Hae tästä blogista

perjantai 1. tammikuuta 2010

Lukijakyssä: Soijalesitiini ja proteiinijauheet













Miksi melkein kaikkiin proteiinijauheisiin on lisätty soijalesitiiniä?

Soijalesitiini on elintarviketeollisuudessa kaikkein suosituin emulgointiaine.  Emulgointiaine vähentää pintajännitystä kahden keskenään sekoittumattoman aineen välillä. Proteiinijauhe, johon ei ole lisätty soijalesitiiniä, tuppaa tarttumaan pintoihin kiinni (esim. jauhesekoittimessa). Kuluttajan kannalta oleellista on emuloigoidun (instantoidun) proteiinijauheen selvästi helpompi liukenevuus nesteeseen. Soijalesitiini on yleensä valmiiksi lisätty proteiinijauhe-säkkeihin valmistajan toimesta.

Coming soon: Protein Puffs


Coming soon: ISOWhey Breezer


















HydroISO:n rinnalle valikoimaan tulee pikapuolin Interactiven ISOWHey Breezer -heraproteiini-isolaatti (CFM). Tuote sisältää myös proteiineja ja hiilihydraatteja pilkkovia entsyymejä (proteaasi I, proteaasi II, laktaasi ja amylaasi). Makuvaihtoehdot ovat sitrus, mango ja ananas. Laktoositon. Pakkauskoko 910 g.

Coming soon: NO Shotgun


Coming soon: Muscle Milk Bar














25 grammaa proteiinia per patukka (73 g). Laktoositon ja transrasvaton. Makuvaihtoehdot: vaniljatoffee ja suklaa-maapähkinä.

Coming soon: Titan Bar


Blast from the Past: D-vitamiinin saantisuositukset tulisi määrittää täysin uusiksi














01.03.2007

American Journal of Clinical Nutrition lehden (AJCN) tammikuun 2007 numerossa julkaistussa laajassa kokoomatutkimuksessa kritisoidaan voimakkaasti nykyisiä alhaisia D-vitamiinin saantisuosituksia (1). Lehden tutkimuksessa päivittäinen turvallinen annostus terveille ihmisille nostetaan aivan uudelle tasolle. Tällä hetkellä yleisesti hyväksyttynä turvallisena ylärajana pidetään 50 mikrogrammaa päivässä, tämän seurauksena Suomessakin nostettiin vuonna 2006 päivittäinen saantisuositus 7 mikrogrammasta 10 mikrogrammaan. Tiedeyhteisö on jo pitkään kritisoinut liian alhaisia D-vitamiinisuosituksia. Useimmat D-vitamiini-asiantuntijat ovat sitä mieltä, että 25(OH)D:n veripitoisuus tulisi olla vähintään 80 nmol/l, jotta D-vitamiinista saavutettaisiin optimaalinen hyöty. Viitearvoalue 25(OH)D:lle on Suomessa määritetty 10 - 105 nmol/l (tavoitetaso 40-80 nmol/l). Jotta 97.5 % väestöstä pääsisi 80 nmol/l tasolle tulisi D3-vitamiinin saanti olla vähintään 75 ug (3000 ky)/pv (2).

Aikaisemmin luultiin, että D-vitamiini vaikuttaa pelkästään kalkkiaineenvaihduntaan ja sitä tarvitaan kalkin imeytymisen edistämiseksi, mutta nykytutkimus on osoittanut, että D-vitamiini vaikuttaa myös kehon immuunipuolustukseen. On jopa arveltu, että liian vähäinen D-vitamiinin saanti altistaa autoimmuunisairauksille, syövälle, masennukselle ja flunssille. Uudessa AJCN tutkimuksessa pidetään terveelle ihmiselle turvallisena D-vitamiinin ylärajana 10.000 kansainvälistä yksikköä (250 mikrogrammaa) päivässä, tämä on viisinkertainen määrä aikaisempaan turvallisuusrajaan verratttuna. Lisäksi todettiin, että väitteet D-vitamiinin terveydellisistä haitoista ovat huomattavan liioiteltuja (1). Näin suuria määriä ei kuitenkaan tule ottaa ilman lääkärin valvontaa.

The American Journal of Clinical Nutrition-lehden maaliskuun 2007 numerossa viisitoista johtavaa ravitsemusalan tutkijaa ja kliinikkoa vetosivat USA:n terveysviranomaisiin ja EU:n Terveysvirastoon, jotta ne pikaisesti arvioisivat uudelleen D-vitamiinin saantisuositukset, sillä nykyiset liian alhaiset D-vitamiinitasot saattavat olla vakava kansanterveydellinen riski (3)

D-vitamiinia on saatavana terveyskaupoissa ja apteekeissa ravintolisinä kahta eri muotoa D2 (ergokalsiferoli) ja D3 (kolekalsiferoli), joista tutkijat suosittelevat D3-vitamiinin käyttöä, koska D2-vitamiinin teho on huomattavasti heikompi.

Kirjallisuusviitteet
1) John N Hathcock, Andrew Shao, Reinhold Vieth, and Robert Heaney. Risk assessment for vitamin D. The American Journal of Clinical Nutrition, 2007; 85: 6-18
2) Heaney R. The case for improving vitamin D-status. Journal of Steroid Biochemistry & Molecular Biology. (article in press).
3) R. Vieth, H. Bischoff-Ferrari, B.J. Boucher, B. Dawson-Hughes, C.F. Garland, R.P. Heaney, M.F. Holick, B.W. Hollis, C. Lamberg-Allardt, J.J. McGrath, A.W. Norman, R. Scragg, S.J. Whiting, W.C. Willett, and A. Zittermann. The urgent need to recommend an intake of vitamin D that is effective. The American Journal of Clinical Nutrition 2007; 85: 860-868

Lähde: Terveystaito