliinia. Syntyvä NO kulkeutuu verisuonten seinämien sileään lihaksistoon, joissa se aktivoi guanylaattisyklaasin. Tämän seurauksena guanosiinimonofosfaatin pitoisuus suurenee ja sileälihassolu relaksoituu. Lopputuloksena on vasodilaatio. Toisin sanoen verisuonen säde suurenee.

Endoteelisolukon toimintaa on pyritty tutkimaan mm. mittaamalla endoteelista vapautuvia välittäjäaine, kuten NO:ta ja sen metaboliitteja (nitraatti ja nitriitti). Endoteelin toimintaa voidaan tutkia myös erilaisilla toimintakokeilla, jotka perustuvat NO-välitteisten muutosten mittaamiseen verisuonten tonuksessa (jännityksessä) ja/tai verenvirtauksessa. Näillä toimintakokeilla voidaan saada selville endoteelin toimintahäiriö, mutta ne eivät kerro, onko kyseessä NO:n tuoton vai sen biologisen aktiivisuuden heikentyminen (esim. lisääntyneen oksidatiivisen stressin vuoksi).

Glyseryylinitraatti (”nitro”) lienee kaikkien tunnetuin NO:n vapautumista lisäävä yhdiste. Glyseryylinitraatin ja muiden orgaanisten nitraattien verisuonia laajentava vaikutus korreloi voimakkaasti niiden kykyyn vapauttaa NO:ta. Nitraatit laajentavat verisuonia sydämen iskeemisellä alueella, jolloin rintakipu (angina pectoris) helpottaa. Rintakivun perussyy on sepelvaltimoiden vaikea ateroskleroosi eli valtimonrasvoittumistauti. Kipu ilmenee yleensä fyysisessä kuormituksessa, kun ahtautuneet sepelvaltimot eivät pysty huolehtimaan lisääntyneestä perfuusiotarpeesta, jolloin kehittyy iskemia (hapen vähyys) ja siitä johtuva rintakipu.

Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevan kirjan Urheiluravinteet (WSOYPro) johdanto-luvusta. Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

lauantai 27. maaliskuuta 2010

Lääkärilehden pääkirjoitus kritisoi D-vitamiinin saantisuosituksia













Suomen Lääkärilehden tiedeosaston pääkirjoituksessa ihmetellään voimassa olevia D-vitamiinisuosituksia. Mitään tieteellistä pohjaa niille ei löydy. Tästä huolimatta julkisuudessa on liikkunut huhuja, joiden mukaan suositukset aiotaan pitää entisellään. Sauber-tallissa rupeaa olemaan ahdasta.

perjantai 26. maaliskuuta 2010

Maailmanlaajuinen D-vitamiinibuumi














Tieteellinen näyttö D-vitamiinin terveysvaikutuksista on saanut aikaan valtavan D-vitamiinibuumin eri puolilla maailmaa. Suomessa D-vitamiini on nyt terveyskauppojen, markettien ja apteekkien eniten myymä ravintolisä.

Yhdysvalloissa D-vitamiinin myyntikäyrä lähti rakettimaiseen nousuun sen jälkeen, kun TV-persoona Oprah Winfrey kertoi ohjelmassaan, että D-vitamiinin tarve voi olla viisi kertaa suurempi kuin nykyinen viranomaissuositus. Tähän asti D-vitamiinia on myyty lähinnä yhdessä kalkin kanssa, mutta nyt D-vitamiini on yksinään myyntimenestys.

Frost & Sullivan ilmoittaa, että D-vitamiinin myynti kasvoi Yhdysvalloissa 127 % vuonna 2008 ja 117 % vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä. Euromonitor kertoo Euroopasta vastaavanlaisia kasvulukuja, ja niiden uskotaan vain suurenevan lähitulevaisuudessa. Mikään ei näytä nyt pysäyttävän D-vitamiinin myynnin lisäystä.

Euromonitorin Ewa Hudson sanoo, että jos EFSA hyväksyy D-vitamiinin terveysväitteet (vaikutuksista immuunijärjestelmään) niin silloin D-vitamiinille avautuu uusi valtaväylä funktionaalisten elintarvikkeiden alueella. D-vitamiinia tultaneen lisäämään nykyistä useampiin elintarvikkeisiin. Suomessahan sitä alettiin vuonna 2003 lisätä maitoon, mutta esim. Valion maito sisältää D-vitamiinia vain yhden mikrogramman (1 µg) lasillista kohti, mikä on kovin vähän nykykäsityksen valossa.

Tanskassa kampanjoidaan D-vitamiinipillereiden ja kapseleiden puolesta. D-vitamiini on nyt suosittu ravintolisä jopa Egyptissä, Turkissa ja Kreikassa, sanoo Euromonitor. Myös latinalaisessa Amerikassa D-vitamiinin käyttö on kasvussa. Vuosina 2005–2010 Brasialiassa, Kolumbiassa ja Meksikossa lanseerattiin yli 300 uutta D-vitamiinivalmistetta, niistä suurin osa vuonna 2009. Euroopassa odotetaan viranomaissuosituksen nousevan 50 mikrogrammaan päivässä, ennakoi Nutraingedients.com. Silloin D-vitamiinin myynnin odotetaan suorastaan räjahtävän.

Lähde: Biovita

Maria Roll Up :-)

torstai 25. maaliskuuta 2010

Ahtaajat suorittivat tänään laittoman ulosmarssin


















Ahtaajat ovat tänään marssineet ulos Suomen satamista. Tämän laittoman tempauksen pitäisi kestää vain vuorokauden, mutta kuka näistä jampoista ottaa selkoa. Perjantaina keskipäivällä sitten nähdään venyttikö tämä ulosmarssi taas lastin saapumista Ouluun. Laittoman ulosmarssin puuhamiehenä on toiminut Timo "Hörhö" Räty.

keskiviikko 24. maaliskuuta 2010

Fit for Summer -tarjouspaketit


















Fit for Summer

Fit for Summer 2

Oulu Fight 2 27.3.


















Oulu Fight nousi Pohjois-Suomen suurimmaksi kamppailutapahtumaksi ja saa nyt jatkoa. Oulu Fight 2 -kamppailutapahtuma isketään Club Teatrialla lauantaina 27.3.2010. Teatrian kehässä tullaan näkemään toinen toistaan vauhdikkaampia kehäkamppailuja.

Ilta alkaa nyrkkeilyllä ja päättyy amatööri- ja ammattilais-vapaaotteluihin. Suomi-Venäjä nyrkkeilyotteluissa kotikehän miehinä nähdään muun muassa oululaiset SM-mitalistit Petteri Fröjdholm ja Toni Hämäläinen. Amatööri-vapaaotteluissa nähdään runsaasti paikallisosaamista. Erittäin mielenkiintoinen kohtaaminen nähdään oululaisen Antti Korpelan ja ammattilaisenakin otelleen voittamattoman ruotsalaisen David Häggströmin välillä. Tapahtuma huipentuu kovatasoisiin ammattilaisvapaaotteluihin, joissa nähdään myös naisten kohtaaminen, kun Katja Kalliokoski kohtaa Puolan Paulina Suskan.

Manninen Nutraceuticals Oy on myös edustettuna Oulu Fight 2 -tapahtumassa. Käyhän osastollamme maistelemassa mm. HydroISO:a ja EnergyTubea. Jaossa myös alennuskuponkeja noutomyymälään sun muuta. Ja tuotteita on myynnissä paikan päällä TODELLA EDULLISEEN hintaan. Käytä tarjoukset häikäilemättömästi hyväksesi.

tiistai 23. maaliskuuta 2010

Pehmeällä rasvalinjalla jatketaan?













Edit 23.3.: Harvardin miesten papru on nyt luettavissa PLos Medice -tiedejulkaisun kotisivulla. Melko pieni on tuo 19 %:n vähentyminen sepelvaltimotaudin suhteellisessa riskissä.

PS. Huomasin juuri, että ko. papru on melko surkea. Kaikki mukaan otetut tutkimukset eivät olleet satunnaistettuja ja mukana on mm. surullisen kuuluisa Finnish Mental Hospital Study. Odotin hieman parempaa "suoritusta" Harvardin miehiltä. PLos Medicine -lehden toimituskin kyseenalaisti mukaan otettujen tutkimusten laadun. Jos tämän tasoisia artikkeleita nykypäivänä tarjottaisiin julkaistavaksi vakavasti otettaviin tiedelehtiin, tulisi hylkäyspäätös hyvin suurella todennäköisyydellä. Tästä ei voi Harvardin tutkijoita syytää. Ei liiemmin ole laadukkaita tutkimuksia tästä aiheesta tehty. Tyhjästä on paha nyhjästä.

Toimituksen yhteenveto:

"What Do These Findings Mean?

These findings suggest that the replacement of some dietary SFA with PUFA reduces CHD events. Because the trials included in this study looked only at replacing SFA with PUFA, it is not possible from this evidence alone to distinguish between the benefits of reducing SFA and the benefits of increasing PUFA. Furthermore, the small number of trials identified in this study all had design faults, so the risk reductions reported here may be inaccurate. However, other lines of evidence (for example, observational studies that have examined associations between the fat intake of populations and their risk of CHD) also suggest that consumption of PUFA in place of SFA reduces CHD risk. Thus, in the light of these findings, future recommendations to reduce SFA in the diet should stress the importance of replacing SFA with PUFA rather than with other forms of energy, and the current advice to limit PUFA intake should be revised."

Harvard School of Public Healthista heilahti postiluukkuun tiedote huomenna julkaistavasta kliinisten tutkimusten meta-analyysistä, jonka mukaan tyydyttyneen rasvan korvaaminen monityydyttämättömällä rasvalla vähentää jonkin verran riskiä sairastua sepelvaltimotautiin. Hyödyt realisoituivat kuitenkin vain silloin, kun monityydyttämättömiä rasvoja nautittiin varsin runsaasti (n. 15 E%).

Monityydyttymättömiä rasvoja on runsaasti mm. auringonkukka- ja soija- ja maissiöljyissä. Myös saksan-pähkinät sisältävät runsaasti monityydyttymättömiä rasvoja.

lauantai 20. maaliskuuta 2010

Suhteellinen riski


















Suhteellinen riski (engl. relative risk, RR) vertaa sairastumisen todennäköisyyden riskiä kahdella henkilöllä, jotka poikkeavat toisistaan vain sen riskitekijän suhteen, josta ollaan kiinnostuneita. RR ei ole urheiluravinnealan kannalta keskeinen käsite, mutta se on silti syytä ymmärtää, sillä sen avulla tuputetaan lääkkeitä ”terveille potilaille”. RR ei kerro tietyn riskitekijän kokonaisvaikutuksen suuruutta, joka riippuu kyseisen riskitekijän yleisyydestä. Yleinen riskitekijä, joka aiheuttaa vähäisen nousun RR:ssä voi olla väestön terveyden kannalta merkittävämpi kuin suuren RR:n aiheuttava harvinainen riskitekijä. RR 1 tarkoittaa, että kahden ryhmän välillä (esim. lääke vs. plasebo) ei ole eroa. RR < 1 tarkoittaa, että tapahtuman (esim. sairastumisen) ilmaantuminen on vähäisempää aktiiviryhmässä kuin plaseboryhmässä.

Lääketeollisuus yrittää usein harhaanjohtaa lääkäreitä ja kuluttajia ilmoittamalla lääketutkimusten yhteydessä pelkän RR:n vähentymisen. Esimerkiksi Shepherdin ym. statiinitutkimuksessa kuoleman RR väheni 22 %, mutta absoluuttisen riski vain 0,9 % (Shepherd J ym. Prevention of coronary heart disease with pravastatin in men with hypercholesterolemia N Engl J Med. 1995;333:1301-1307). Jälkimmäistä lukua artikkelissa ei mainita lainkaan.

"From the data in Table 2, it can be estimated that treating 1000 middle-aged men with hypercholesterolemia and no evidence of a previous myocardial infarction with pravastatin for five years will result in… 7 fewer deaths from cardiovascular causes, and 2 fewer deaths from other causes than would be expected in the absence of treatment.” [Lihavointi lisätty].

Eli kun 1000 keski-ikäistä, korkean kokonaiskolesterolin omaavaa miestä hoidetaan pravastatiinilla viiden vuoden ajan, ihmishenkiä säästyy yhdeksän.

Suhteellisen riskin vähentyminen = (41-32)/41 = 22 %
Uutisotsikko: ”Pravastatiini vähentää kuolleisuutta riskipotilailla jopa 22 %”

Absoluuttisen riskin vähentyminen = (41-32)/1000 = 0,9 %
Uutisotsikko: ”Pravastatiinin hyödyt riskipotilaillakin minimaalisia”

Lisäksi voidaan vielä laskea ns. NNT-luku (number needed to treat). NNT ilmoittaa potilasmäärän, joka on hoidettava, jotta yksi tapaus (esim. kuolema) saataisiin estettyä. Tässä tapauksessa NNT-luvuksi tulee 111.
Uutisotsikko: ”Pravastatiinin anto riskipotilaille on terveyslottoa”

Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevan kirjan Urheiluravinteet (WSOYPro) johdanto-luvusta. Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

PS. Urheilijoiden ja kuntoilijoiden on syytä tietää, että statiinien ja fyysisen kuormituksen yhdistäminen voi olla erityisen haitallista lihaskudokselle. Palaan tähän aiheeseen lähipäivinä. Sillä välin voit lukaista statiinien aiheuttamasta myopatiasta lääkelaitoksen TABU-julkaisusta (s. 13-15).

perjantai 19. maaliskuuta 2010

Ahtaajalakko on päättynyt












Ahtaajalakko on siis päättynyt. Vielä ei ole kuitenkaan varmuutta siitä, että onko lakolla vaikutusta lähipäivien rahtiliikenteeseen - tai siis tarkemmin ottaen sen nopeuteen.

Ahtaajalakko vaikuttaa vain seuraavien tuotteiden toimituksiin:
- HydroISO banaani
- Anabolic Overdrive 2
- Whey Ovedrive 2

torstai 18. maaliskuuta 2010

Ahtaajalakon aiheuttamaan rahtausongelmaan löydetty ratkaisu


















Löysimme tänään ratkaisun ahtaajalakon aiheuttamaan rahtausongelmaan. Jos lakko edelleen jatkuu, niin lavat ajetaan Ouluun Ruotsin kautta. Jos tämä "hätäratkaisu" joudutaan ottamaan käyttöön, niin lasti on Oulussa viimeistään tiistaina 30.3. Tämä on siis rahtifirman lupaus. Sisällä olevia tilauksia on jo käsitelty ja pakettikortilla varustetut avonaiset laatikot odottavat varastossa puuttuvia purkkeja. Nän ollen paketit saadaan saman tien matkalle, kun lasti on Oulussa. "Hätäratkaisu" tulee maksamaan meille kolmisen sataa euroa ylimääräistä, mutta ei tässä voida loputtomiin odotella. Jos lakko yllättäen saadaan vielä loppumaan tällä viikolla, niin lasti on luonnollisesti Oulussa jo aiemmin. Tästä ei ole kuitenkaan mitään viitteitä.

D-vitamiini ehkäisee A-influenssaa














Influenssa on lähinnä talvisaikaan epidemioina etenevä, yleensä varsin kovan kuumeen nostava hengityselinten virussairaus. Antibiooteista ei ole mitään apua, sillä ne eivät tehoa viruksiin millään tavalla. American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdessä julkaistu tutkimus selvitti kolekalsiferolin eli D3-vitamiinin (1200 KY/vrk) vaikutuksia A-influessainsidenssiin yli 300 koululaisella. Kyseessä oli talvisaikaan suoritettu satunnaistettu ja kaksoissokkoutettu kliininen tutkimus. D-vitamiiniryhmässä A-influessatapauksia oli 18 (10,8 %), kun taas plaseboryhmässä vastaava luku oli 31 (18,6 %). Tutkimusta johtaneen lastenlääkärin Mitsuyoshi Urashiman mukaan D3-vitamiini estää A-influenssaa selvästi tehokkaammin kuin rokotukset.

Tutkimuksesta uutisoi myös The Times.

tiistai 16. maaliskuuta 2010

Ahtaajapaketti













Uusi tarjouspaketti lisätty verkkokauppaan.

Tiedoksi banaaninmakuista HydroISO:a tilanneille














Myös banaaninmakuisen HydroISO:n lanseraus viivästyy AKT:n ahtaajalakon vuoksi ja tarkkaa lanseerausajankohtaa on mahdotonta sanoa, sillä sen sanelee lakon tuleva loppumisajankohta. Jos olet kyseistä tuotetta tilannut jo ennakkoon, voit halutessasi vaihtaa maun mansikkaan. Sitä on varastossa runsaasti. Voit vaihtaa maun laittamalla minulle sähköpostia: anssi.manninen@gmail.com

Suomen vittumaisin mies: Timo Räty










AKT:n puheenjohtajaa Timo Rätyä voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua Suomen vittumaisimmaksi mieheksi. Hänen "ansiostaan" raskas tavaraliikenne on täysin pysähdyksissä. Luonnollisesti tämä koskee myös urheiluravinteita ja niiden raaka-aineita.

Timo, yritä nyt tänään saada se helvetin sopu viimein aikaiseksi! Olet jo sen saanut aikaiseksi, että sana "ahtaaja" on saanut nettifoorumeilla synonyymin "vitun runkku". Eikö se ole jo riittävästi?! Satamalakon sovittelu jatkuu siis tänään. Valtakunnansovittelija Esa Lonka on kutsunut työmarkkinariidan osapuolet koolle kello 13:ksi.

sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

NO-boosterit suurennuslasin alla












Apulaisprofessori Richard Bloomer Memphisin yliopiston kardiorespiratorisesta ja metabolisesta labrasta on viime aikoina tutkinut erilaisten typpioksidin (NO) tuotantoa lisäävien yhdisteiden vaikutuksia. NO on typen (N) ja hapen (O) kaasumainen yhdiste, joka toimii signaaliaineena elimistössä. Yksi NO:n keskeisistä vaikutuksista on verisuonien laajentuminen (tästä tarkemmin tulevassa kirjassani).

Bloomer lähetti minulle muutama päivä sitten NO-boosteriartikkelin, joka ilmestyy pikapuolin Strength and Conditioning Journal -ammattilehdessä. Hänellä ei ollut paljon postiivista sanottavaa NO-boostereiden vaikutuksista terveillä urheilijoilla. Suun kautta otettu arginiini käy läpi laajamittaisen imeytymisvaiheen metabolian, joten sen vaikutus veren arginiinipitoisuuteen - ja sitä myötä NO-tuotantoon - on minimaalinen. Arginiinin esiaste, sitrulliini, nostaa SELVÄSTI tehokkaammin veren arginiinipitoisuuttaa ja NO-riippuvaista signalointia. Sitrulliini vaikuttaa hyödylliseltä tuotteelta NO-tuotannon kannalta, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Propionyyli-L-karnitiini lisää jonkin verran NO-tuotantoa.

Vite: Bloomer RJ. Nitric oxide supplements for sports. Strength and Conditioning Journal (in press).

PS. Häikäilemättömänä puffina mainittakoon, että tekeillä olevassa Urheiluravinteet -kirjassa tätä asiaa käsitellään paljon laajemmin.

Noutomyymälä ensi viikolla avoinna klo 14-18

Noutomyymälä on "työvoimavajauksen" vuoksi avoinna ensi viikolla (15.-19.3.) klo 14-18.

Ainemäärä, konsentraatio, diffuusio ja filtraatio














Aineen molekyylimassa on molekyylin atomien massan summa. Mooli on ainemäärän perusyksikkö. Kaikissa kemiallisissa yhdisteissä on moolissa ainetta sama molekyylimäärä (6,02 x 1023). Liuoksen konsentraatio ilmoitetaan yleensä yhtä liuoslitraa kohden, jolloin yksiköksi tulee millimoolia per litra (mmol/l). Tieteellisessä kirjallisuudessa konsentraatiota merkittäessä käytetään yleensä hakasulkuja, eikä sanaa konsentraatio kirjoiteta näkyviin. Esimerkiksi [H+] tarkoittaa vetyionikonsentraatiota.

Diffuusio on ilmiö, jossa molekyylit siirtyvät väkevämmästä konsentraatiosta laimeampaan tasoittaen konsentraatioerot (konsentraatiogradientit) ajan mittaan. Molekyylit liikkuvat satunnaisen lämpöliikkeen eli Brownin liikkeen mukaan. Veden diffuusiota puoliläpäisevän kalvon (esim. solukalvon) läpi kutsutaan osmoosiksi. Osmoottiseen paineeseen ja siihen liittyvään terminologiaan paneudutaan tarkemmin luvussa Neste- ja elektrolyyttitasapaino. Veden siirtymistä kalvon läpi paineen vaikutuksesta kutsutaan filtraatioksi.

Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevan kirjan Urheiluravinteet (WSOYPro) johdanto-luvusta. Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

Atomit, alkeishiukkaset ja kemialliset sidokset












Kaikki elävissä eliöissä tapahtuvat reaktiot noudattavat samoja kemian ja fysiikan lakeja kuin elotonkin luonto, joten kemian ja fysiikan perusteiden hallinta on välttämätöntä elimistön toimintojen ymmärtämiseksi. Tässä luvussa esitellään myös keskeisimmät fysiologiset käsitteet ja konseptit. Anatomiaan perehdytään vain siltä osin, kuin se on välttämätöntä fysiologian ymmärtämiseksi. Fysiologiaan ja biokemiaan paneudutaan syvällisemmin kunkin luvun alussa.

Atomit, alkeishiukkaset ja kemialliset sidokset

Atomit muodostavat erilaisia alkeishiukkasia. Tärkeimmät näistä ovat 1) protoni, jolla on positiivinen varaus; 2) neutroni, joka on varaukseton; ja 3) elektroni, jolla on negatiivinen varaus (Kuva). Protonit ja neutronit muodostavat atomin ytimen, jota elektronit kiertävät valtavalla nopeudella. Negatiivisesti varautuneiden elektronien ja positiivisesti varautuneiden protonien välisten vetovoimien ansiosta elektronit eivät sinkoudu pois atomin ydintä kiertävältä radaltaan. Tähän vetovoimaan perustuu myös elektroneiden potentiaalienergia. Mitä kauempana elektroni on ytimestä, sitä enemmän sillä on potentiaalienergiaa. Tätä voidaan verrata siihen, kun kirja nostetaan lattialta ja asetetaan hyllylle. Mitä korkeampi hylly on, sitä enemmän kirjalla on potentiaalienergiaa.

Alkuaineen kaikkien atomiytimien protonimäärä on sama, mutta neutronimäärä voi sen sijaan vaihdella. Atomeja, joilla on sama protonimäärä, mutta erisuuruinen massaluku (protonien ja neutronien summa), kutsutaan kyseisen alkuaineen isotoopeiksi. Metabolisissa tutkimuksissa käytetään usein isotoopeilla leimattuja yhdisteitä merkkiaineina. Luonnossa esiintyvistä 92 alkuaineesta ainakin 25 on elämälle välttämätöntä. Neljän alkuaineen, hapen (O), hiilen (C), vedyn (H) ja typen (N) osuus kehon painosta on n. 96 %. Muita elimistössä esiintyvä alkuaineita ovat muun muassa kalsium (Ca), fosfori (P), kalium (P), rikki (S), natrium (Na), kloori (Cl) ja magnesium (Mg).

Kaikkein pienin atomiytimen vetovoima kohdistuu luonnollisesti niihin elektroneihin, jotka kiertävät kauimpana atomin ytimestä, uloimmalla elektronikuorella. Atomien kemialliset ominaisuudet johtuvat nimenomaan uloimman elektronikuoren elektroneista, sillä ne reagoivat herkimmin muiden atomien vaikutuksiin. Vahvat kemialliset sidokset syntyvät siten, että atomit luovuttavat, ottavat tai jakavat elektroneja keskenään. Pääsääntöisesti tämä tapahtuu siten, että kunkin atomin uloin elektronikuori saa kahdeksan elektronia. Poikkeuksena mainittakoon vety, jonka ainoalla elektronikuorella voi olla vain kaksi elektronia.

Kovalenttisidos syntyy niin, että uloimman kuoren elektronit jakautuvat kahden atomin välillä siten, että niistä tulee atomien yhteisiä. Kovalenttisidoksilla toisiinsa liittyneet atomit muodostavat molekyylejä. Kaikkien tuntema vesimolekyyli (H2O) muodostuu, kun happi (O) ja vety (H) reagoivat toistensa kanssa. Kuten molekyylikaavasta voidaan nähdä, vesimolekyylissä happiatomilla on yhteisiä elektronipareja kahden vetyatomin kanssa. Solujen keskeinen energian lähde, glukoosi (C6H12O6), on jo selvästi monimutkaisempi molekyyli. Atomin kykyä vetää puoleensa elektroneja toisista atomeista kutsutaan elektronegatiivisuudeksi. Jos atomien elektronegatiivisuus on yhtä voimakas, kyseessä on polaariton kovalenttisidos. Jos taas elektronegatiivisuus on erilainen, sidosta kutsutaan polaariseksi kovalenttisidokseksi. Näiden käsitteiden käytännön merkitys selviää myöhemmin.

Atomeja, jotka ovat sähköisesti varautuneita, kutsutaan ioneiksi. Ionin varaus merkitään atomin symbolin oikealle puolelle ylös, esimerkiksi Na+. Positiivisesti varautuneita ioneita kutsutaan kationeiksi ja negatiivisesti varautuneita anioneiksi. Ioneista muodostuvissa kemiallisissa sidoksissa vastakkaisten sähkövarausten väliset vetovoimat pitävät anionit ja kationit yhdestä. Tätä kutsutaan ionisidokseksi. Pöytäsuola eli natriumkloridi (NaCl) on esimerkki ioniyhdisteestä. NaCl liukenee elimistön nesteissä vapaaksi Na-ioniksi ja vapaaksi Cl-ioniksi.

Kaksi molekyyliä voi sitoutua toisiinsa yhden molekyylin heikosti positiivisten vetyatomien ja toisen heikosti negatiivisten happi- tai typpiatomien välisen sähköstaattisten vetovoimien avulla. Tällaista sidosta kutsutaan vetysidokseksi. Kyseessä on selvästi löyhempi sidos kuin ioni- tai kovalenttisidos. Vetysidoksella on kuitenkin erittäin tärkeä rooli monissa elimistön kemiallisissa reaktioissa. Esimerkiksi veden erityisominaisuudet johtuvat vesimolekyylien välille syntyvistä vetysidoksista.

Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevan kirjan Urheiluravinteet (WSOYPro) johdanto-luvusta. Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

lauantai 13. maaliskuuta 2010

Massa, voima, työ ja energia











Kaikki elävissä eliöissä tapahtuvat reaktiot noudattavat samoja kemian ja fysiikan lakeja kuin elotonkin luonto, joten kemian ja fysiikan perusteiden hallinta on välttämätöntä elimistön toimintojen ymmärtämiseksi. Tässä luvussa esitellään myös keskeisimmät fysiologiset käsitteet ja konseptit. Anatomiaan perehdytään vain siltä osin, kuin se on välttämätöntä fysiologian ymmärtämiseksi. Fysiologiaan ja biokemiaan paneudutaan syvällisemmin kunkin luvun alussa.

Massa, voima, työ ja energia

Aineilla on aina massa ja ne vievät tilaa. Massan eli aineen painon yksikkö on kilogramma (kg). Valtaosa luonnossa esiintyvistä aineista on kemiallisia yhdisteitä, jotka voivat reaktioiden kautta pilkkoutua yksinkertaisemmiksi aineiksi. Aineen pienin yksikkö on atomi. Atomit voivat sitoutua toisiinsa ja muodostaa molekyylin.

Voima kykenee muuttamaan massan liikettä eli kiihdyttämään massaa: voima = massa x kiihtyvyys. Kun voimaa käytetään siirtämään massaa tietty matkaa, syntyy työ. Työn SI-yksikkö on joule (J). Energia määritellään yleensä kyvyksi tehdä työtä, joskaan tämä määritelmä ei sovellu täydellisesti kaikkiin energian muotoihin. Koska energia ja työ ovat toisiinsa rinnastettavia suureita, joule on sekä energian että työn yksikkö. Kalori on vanha energian yksikkö. Kaloria käytetään edelleen varsin yleisesti elimistön energian kulutuksesta tai ruoan energiasisällöstä puhuttaessa. Yksi kalori on 4,1868 joulea. Kilokalori on tuhat kaloria. Kilokalori vastaa sitä energiamäärää, joka tarvitaan nostamaan yhden vesikilon lämpötilaa yhdellä celciusasteella (°C). Teho on tehdyn työn tai käytetyn energian määrä aikayksikössä. Tehon SI-yksikkö on watti (W), joka vastaa joulen energiamäärää sekunnissa.

Termodynamiikan ensimmäisen lain mukaan energiaa ei voida luoda eikä hävittää, vaan energia muuttaa vain muotoaan. Energiaa on kahta tyyppiä: 1) liike-energiaa eli kineettistä energiaa ja 2) potentiaali- eli asemaenergiaa. Ihminen saa ruoan tai juoman sisältämistä energiaravintoaineista (hiilihydraatit, rasvat ja proteiinit) kemiallista energiaa (yksi potentiaalienergian muoto). Kun ihminen liikkuu, tämä kemiallinen energia muuttuu luustolihaksissa liike-energiaksi.

Kaikissa energian muutosprosesseissa osa energiasta muuttuu lämpöenergiaksi. Ihminen ei voi käyttää lämpöenergiaa työn tekemiseen. Sitä osaa kokonais-energiamäärästä, jota ihanteellisissa olosuhteissa voidaan käyttää työhön, kutsutaan vapaaksi energiaksi tai Gibbsin energiaksi (G). Termodynamiikan toisen lain mukaan energian muuttuminen johtaa aina vapaan energian vähenemiseen.

Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevan kirjan Urheiluravinteet (WSOYPro) johdanto-luvusta. Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

Urheiluravinnetutkimuksiin liittyviä käsitteitä (laajennettu 13.3.)


















Ad lipitum tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että koehenkilöt syövät ja juovat vapaasti mieltymystensä/halujensa mukaisesti.

Alfavirhe (engl. alpha error) eli tyypin I virhe tarkoittaa sitä, että nollahypoteesi (kts. Hypoteesi) hylätään, vaikka se todellisuudessa pitää paikkansa. Toisin sanoen tehdään johtopäätös, että esim. ravintolisä X parantaa fyysistä suorituskykyä, vaikka vaikutusta ei todellisuudessa ole. Syynä voi olla vaikkapa sattuma.

Alkureitin metabolia (engl. first pass metabolism) tarkoittaa oraalisesti eli suun kautta otettavien aineiden tapauksessa 1) imeytymisvaiheen metaboliaa (suolen seinämä), porttilaskimo) ja 2) ensikierron metaboliaa (maksa). Ensikierron metaboliaa käytetään usein alkureitin metabolian synonyyminä, mutta tarkkaan ottaen ensikiertoon sisältyy vain maksassa tapahtuva metabolia. Aineet (esim. ravintolisän vaikuttava aine) siirtyvät maha-suolikanavasta ensin porttilaskimon kautta maksaan. Toisin sanoen kaikkien oraalisesti otettavien aineiden pitää kulkea maksan kautta isoon (systeemiseen) verenkiertoon. Vasta systeemiseen verenkiertoon päästyään aine voi saada aikaiseksi systeemisen vasteen.

Avoin tutkimus (engl. open label study) tarkoittaa sitä, että sekä tutkijat että koehenkilöt tietävät, mitä tuotetta kukin koehenkilö saa. Avoimet tutkimukset ovat alttiita monenlaisille harhoille, joten niiden tieteellinen painoarvo on yleensä heikko. Toisaalta joissakin tapauksissa sokkottauminen ei ole mahdollista. Kokotekstiartikkeleina julkaistut urheiluravinnetutkimukset ovat lähes aina kaksoissokkoutettuja (kts. Sokkouttaminen).

Beetavirhe (engl. beta error) eli tyypin II virhe tarkoittaa sitä, että nollahypoteesi jää voimaan, vaikka se todellisuudessa on väärä. Toisien sanoen tehdään johtopäätös, että esim. ravintolisä Y ei paranna kehonkoostumusta, vaikka se todellisuudessa sitä parantaa. Syynä on yleensä pieni aineistokoko (koehenkilömäärä) suhteessa tulosten hajontaan. Beetavirhe on suhteellisen yleinen urheiluravinnetutkimuksissa, sillä aineistokoko on lähes säännönmukaisesti pieni. Tämä johtuu pääasiassa rahoitusongelmista. Pientä koehenkilömäärä käytettäessä ryhmien välisen eron pitää olla suuri, jotta se saavuttaisi tilastollisen merkitsevyyden (kts. P-arvo). Näin ollen vaarana on tehoavan ravintolisän toteaminen tehottomaksi. Toisaalta huippu-urheilussa tilastollisesti ei-merkitsevät erot voivat olla käytännössä hyvinkin merkittäviä (kts. esim. Hopkins WG ym. Design and analysis of research on sport performance enhancement. Med Sci Sports Exerc 31:472-485, 1999). Beetavirhe voi johtua myös liian lyhyestä puhdistautumisperiodista ristikkäistutkimuksessa (kts. Ristikkäistutkimus).

Glykemia (engl. glycemia tai glycaemia) tarkoittaa veressä olevaa glukoosia (verensokeria). Normo- eli euglykemia tarkoittaa normaalia verensokeria, hyperglykemia koholla olevaa verensokeria ja hypoglykemia matalaa verensokeria. Plasman glukoosipitoisuuden viitearvo paastotilassa on 4,0–6,1 millimoolia litrassa (mmol/l). Diabeteksen eli sokeritaudin raja-arvo on 7,0 mml/l. Jos paastoarvo on 6,1–6,9 mmol/l, henkilöllä katsotaan olevan heikentynyt sokerinsieto. Tällöin henkilön on syytä ruveta kiinnittämään huomiota elintapoihinsa, jotta sokerinsietoa saadaan parannettua (kts. myös Insuliiniherkkyys). Plasman ja seerumin glukoosiarvot ovat n. 12-15 prosenttia suurempia kuin kokoveren glukoosiarvot, koska punasolujen glukoosipitoisuus on pienempi kuin plasman (kts. myös Verikoe).

Hengitysosamäärä (engl. respiratory quotient, RQ) on hiilidioksidin tuoton ja hapenkulutuksen välinen suhde (VCO2/VO2). RQ:n määrityksellä voidaan selvittää energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta (polttoaineseoksen koostumusta) esim. levossa ja kevyen fyysisen kuormituksen aikana, sillä rasvahappojen, aminohappojen ja hiilihydraattien täydellinen hapettuminen hiilidioksidiksi ja vedeksi vaatii kukin erilaisen määrän happea tuotettua hiilidioksidimolekyyliä kohden. Elimistön käyttäessä energiaksi pelkästään rasvahappoja on RQ n. 0,7, hiilihydraatteja käytettäessä n. 1,0 ja aminohappoja käytettäessä n. 0,82. Käytännössä energiaa saadaan kuitenkin aina sekä hiilihydraateista että rasvoista (ja vähäisemmässä määrin aminohapoista). RQ 0,85 tarkoittaa sitä, että hiilihydraattien ja rasvahappojen osuus energiantuotossa on suurin piirtein puolet ja puolet. Tämä arvo on hyvin lähellä terveen ihmisen lepotilan RQ:ta. Kovatehoisen fyysisen kuormituksen aikana RQ ei kuvasta energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta mm. elimistön happamoitumisen vuoksi.

Hitaita lihassoluja (engl. slow-twitch muscle fibers) eli tyypin I lihassoluja (lihassyitä) on ihmisen luustolihaksissa nähtävästi vain yhdenlaisia. Tyypin I lihassoluissa on runsaasti myoglobiinia, kapillaareja ja mitokondrioita. Näiden ominaisuuksien vuoksi tyypin I lihassoluilla on suuri kapasiteetti aerobiseen metaboliaan, joten ne omaavat erinomainen väsymyksen siedon. Kestävyysjuoksijoilla on yleensä n. 70-80 % tyypin I lihassoluja.

Hydraatio (engl. hydration) tarkoittaa tässä yhteydessä nesteytystä. Normo- eli euhydraatio tarkoittaa normaalia nestetasapainoa, dehydraatio nestevajausta ja hyperhydraatio ylinesteytystä. Rehydraatio tarkoittaa nestetasapainon palautumista esim. liikunnan jälkeen.

Hypoteesi (engl. hypothesis) on tilastolliseen päättelyyn liittyvä olettamus tai väittämä. Nollahypoteesi (engl. null hypothesis) on ennalta määritelty perusväittämä, jonka mukaan esim. ravintolisä Z:n ja lumetuotteen välillä ei ole mitään eroa. Nollahypoteesi hyväksytään (eroa ei ole) tai kumotaan (eroa on). Vaihtoehtoinen hypoteesi (engl. alternative hypothesis) on ennalta määritelty vaihtoehtoinen väittämä nollahypoteesille; esim. ravintolisä G on tehokkaampi suorituskyvyn parantamisessa kuin lumetuote. Tieteellisessä puhekielessä hypoteesi tarkoittaa teoriaa.

Ihopoimumittaus (engl. skinfold) eli ns. pihtimittaus on kauan käytössä ollut kehon koostumuksen analyysimenetelmä, jossa mitataan ihonalaisen rasvakudoksen paksuus useasta kohdasta kehoa. Ihopoimujen summasta saadaan ennusteyhtälön avulla arvio rasvan osuudesta kehon massasta. Ihopoimumittausta käytetään nykyään melko harvoin tutkimustyössä, mutta valmennuskäyttöön se soveltuu varsin hyvin.

Ilmaantuvuus (engl. incidence) eli insidenssi on uusien tautitapausten määrä tietyllä aikavälillä sairastumiselle alttiina olevassa väestönosassa.

Insuliiniherkkyys (engl insulin sensitivity) tarkoittaa solujen kykyä reagoida verenkierrossa olevalle insuliinille. Fyysinen aktiivisuus parantaa insuliiniherkkyyttä. Insuliiniresistenssi (engl. insulin resistance) on tila, jossa insuliiniherkkyys on alentunut ja jossa tarvitaan tavallista suurempia insuliinimääriä verensokerin alentamiseksi.

Isotooppi (engl. isotope) tarkoittaa saman alkuaineen atomeja, joilla on erisuuret massaluvut. Samalla alkuaineella on ytimessään sama määrä protoneja, mutta neutronien määrä vaihtelee. Metabolisissa tutkimuksissa käytetään isotoopeilla leimattuja yhdisteitä merkkiaineina. Esim. hapen isotoopilla leimattua leusiinia käytetään yleisesti proteiinimetabolian tutkimiseen.

Julkaisuharha (engl. publication bias) on harha, joka syntyy kun tieteellisissä lehdissä julkaistaan mieluummin tilastollisesti merkitseviä tuloksia kuin ei-merkitseviä tuloksia. Julkaisuharha lienee suhteellisen yleinen urheiluravinnealalla. Tutkimusta sponsoroinut yritys on voinut sopia tutkijoiden kanssa, että vain tilastollisesti merkitsevät tulokset julkaistaan. Tutkijat ovat muutenkin innokkaampia julkaisemaan tuloksiaan silloin, kun niillä on selvää uutisarvoa. Myös tieteelliset lehdet osallistuvat omalta osaltaan julkaisuharhan syntyyn, sillä suuremman uutisarvon omaavat artikkelit ylittävät helpommin julkaisukynnyksen. Julkaisuharhan mahdollisuutta voidaan selvittää tarkastelemalla julkaistujen tulosten jakaumaa ns. suppilokuvassa (engl. funnel plot) (kts. esim. Egger M. ym. Bias in meta-analysis detected by a simple, graphical test BMJ 1997;315:629-634).

Kaksienergisen röntgensäteen absorptiometria (engl. dual-energy X-ray absorptiometry, DXA tai DEXA) perustuu röntgensäteen erilaiseen vaimenemiseen eri kudostyypeissä. DXA ottaa kehosta tuhansia kuvia, joiden avulla se määrittää mm. kehon rasvan ja rasvattoman massan määrän. DXA on lähes täysin syrjäyttänyt ihopoimumittauksen urheiluravinnetutkimuksissa. DXA on helppo suorittaa ja luotettavuus on samaa luokkaa kuin vedenalaispunnituksella, joskin DXA:n tulos voi vaihdella käytettävästä laitteistosta riippuen. DXA:ta käytetään yleisesti myös luuston kivennäisainetiheyden määrityksessä.

Kalorimetria (engl. calorimetria) on laite, joka mittaa suoraan elimistön lämmön tuottoa. Tästä syystä sitä kutsutaan myös suoraksi kalorimetriaksi (engl. direct calorimetria). Koehenkilö on eristetyssä huoneessa, jonka läpi virtaa ilmaa. Koehenkilön tuottama lämpö rekisteröidään yleensä katossa virtaavan veden lämpötilan muutoksesta. Kalorimetria on tarkin tapa mitata energian kulutusta, mutta sitä käytetään äärimmäisen harvoin kalleutensa, hitautensa ja vaikeasti hallittavan tekniikkansa vuoksi. Epäsuora kalorimetria (engl. indirect calorimetria) on lähes täysin syrjäyttänyt suoran kalorimetrian. Epäsuorassa kalorimetriassa energian kulutusta arvioidaan hapenkulutuksen perusteella. Suoralla ja epäsuoralla kalorimetrialla saatujen tulosten ero on keskimäärin vain n. ± 1 %. Energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta voidaan määrittää hengitysosamäärällä (kts. Hengitysosamäärä)

Kehon koostumus (engl. body composition) on tärkeä sekä fyysisen suorituskyvyn että terveyden kannalta. Kehon koostumukseen liittyvän terminologian tuntemus on välttämätöntä tutkimustulosten järkevän tulkinnan kannalta.

Total body fat: Kehon kaikki rasvat eli varastorasva plus välttämätön rasva.

Essential fats: Välttämättömät rasvat, joita on mm. aivoissa, hermokudoksessa, luuytimessä. sydänkudoksessa ja solukalvoissa. Aikuisilla miehillä on kehossaan välttämättömiä rasvoja n. 3 % ja naisilla n. 12-15 %, joskin määrä voi vaihdella huomattavasti yksilöiden välillä.

Fat-free mass (FFM): Kehon rasvaton massa, joka koostuu pääasiassa proteiinista ja vedestä (n. 70 %). FFM sisältää myös pieniä määriä glykogeenia ja mineraaleja. Luustolihaksisto on FFM:n pääkomponentti, mutta myös sydän, maksa ja muut elimet sisältyvät siihen.

Lean body mass (LBM): Tämä termi tarkoittaa muutoin samaa kuin FFM, mutta siihen sisältyy myös välttämättömät rasvat.

Urheiluravinnetutkimuksissa määritellään yleensä LBM ja kehon rasvapitoisuus kaksienergisen röntgensäteen absorptiometriaa (DXA) hyödyntämällä. LBM antaa suhteellisen tarkan kuvan luustolihasten massasta, joskin nestetasapainon mahdolliset muutokset täytyy huomioida tulosten tulkinnassa.

Klassinen koejärjestelmä (engl. classical experimental design) koostuu kahdesta käsittelystä: 1) aktiivituote ja 2) plasebo. Mittauksia on myös kaksi: 1) alkumittaus, jolla kontrolloidaan lähtötaso ja 2) loppumittaus, johon aktiivituotteen arvellaan vaikuttavan. Koe tehdään koehenkilöille vain kerran. Jos aktiiviryhmän tulokset ovat muuttuneet keskimäärin enemmän kuin plaseboryhmän tulokset, on tuotteella ollut vaikutusta tutkittaviin muuttujiin. Urheiluravinnetutkimuksissa käytetään useimmiten klassista koejärjestelmää, mutta ristikkäistutkimusasetelmaa käytetään enenevissä määrin.

Kliininen rasituskokeen (engl. clinical stress testing) avulla voidaan tutkia fyysisen suorituskyvyn rajoittumisen astetta ja mekanismeja. Yleensä koe suoritetaan polkupyöräergometrilla tai kävelymatolla kasvattaen rasitusastetta niin pitkälle, kunnes saavutetaan tutkittavan rasituksensiedon yläraja. Kliininen rasituskoe tehdään aina lääkärin johdolla ja kokeen aikana mitataan mm. verenpainetta ja valtimoveren happikyllästeisyyttä (SaO2) sekä seurataan sydämen sähköistä toimintaa elektrokardiografialla (EKG, ”sydänfilmi”). Kliinistä rasituskoetta käytetään urheiluravinnetutkimuksissa lähinnä silloin, kun halutaan tutkia ravinteen annon vaikutuksia sairailla tai ikääntyneillä koehenkilöillä.

Konsentrinen lihastyö (engl. concentric work) tarkoittaa sitä, että lihas lyhenee liikkeen aikana. Esimerkki konsentrisesta lihastyöstä on hauiskäännön se vaihe, jossa käsivarsi koukistuu. Vastaavasti eksentrinen lihastyö (engl. eccentric work) on hauiskäännön se vaihe, jossa käsivarsi suoristuu. Isometrisen lihastyön (engl. isometric work) aikana lihaksen pituus ei muutu (esim. asennon säilyttäminen). Isometrinen lihastyö on kyseessä myös silloin, kun voimat eivät riitä raskaan taakan liikuttamiseen. Isotonisen lihastyön (engl. isotonic work) lihaksen pituus muuttuu, mutta vastus pysyy samana. Isokineettisessä lihastyössä (engl isokinetic work) liike tapahtuu vakioidulla nopeudella.

Korrelaatio (engl. correlation) kuvaa kahden muuttujan välistä riippuvuutta. Lääketieteessä korrelaatiolla tarkoitetaan yleensä Pearsonin korrelaatiokerrointa (engl. Pearson's correlation coefficient), mikä on parametrinen lineaarinen riippuvuuden mitta kvantitatiivisten suureiden x ja y välillä. Korrelaatio on muuttujien kovarianssi, joka on standardoitu välille [-1,1]. Korrelaatiokerroin ei siis riipu käytetyistä yksiköistä. Mitä enemmän korrelaatiokerroin poikkeaa nollasta, sitä voimakkaampaa muuttujien välinen riippuvuus on. r = 1 tarkoittaa, että muuttujien välillä on täydellinen lineaarinen riippuvuus, kun taas r = -1 tarkoittaa täydellistä negatiivista (käänteistä) riippuvuutta. Urheiluravinnetutkimuksissa korrelaatiokertoimella voidaan selvittää esimerkiksi mahdollista vaikutusmekanismia. On esimerkiksi hyvin todennäköistä, että kreatiinilisän suorituskykyä parantava vaikutus korreloi voimakkaasti luustolihasten kreatiinifostaattipitoisuuden kanssa.

Lumetuote (engl. placebo) eli plasebo on kliinisessä tutkimuksessa vertailuryhmälle annettava inaktiivinen ”feikkituote”. Plasebon pitää muistuttaa ulkonäöltään, hajultaan ja maultaan aktiivista tuotetta. Molempien tuotteiden pitäisi vaikuttaa samalla tavalla myös virtsan väriin. Joissakin tapauksissa olisi parempi käyttää aktiivista plaseboa (engl. active placebo), joka aiheuttaa aktiivituotteen kaltaisia sivuvaikutuksia.

Meta-analyysi (engl. meta analysis) on analyysi, joka tehdään kahden tai useamman samaa tutkimusongelmaa tarkastelevan tutkimuksen tulosten pohjalta. Perusajatuksena on tehdä johtopäätöksiä, jotka ovat luotettavampia kuin mihin yksittäisissä tutkimuksissa on päädytty.

Maksimaalinen hapenottokyky/hapenkulutus (engl. maximal oxygen uptake/consumption, VO2max) tarkoittaa suurinta mahdollista hapen (O2) määrää, jonka elimistön kykenee käyttämään hyödykseen. VO2max:ia kutsutaan myös maksimaaliseksi aerobiseksi tehoksi (engl. maximal aerobic power). VO2max korreloi voimakkaasti maksimaalisen iskutilavuuden ja sydämen minuuttitilavuuden kanssa. VO2max ilmoitetaan yleensä kehon painoon suhteutettuna (esim. 40 ml/kg/min). Miehillä korkein raportoitu VO2max on 94 ml/kg/min ja naisilla 77 ml/kg/min. Molemmat olivat hiihtäjiä. Korkea VO2max ei kuitenkaan takaa erinomaista kestävyyssuorituskykyä, eikä se ole fyysisen suorituskyvyn mittari.

Maksimivoima (engl maximal strength) tarkoittaa suurinta voimatasoa, jonka lihas tai lihasryhmä kykenee tuottamaan tahdonalaisessa kertasupistuksessa. Kts. myös Yhden toiston maksimi

Nopeat lihassolut (engl. fast-twitch muscle fibers) eli tyypin II lihassolut voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: IIA ja IIX (aiemmin IIB). Tyypin IIX lihassoluissa on suhteellisen vähän mitokondrioita, joten niiden kapasiteetti aerobiselle metabolialle on rajallinen. Tämän vuoksi ne myös väsyvät nopeammin kuin hitaat eli tyypin I lihassolut. Tyypin IIX lihassoluissa on kuitenkin runsaasti glykolyyttisiä entsyymejä, joten niiden kapasiteetti anaerobiseen metaboliaan on suuri. Tyypin IIX lihassolut ovat kaikkien nopeimmin supistuvia (korkein Vmax). Tyypin IIA lihassolujen ominaisuudet sijoittuvat tyypin I ja tyypin IIX välimaastoon. Tyypin IIA lihassolut ovat erityisen tehokkaita adaptoitumaan fyysisen harjoittelun seurauksena. Pikajuoksijoilla on yleensä n. 70-75 % nopeita lihassoluja.

Nopeusvoima (engl. speed strength) tarkoittaa hermolihasjärjestelmän kykyä tuottaa suurin mahdollinen voima lyhyimmässä mahdollisessa ajassa tai suurimmalla mahdollisella nopeudella.

Otoskoko (engl. sample size) on arvio, kuinka monta koehenkilöä tarvitaan, jotta voitaisiin osoittaa jokin käytännössä merkittäväksi arvioitu tulos tilastollisesti merkitseväksi, edellyttäen, että ero on ylipäätänsä olemassa. Otoskokoon vaikuttaa oletettu ero ja vastemuuttujan variaatio. Mitä pienempi ero halutaan havaita ja mitä enemmän vastemuuttuja vaihtelee henkilöiden ja/tai tutkimuskertojen välillä, sitä suurempi otoskoko tarvitaan.

P-arvo (engl. P-value) on tilastollisessa hypoteesin testauksessa todennäköisyys, jolla vähintäänkin yhtä merkittävä ero tuloksessa saadaan aikaan käyttämällä nollahypoteesia. P viittaa todennäköisyyteen (probability). Mitä pienempi P-arvo, sitä varmemmin havaittu ero on todellinen eikä sattuman vaikutusta. Lääke- ja liikuntatieteellisissä julkaisuissa tilastollisen merkitsevyyden rajana käytetään lähes aina P-arvoa 0,05. Toisin sanoen tulosta pidetään "tilastollisesti merkitsevänä", jos P-arvo on pienempi kuin 0,05. P < 0,05 tarkoittaa alle 5 %:n mahdollisuutta, että ero johtuisi sattumasta. Raja-arvo perustuu yhteisesti hyväksyttyyn käytäntöön, eikä sille löydy mitään loogisia perusteita. On erittäin tärkeää ymmärtää, että tilastollinen merkitsevyys ei välttämättä kerro käytännön merkittävyydestä yhtään mitään. Vastaavasti tilastollisesti ei-merkitsevä P-arvo ei välttämättä tarkoita sitä, että tulos on käytännössä merkityksetön. Näin ollen P-arvoon ei pidä sokeasti tuijottaa. Tämä koskee erityisesti urheiluravinnetutkimuksia, joissa koehenkilöiden määrä on pieni. Kun koehenkilöiden määrää lisätään, saadaan luotettavampi arvio muuttujasta ja tilastollinen merkitsevyys kasvaa (P-arvo pienenee), vaikka tulosten käytännön merkittävyys pysyy täysin samana.

Poispudonnut (engl. dropout) on koehenkilö, joka vetäytyy tutkimuksesta syystä tai toisesta. Myös ne koehenkilöt, jotka eivät noudata tutkimussuunnitelmaa, katsotaan poispudonneiksi. Jos poispudonneita on paljon, todetaan hoitomyöntyvyyden eli komplianssin (engl. compliance) olevan heikko. Poispudonneiden osalta tutkimustuloksia voidaan analysoida kahdella tapaa: 1) hoitoaikeen mukainen analyysi (intention-to-treat, ITT) ja 2) protokollan mukainen analyysi (engl. per protocol analysis). ITT on analyysitapa, missä kaikki satunnaistetut koehenkilöt otetaan mukaan analyysin riippumatta siitä ovatko he mahdollisesti keskeyttäneet tutkimuksen tai edes aloittaneetkaan sitä. Protokollan mukaiseen analyysiin otetaan mukaan vain ne koehenkilöt, jotka ovat noudattaneet tutkimussuunnitelmaa. ITT-analyysiä perustellaan mm. sillä, että satunnaistamisella aikaansaatu ennustetekijöihin liittyvä tasapaino vertailtavien ryhmien välillä säilyy. ITT -analyysin keskeinen ongelma on se, että se ei kerro pelkästään tehosta (engl. efficacy), vaan analyysin tuloksena syntyy tehon ja hoitomyöntyvyyden ”sekasikiö”. ITT -analyysin käyttö voi kuitenkin olla perustelua esim. lääketutkimuksissa, joissa tutkitaan huomattavia haittavaikutuksia omaavia valmisteita. Lienee sanomattakin selvää, että urheiluravinnetutkimuksissa käytetään protokollan mukaista analyysiä. Myös vertailevissa dieettitutkimuksissa olisi syytä noudattaa protokollan mukaista analyysiä (kts. esim. Feinman RD. Intention-to-treat. What is the question? Nutr Metab (Lond). 2009, 9;6:1.

Prandiaalinen (engl. prandial) tarkoittaa aterian yhteydessä tapahtuvaa. Esimerkiksi post-prandiaalinen tarkoittaa aterian jälkeen tapahtuvaa.

Ravintoaineen suositeltava saanti (engl. esim. ”recommended dietary allowance”) tarkoittaa sitä suojaravintoainemäärää, jonka oletetaan tyydyttävän ravintoainetarpeen ja ylläpitävän hyvää ravitsemustilaa lähes kaikilla terveillä ihmisillä (97-98 %). Ravintoaineen suositeltava saantimäärä on aina suurempi kuin fysiologinen minimitarve. Kullekin ravintoaineelle on määritelty varmuusvara, jonka oletetaan kattavan tarpeen vaihtelun väestössä ja jonka oletetaan turvaavan hyvän suoritus- ja vastustuskyvyn ja riittävän varaston myös rasitustilanteisiin. Nämä olettamukset eivät aina pidä paikkaansa. Huom. Ravintoaineen suositeltava saanti on valmiissa ruoassa oleva ravintoainemäärä.

Reliabiliteetti (engl. reliability) tarkoittaa mittausprosessin luotettavuutta. Mittaus on luotettavaa, jos samasta aineistosta suoritetut mittaukset antavat eri mittauskerroilla ja eri mittaajien suorittamana samat tulokset. Vrt. Validiteetti.

Ristikkäistutkimuks (engl. cross-over study) tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa on vähintään kaksi tutkimusperiodia ja kaikki tutkittavat saavat jokaista tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta satunnaisessa järjestyksessä. Tutkimusperiodien välillä on puhdistautumisperiodi (engl. wash-out period). Liian lyhyt puhdistautumisperiodi voi aiheuttaa beetavirhettä, erityisesti, jos tutkittavan tuotteen vaikutus jatkuu suhteellisen pitkään käytön lopettamisen jälkeenkin. Ristikkäistutkimusasetelmalla pyritään vähentämään periodivaikutusta (engl. period effect), mikä tarkoittaa sitä, että tutkittavien vaste on erilainen eri tutkimusperiodeilla. Siirtymävaikutuksella (engl. carry-over effect) tarkoitetaan vaikutuksen siirtymistä ristikkäisasetelmassa periodilta toiselle.

Ruokapäiväkirja (engl. food diary) on usein hyödyllinen työväline urheiluravinnetutkimuksissa. Koehenkilö kirjaa ruokapäiväkirjaan nauttimansa ruoat ja juomat määrineen. Ruokapäiväkirjaa pitäisi pitää vähintään kolme päivää satunnaisvirheen (engl. random error) minimoimiseksi. Ruokapäiväkirjan tulokset analysoidaan yleensä tietokoneohjelman avulla (esim. Nutrica). Ruokapäiväkirjan keskeinen ongelma on aliraportointi, mikä johtaa systemaattiseen virheeseen (engl. systematic error). Tällä tarkoitetaan virhettä, jonka suunta on johdonmukaisesti niin samanlainen, että se vaikuttaa ryhmän keskiarvoon.

Satunnaistaminen (engl. randomization) on menetelmä, jonka tarkoituksena on tehdä vertailtavat ryhmät tausta- ja ennustetekijöiltään mahdollisimman samankaltaisiksi tutkimuksen alkaessa.

Sokkouttamisen (engl. blinding) tarkoituksena on se, etteivät koehenkilöt tiedä tutkimuksen aikana, mitä tuotetta heille annetaan (yksöissokkomenetelmä, engl. single blind). Yleensä tutkijatkaan eivät tiedä vielä tutkimuksen aikana, mitä tuotetta kullekin koehenkilöille annetaan (kaksoissokkomenetelmä, engl. double blind).

Täydellinen verenkuva (engl. complete blood count tai full blood count) eli TVK on automaattisella laskurilaitteella laskimoverinäytteestä tehtävä laboratoriotutkimus, joka sisältää seuraavat tutkimukset: hemoglobiini (B-Hb), hematokriitti (B-Hkr), erytrosyytit, punasolut (B-Ery), leukosyytit, valkosolut (B-Leuk), punasolujen hemoglobiinin massa (E-MCH), massakonsentraatio (E-MCHC), keskitilavuus (E-MCV), valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi) ja verihiutaleet (B-Tromb). Urheiluravinnetutkimuksissa TVK voidaan määrittää esim. silloin, kun halutaan saada tietoa tutkittavan tuotteen siedettävyydestä.

Yhden toiston maksimi (engl. one repetition maximum, 1RM) tarkoittaa suurinta kuormaa jossain tietyssä harjoitusliikkeessä, joka kyetään suorittamaan yhden kerran asianmukaisella suoritustekniikalla. Yleisesti käytettäviä harjoitusliikkeitä ovat penkkipunnerrus ja jalkaprässi.

Validiteetti (engl. validity) on mittarin kyky mitata juuri sitä, mitä sen halutaankin mitata. Validilta mittarilta edellytetään, että se kuvaa mahdollisimman hyvin sitä ilmiötä, jota halutaan mitata. Esim. veren hemoglobiinipitoisuuden määritys on nykyisellä tekniikalla erittäin luotettava, mutta sen validiteetti urheilijan rautatasapainon mittarina on heikko. Vrt. Reliabiliteetti.

Vedenalaispunnitus (engl. underwater weighing) on kehon koostumuksen määrityksen ”kultainen standardi”, joka perustuu Arkhimedeen lakiin. Jos kappale on osittain tai kokonaan upotettu nesteeseen, kappaleeseen kohdistuu ylöspäin vaikuttava voima eli noste. Tämä voima (noste) on yhtä suuri (mutta suunnaltaan vastakkainen) kuin kappaleen syrjäyttämän nestemäärän paino. Arkhimedeen lakia voidaan hyödyntää kappaleiden (esim. ihmisen) tilavuuksien ja tiheyksien mittaamisessa (tiheys = massa/tilavuus). Kehon koostumuksen arviointi perustuu olettamukseen, että keho on muodostunut kahdesta komponentista: rasvattomasta kudoksesta ja rasvakudoksesta. Rasvakudoksen tiheys on n. 0,9 g/cm3 ja rasvattoman kudoksen n. 1,1 g/cm3. Lisäksi oletetaan, että kehon nestepitoisuus on vakio ja että luuston kivennäisaineiden ja proteiinien osuus rasvattomasta kudoksesta on sama. Mitä suurempi on kehon tiheys, sitä vähemmän siinä on rasvaa. Vedenalaispunnitusta käytetään nykyisin lähinnä erilaisten määritysmenetelmien vertailussa. Kaksienergisen röntgensäteen absorptiometrian (DXA) luotettavuus on samaa luokkaa ja sen käyttö on huomattavasti helpompaa. Vermontin yliopiston kotisivulta löytyy interaktiivinen kurssi vedenalaispunnituksesta: http://nutrition.uvm.edu/bodycomp/uww/

Verenpaine (engl. blood pressure, BP) on välttämätöntä verenvirtauksen aikaansaamiseksi. Verisuonisto muodostaa umpinaisen järjestelmän, jossa veri liikkuu sydämen – ja vähäisemmässä määrin laskimoiden – pumppaustoiminnan avulla. Sydämen pumppaustoiminta aiheuttaa sen, että verellä on sydämestä lähtiessään liike-energiaa. Vakiintuneen käytännön mukaan verenpaine tarkoittaa valtimoissa vallitsevaa painetta. Korkeinta painearvoa kutsutaan systoliseksi paineeksi (”yläpaine”) ja matalinta arvoa diastoliseksi paineeksi (”alapaine”). Nuoren aikuisen verenpaine voi olla vaikkapa 130/85 mmHg (elohopeamillimetriä), jossa ensimmäinen luku tarkoittaa systolista ja jälkimmäinen diastolista painetta. Kovatehoisessa fyysisessä kuormituksessa systolinen verenpaine voi nousta reilusti yli 200 mmHg:aan, mutta diastolinen paineen muutokset ovat yleensä minimaalisia. Optimaalisena (lepo)verenpaineena pidetään 120/80 mmHg:aa, normaalina alle 130/85 mmHg:aa ja tyydyttävänä 130-139/85-89 mmHg:aa. Hypertensio (engl. hypertension) tarkoittaa tilaa, jossa verenpaine on pysyvästi koholla. Raja-arvoksi on sovittu systolisen paineen osalta ³140 mmHg ja diastolisen paineen osalta ³ 90. Hypertension tiedetään lisäävän sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin. Hypertensio ei yleensä ”tunnu”, joskin äärimmäisessä hypertensiossa voi esiintyä päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Hypotensio tarkoittaa liian matalaa verenpainetta. Monilla terveillä henkilöillä verenpaine on tavallista matalampi ilman, että siitä on mitään haittaa.

Valtaosa laihdutusvalmisteista on stimulantteja, joten tutkimuksissa selvitetään usein tehon lisäksi myös hemodynaamisia vasteita (verenpaine, syke jne.). Jos tuote nostaa esim. lepoverenpainetta, todetaan sen aiheuttavan haitallisia hemodynaamisia vasteita. Tulosten tulkinnassa on kuitenkin huomioita mahdollinen valkotakkihypertensio (engl. white coat hypertension). Tällä tarkoitetaan sitä, että hoitohenkilöstön mittaama verenpaine on usein korkeampi kuin kotimittauksissa. Ilmiö johtunee henkilön jännittämisestä mittauksen aikana.

Verinäyte (engl. blood sample) otetaan aikuisilta yleensä kyynärtaipeen laskimosta (laskimoverinäyte, vB). Analyysimateriaalina käytetään kokoverta (B), plasmaa (P) tai seerumia (S). Plasma on veren nestemäinen soluton osa. Seerumista puuttuvat solujen lisäksi myös hyytymistekijät. Näyte analysoidaan laboratoriossa kemiallisilla, biokemiallisilla, histologisilla tai molekyylibiologisilla keinoilla. Erilaisia verikokeita merkitään lyhenteillä, joiden ensimmäinen osa kertoo mistä veren osasta koe on tehty ja toinen osa minkä aineen pitoisuus tai lukumäärä testissä on määritetty. Esim. S-testo tarkoittaa seerumin testosteronipitoisuutta, P-CK plasman kreatiinikinaasipitoisuutta ja B-glukoosi kokoveren glukoosipitoisuutta. Urheiluravinnetutkimuksissa määritellään usein mm. anabolisia ja katabolisia hormoneita (testosteroni, kasvuhormoni, IGF-I, kortisoli jne.) sekä luustolihasvaurion biomarkkereita (kreatiinikinaasi, laktaattidehydrogenaasi). Kts. myös Täydellinen verenkuva.

Vertaisarviointi (engl. peer review) on tieteelliseen julkaisemiseen liittyvä käytäntö, jossa julkaisuun lähetetyt käsikirjoitukset arvioi sekä toimitus että sen valitsemat ulkopuoliset asiantuntijat (yleensä kaksi tai kolme henkilöä). Arvioijat kirjoittavat suhteellisen lyhyen arvion käsikirjoituksesta ja kertovat mielipiteensä siitä, pitäisikö se julkaista. Lähes aina arvioijat ehdottavat parannuksia ja muutoksia käsikirjoitukseen.

Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevasta kirjasta Urheiluravinteet (WSOYPro). Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.