Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevasta kirjasta Urheiluravinteet (WSOYPro). Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.
Ad libitum tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että koehenkilöt syövät ja juovat vapaasti mieltymystensä/halujensa mukaisesti.
Alfavirhe (engl. alpha error) eli tyypin I virhe tarkoittaa sitä, että nollahypoteesi (kts. Hypoteesi) hylätään, vaikka se todellisuudessa pitää paikkansa. Toisin sanoen tehdään johtopäätös, että esim. ravintolisä X parantaa fyysistä suorituskykyä, vaikka vaikutusta ei todellisuudessa ole. Syynä voi olla vaikkapa sattuma.
Alkureitin metabolia (engl. first pass metabolism) tarkoittaa oraalisesti eli suun kautta otettavien aineiden tapauksessa 1) imeytymisvaiheen metaboliaa (suolen seinämä, porttilaskimo) ja 2) ensikierron metaboliaa (maksa). Ensikierron metaboliaa käytetään usein alkureitin metabolian synonyyminä, mutta tarkkaan ottaen ensikiertoon sisältyy vain maksassa tapahtuva metabolia. Aineet (esim. ravintolisän vaikuttava aine) siirtyvät maha-suolikanavasta ensin porttilaskimon kautta maksaan. Toisin sanoen kaikkien oraalisesti otettavien aineiden pitää kulkea maksan kautta isoon (systeemiseen) verenkiertoon. Vasta systeemiseen verenkiertoon päästyään aine voi saada aikaiseksi systeemisen vasteen. Kts. myös Biologinen hyötyosuus.
Avoin tutkimus (engl. open label study) tarkoittaa sitä, että sekä tutkijat että koehenkilöt tietävät, mitä tuotetta kukin koehenkilö saa. Avoimet tutkimukset ovat alttiita monenlaisille harhoille, joten niiden tieteellinen painoarvo on yleensä heikko. Toisaalta joissakin tapauksissa sokkottauminen ei ole mahdollista. Kokotekstiartikkeleina julkaistut urheiluravinnetutkimukset ovat lähes aina kaksoissokkoutettuja (kts. Sokkouttaminen).
Beetavirhe (engl. beta error) eli tyypin II virhe tarkoittaa sitä, että nollahypoteesi jää voimaan, vaikka se todellisuudessa on väärä. Toisien sanoen tehdään johtopäätös, että esim. ravintolisä Y ei paranna kehonkoostumusta, vaikka se todellisuudessa sitä parantaa. Syynä on yleensä pieni aineistokoko (koehenkilömäärä) suhteessa tulosten hajontaan. Beetavirhe on suhteellisen yleinen urheiluravinnetutkimuksissa, sillä aineistokoko on lähes säännönmukaisesti pieni. Tämä johtuu pääasiassa rahoitusongelmista. Pientä koehenkilömäärä käytettäessä ryhmien välisen eron pitää olla suuri, jotta se saavuttaisi tilastollisen merkitsevyyden (kts. P-arvo). Näin ollen vaarana on tehoavan ravintolisän toteaminen tehottomaksi. Toisaalta huippu-urheilussa tilastollisesti ei-merkitsevät erot voivat olla käytännössä hyvinkin merkittäviä (kts. esim. Hopkins WG ym. Design and analysis of research on sport performance enhancement. Med Sci Sports Exerc 31:472-485, 1999). Beetavirhe voi johtua myös liian lyhyestä puhdistautumisperiodista ristikkäistutkimuksessa (kts. Ristikkäistutkimus).
Biologinen hyötyosuus (engl. bioavailability) on se osuus aineesta (esim. ravintolisän aktiiviaineesta), joka pääsee muuttumattomana isoon (systeemiseen) verenkiertoon. Oraalisesti eli suun kautta otettavan tuotteen biologiseen hyötyosuuteen vaikuttavat ratkaisevasti imeytymisvaiheen metabolia ja maksassa tapahtuva ensikierron metabolia (kts. Alkukierron metabolia).
Elektromyografian (engl. electromyography, EMG) avulla voidaan mitata luustolihaksen sähköistä aktiivisuutta. EMG kuvastaa ko. lihaksen toimivien motoristen yksiköiden yhteisaktiivisuutta. Mitä enemmän keskushermosto kykenee aktivoimaan motorisia yksikköjä ja mitä suurempi on kunkin yksikön syttymisfrekvenssi, sitä suurempi on lihaksen tuottama voima.
Glykemia (engl. glycemia tai glycaemia) tarkoittaa veressä olevaa glukoosia (verensokeria). Normo- eli euglykemia tarkoittaa normaalia verensokeria, hyperglykemia koholla olevaa verensokeria ja hypoglykemia matalaa verensokeria. Plasman glukoosipitoisuuden viitearvo paastotilassa on 4,0–6,1 millimoolia litrassa (mmol/l). Diabeteksen eli sokeritaudin raja-arvo on 7,0 mml/l. Jos paastoarvo on 6,1–6,9 mmol/l, henkilöllä katsotaan olevan heikentynyt sokerinsieto. Tällöin henkilön on syytä ruveta kiinnittämään huomiota elintapoihinsa, jotta sokerinsietoa saadaan parannettua (kts. myös Insuliiniherkkyys). Plasman ja seerumin glukoosiarvot ovat n. 12-15 %:a suurempia kuin kokoveren glukoosiarvot, koska punasolujen glukoosipitoisuus on pienempi kuin plasman (kts. myös Verikoe).
Hengitysosamäärä (engl. respiratory quotient, RQ) on hiilidioksidin tuoton ja hapenkulutuksen välinen suhde (VCO2/VO2). RQ:n määrityksellä voidaan selvittää energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta (polttoaineseoksen koostumusta) esim. levossa ja kevyen fyysisen kuormituksen aikana, sillä rasvahappojen, aminohappojen ja hiilihydraattien täydellinen hapettuminen hiilidioksidiksi ja vedeksi vaatii kukin erilaisen määrän happea tuotettua hiilidioksidimolekyyliä kohden. Elimistön käyttäessä energiaksi pelkästään rasvahappoja on RQ n. 0,7, hiilihydraatteja käytettäessä n. 1,0 ja aminohappoja käytettäessä n. 0,82. Käytännössä energiaa saadaan kuitenkin aina sekä hiilihydraateista että rasvoista (ja vähäisemmässä määrin aminohapoista). RQ 0,85 tarkoittaa sitä, että hiilihydraattien ja rasvahappojen osuus energiantuotossa on suurin piirtein puolet ja puolet. Tämä arvo on hyvin lähellä terveen ihmisen lepotilan RQ:ta. Kovatehoisen fyysisen kuormituksen aikana RQ ei kuvasta energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta mm. elimistön happamoitumisen vuoksi.
Hitaita lihassoluja (engl. slow-twitch muscle fibers) eli tyypin I lihassoluja (lihassyitä) on ihmisen luustolihaksissa nähtävästi vain yhdenlaisia. Tyypin I lihassoluissa on runsaasti myoglobiinia, kapillaareja ja mitokondrioita. Näiden ominaisuuksien vuoksi tyypin I lihassoluilla on suuri kapasiteetti aerobiseen metaboliaan, joten ne omaavat erinomainen väsymyksen siedon. Kestävyysjuoksijoilla on yleensä n. 70-80 % tyypin I lihassoluja.
Hydraatio (engl. hydration) tarkoittaa tässä yhteydessä nesteytystä. Normo- eli euhydraatio tarkoittaa normaalia nestetasapainoa, dehydraatio nestevajausta ja hyperhydraatio ylinesteytystä. Rehydraatio tarkoittaa nestetasapainon palautumista esim. liikunnan jälkeen.
Hypoteesi (engl. hypothesis) on tilastolliseen päättelyyn liittyvä olettamus tai väittämä. Nollahypoteesi (engl. null hypothesis) on ennalta määritelty perusväittämä, jonka mukaan esim. ravintolisä Z:n ja lumetuotteen välillä ei ole mitään eroa. Nollahypoteesi hyväksytään (eroa ei ole) tai kumotaan (eroa on). Vaihtoehtoinen hypoteesi (engl. alternative hypothesis) on ennalta määritelty vaihtoehtoinen väittämä nollahypoteesille; esim. ravintolisä G on tehokkaampi suorituskyvyn parantamisessa kuin lumetuote. Tieteellisessä puhekielessä hypoteesi tarkoittaa teoriaa.
Idiosynkrasia (engl. idiosyncrasia) tarkoittaa sitä, että henkilö reagoi tavallista voimakkaammin ja/tai poikkeavalla tavalla pienehköön ainemäärän ilman, että kyseessä on yliherkkyys. Yleensä idiosynkrasian aiheuttaa perinnöllinen poikkeavuus.
Ihopoimumittaus (engl. skinfold) eli ns. pihtimittaus on kauan käytössä ollut kehon koostumuksen analyysimenetelmä, jossa mitataan ihonalaisen rasvakudoksen paksuus useasta kohdasta kehoa. Ihopoimujen summasta saadaan ennusteyhtälön avulla arvio rasvan osuudesta kehon massasta. Ihopoimumittausta käytetään nykyään melko harvoin tutkimustyössä, mutta valmennuskäyttöön se soveltuu varsin hyvin.
Ilmaantuvuus (engl. incidence) eli insidenssi on uusien tautitapausten määrä tietyllä aikavälillä sairastumiselle alttiina olevassa väestönosassa.
Insuliiniherkkyys (engl insulin sensitivity) tarkoittaa solujen kykyä reagoida verenkierrossa olevalle insuliinille. Fyysinen aktiivisuus parantaa insuliiniherkkyyttä. Insuliiniresistenssi (engl. insulin resistance) on tila, jossa insuliiniherkkyys on alentunut ja jossa tarvitaan tavallista suurempia insuliinimääriä verensokerin alentamiseksi.
Julkaisuharha (engl. publication bias) on harha, joka syntyy kun tieteellisissä lehdissä julkaistaan mieluummin tilastollisesti merkitseviä tuloksia kuin ei-merkitseviä tuloksia. Julkaisuharha lienee suhteellisen yleinen urheiluravinnealalla. Tutkimusta sponsoroinut yritys on voinut sopia tutkijoiden kanssa, että vain tilastollisesti merkitsevät tulokset julkaistaan. Tutkijat ovat muutenkin innokkaampia julkaisemaan tuloksiaan silloin, kun niillä on selvää uutisarvoa. Myös tieteelliset lehdet osallistuvat omalta osaltaan julkaisuharhan syntyyn, sillä suuremman uutisarvon omaavat artikkelit ylittävät helpommin julkaisukynnyksen. Julkaisuharhan mahdollisuutta voidaan selvittää tarkastelemalla julkaistujen tulosten jakaumaa ns. suppilokuvassa (engl. funnel plot) (kts. esim. Egger M. ym. Bias in meta-analysis detected by a simple, graphical test BMJ 1997;315:629-634).
Kaksienergisen röntgensäteen absorptiometria (engl. dual-energy X-ray absorptiometry, DXA tai DEXA) perustuu röntgensäteen erilaiseen vaimenemiseen eri kudostyypeissä. DXA ottaa kehosta tuhansia kuvia, joiden avulla se määrittää mm. kehon rasvan ja rasvattoman massan määrän. DXA on lähes täysin syrjäyttänyt ihopoimumittauksen urheiluravinnetutkimuksissa. DXA on helppo suorittaa ja luotettavuus on samaa luokkaa kuin vedenalaispunnituksella, joskin DXA:n tulos voi vaihdella käytettävästä laitteistosta riippuen. DXA:ta käytetään yleisesti myös luuston kivennäisainetiheyden määrityksessä.
Kalorimetria (engl. calorimetria) on laite, joka mittaa suoraan elimistön lämmön tuottoa. Tästä syystä sitä kutsutaan myös suoraksi kalorimetriaksi (engl. direct calorimetria). Koehenkilö on eristetyssä huoneessa, jonka läpi virtaa ilmaa. Koehenkilön tuottama lämpö rekisteröidään yleensä katossa virtaavan veden lämpötilan muutoksesta. Kalorimetria on tarkin tapa mitata energian kulutusta, mutta sitä käytetään äärimmäisen harvoin kalleutensa, hitautensa ja vaikeasti hallittavan tekniikkansa vuoksi. Epäsuora kalorimetria (engl. indirect calorimetria) on lähes täysin syrjäyttänyt suoran kalorimetrian. Epäsuorassa kalorimetriassa energian kulutusta arvioidaan hapenkulutuksen perusteella. Suoralla ja epäsuoralla kalorimetrialla saatujen tulosten ero on keskimäärin vain n. ± 1 %. Energiasubstraattien hyödyntämissuhdetta voidaan määrittää hengitysosamäärällä (kts. Hengitysosamäärä)
Kehon koostumus (engl. body composition) on tärkeä sekä fyysisen suorituskyvyn että terveyden kannalta. Kehon koostumukseen liittyvän terminologian tuntemus on välttämätöntä tutkimustulosten järkevän tulkinnan kannalta.
Total body fat: Kehon kaikki rasvat eli varastorasva plus välttämätön rasva.
Essential fats: Välttämättömät rasvat, joita on mm. aivoissa, hermokudoksessa, luuytimessä. sydänkudoksessa ja solukalvoissa. Aikuisilla miehillä on kehossaan välttämättömiä rasvoja n. 3 % ja naisilla n. 12-15 %, joskin määrä voi vaihdella huomattavasti yksilöiden välillä.
Fat-free mass (FFM): Kehon rasvaton massa, joka koostuu pääasiassa proteiinista ja vedestä (n. 70 %). FFM sisältää myös pieniä määriä glykogeenia ja mineraaleja. Luustolihaksisto on FFM:n pääkomponentti, mutta myös sydän, maksa ja muut elimet sisältyvät siihen.
Lean body mass (LBM): Tämä termi tarkoittaa muutoin samaa kuin FFM, mutta siihen sisältyy myös välttämättömät rasvat.
Urheiluravinnetutkimuksissa määritellään yleensä LBM ja kehon rasvapitoisuus kaksienergisen röntgensäteen absorptiometriaa (DXA) hyödyntämällä. LBM antaa suhteellisen tarkan kuvan luustolihasten massasta, joskin nestetasapainon mahdolliset muutokset täytyy huomioida tulosten tulkinnassa.
Klassinen koejärjestelmä (engl. classical experimental design) koostuu kahdesta käsittelystä: 1) aktiivituote ja 2) plasebo. Mittauksia on myös kaksi: 1) alkumittaus, jolla kontrolloidaan lähtötaso ja 2) loppumittaus, johon aktiivituotteen arvellaan vaikuttavan. Koe tehdään koehenkilöille vain kerran. Jos aktiiviryhmän tulokset ovat muuttuneet keskimäärin enemmän kuin plaseboryhmän tulokset, on tuotteella ollut vaikutusta tutkittaviin muuttujiin. Urheiluravinnetutkimuksissa käytetään useimmiten klassista koejärjestelmää, mutta ristikkäistutkimusasetelmaa käytetään enenevissä määrin.
Kliinisen rasituskokeen (engl. clinical stress testing) avulla voidaan tutkia fyysisen suorituskyvyn rajoittumisen astetta ja mekanismeja. Yleensä koe suoritetaan polkupyöräergometrilla tai kävelymatolla kasvattaen rasitusastetta niin pitkälle, kunnes saavutetaan tutkittavan rasituksensiedon yläraja. Kliininen rasituskoe tehdään aina lääkärin johdolla ja kokeen aikana mitataan mm. verenpainetta ja valtimoveren happikyllästeisyyttä (SaO2) sekä seurataan sydämen sähköistä toimintaa elektrokardiografialla (EKG, ”sydänfilmi”). Kliinistä rasituskoetta käytetään urheiluravinnetutkimuksissa lähinnä silloin, kun halutaan tutkia ravinteen annon vaikutuksia sairailla tai ikääntyneillä koehenkilöillä.
Konsentrinen lihastyö (engl. concentric work) tarkoittaa sitä, että lihas lyhenee liikkeen aikana. Esimerkki konsentrisesta lihastyöstä on hauiskäännön se vaihe, jossa käsivarsi koukistuu. Vastaavasti eksentrinen lihastyö (engl. eccentric work) on hauiskäännön se vaihe, jossa käsivarsi suoristuu. Isometrisen lihastyön (engl. isometric work) aikana lihasjännekompleksin pituus ei muutu (esim. asennon säilyttäminen). Isometrinen lihastyö on kyseessä myös silloin, kun voimat eivät riitä raskaan taakan liikuttamiseen. Isotonisen lihastyön (engl. isotonic work) lihaksen pituus muuttuu, mutta vastus pysyy samana. Isokineettisessä lihastyössä (engl isokinetic work) liike tapahtuu vakioidulla nopeudella.
Korrelaatio (engl. correlation) kuvaa kahden muuttujan välistä riippuvuutta. Lääketieteessä korrelaatiolla tarkoitetaan yleensä Pearsonin korrelaatiokerrointa (engl. Pearson's correlation coefficient), mikä on parametrinen lineaarinen riippuvuuden mitta kvantitatiivisten suureiden x ja y välillä. Korrelaatio on muuttujien kovarianssi, joka on standardoitu välille [-1,1]. Korrelaatiokerroin ei siis riipu käytetyistä yksiköistä. Mitä enemmän korrelaatiokerroin poikkeaa nollasta, sitä voimakkaampaa muuttujien välinen riippuvuus on. r = 1 tarkoittaa, että muuttujien välillä on täydellinen lineaarinen riippuvuus, kun taas r = -1 tarkoittaa täydellistä negatiivista (käänteistä) riippuvuutta. Urheiluravinnetutkimuksissa korrelaatiokertoimella voidaan selvittää esimerkiksi mahdollista vaikutusmekanismia. On esimerkiksi hyvin todennäköistä, että kreatiinilisän suorituskykyä parantava vaikutus korreloi voimakkaasti luustolihasten kreatiinifostaattipitoisuuden kanssa.
Lumetuote (engl. placebo) eli plasebo on kliinisessä tutkimuksessa vertailuryhmälle annettava inaktiivinen ”feikkituote”. Plasebon pitää olla ulkonäöltään, hajultaan, maultaan ja painoltaan identtinen (tai lähes identtinen) aktiivituotteen kanssa. Molempien tuotteiden pitäisi vaikuttaa samalla tavalla myös virtsan väriin. Joissakin tapauksissa olisi parempi käyttää aktiivista plaseboa (engl. active placebo), joka aiheuttaa aktiivituotteen kaltaisia sivuvaikutuksia. Jos kahta tutkittavaa tuotetta on vaikea saada identtisiksi, voidaan käyttää kaksoisplasebotekniikkaa (engl. double dummy), jossa tuotteella A on identtinen plasebo a ja tuotteella B vastaavasti plasebo b. Ryhmään A kuuluva koehenkilö saa kombinaation A + b ja B-ryhmään kuuluva kombinaation a + B.
Meta-analyysi (engl. meta analysis) on tilastollinen analyysi, joka tehdään kahden tai useamman samaa tutkimusongelmaa tarkastelevan tutkimuksen tulosten pohjalta. Tarkoituksena on saada aikaan synteesi, joka antaa tutkittavasta kysymyksestä vahvempaa näyttöä kuin yksittäiset tutkimukset. Meta-analyysi perustuu lähes aina systemaattiseen katsaukseen.
Maksimaalinen hapenottokyky/hapenkulutus (engl. maximal oxygen uptake/consumption, VO2max) tarkoittaa suurinta mahdollista hapen (O2) määrää, jonka elimistön kykenee käyttämään hyödykseen. VO2max:n määritelmä sisältää yleensä myös maininnan siitä, että isot lihasryhmät tekevät työtä ja suoritusta jatketaan progressiivisesti nousevassa kuormituksessa uupumukseen asti. VO2max:ia kutsutaan myös maksimaaliseksi aerobiseksi tehoksi (engl. maximal aerobic power). VO2max kuvastaakin henkilön kykyä tuottaa energiaa hapetusreaktioiden avulla. VO2max:n suuruuteen vaikuttaa pääasiassa kaksi tekijää: 1) hengitys- ja verenkiertoelimistön kyky kuljettaa happea lihassoluihin ja 2) lihasten kyky käyttää saamaansa happea energiantuottoon. VO2max ilmoitetaan yleensä kehon painoon suhteutettuna (esim. 40 ml/kg/min). Miehillä korkein raportoitu VO2max on 94 ml/kg/min ja naisilla 77 ml/kg/min. Molemmat olivat hiihtäjiä. Korkea VO2max ei kuitenkaan takaa erinomaista kestävyyssuorituskykyä, eikä se ole fyysisen suorituskyvyn mittari.
Maksimivoima (engl maximal strength) tarkoittaa suurinta voimatasoa, jonka lihas tai lihasryhmä kykenee tuottamaan tahdonalaisessa kertasupistuksessa. Se ilmaistaan tuotettuna maksimaalisena voimatasona (engl. maximal force) Newtoneina (N) tai kilogrammoina (kg) tai vääntömomenttina (engl torque), jolloin yksiköksi tulee Newtonmetri (Nm). Kts. myös Yhden toiston maksimi.
Nopeat lihassolut (engl. fast-twitch muscle fibers) eli tyypin II lihassolut (lihassyyt) voidaan jakaa kahteen päätyyppiin: IIA ja IIX (aiemmin IIB). Tyypin IIX lihassoluissa on suhteellisen vähän mitokondrioita, joten niiden kapasiteetti aerobiselle metabolialle on rajallinen. Tämän vuoksi ne myös väsyvät nopeammin kuin hitaat eli tyypin I lihassolut. Tyypin IIX lihassoluissa on kuitenkin runsaasti glykolyyttisiä entsyymejä, joten niiden kapasiteetti anaerobiseen metaboliaan on suuri. Tyypin IIX lihassolut ovat kaikkien nopeimmin supistuvia (korkein Vmax). Tyypin IIA lihassolujen ominaisuudet sijoittuvat tyypin I ja tyypin IIX välimaastoon. Tyypin IIA lihassolut ovat erityisen tehokkaita adaptoitumaan fyysisen harjoittelun seurauksena. Pikajuoksijoilla on yleensä n. 70-75 % nopeita lihassoluja.
Nopeusvoima (engl. speed strength) tarkoittaa hermolihasjärjestelmän kykyä tuottaa suurin mahdollinen voima lyhyimmässä mahdollisessa ajassa tai suurimmalla mahdollisella nopeudella.
Otoskoko (engl. sample size) on arvio, kuinka monta koehenkilöä tarvitaan, jotta voitaisiin osoittaa jokin käytännössä merkittäväksi arvioitu tulos tilastollisesti merkitseväksi, edellyttäen, että ero on ylipäätänsä olemassa. Otoskokoon vaikuttaa oletettu ero ja vastemuuttujan variaatio. Mitä pienempi ero halutaan havaita ja mitä enemmän vastemuuttuja vaihtelee henkilöiden ja/tai tutkimuskertojen välillä, sitä suurempi otoskoko tarvitaan.
P-arvo (engl. P-value) on tilastollisessa hypoteesin testauksessa todennäköisyys, jolla vähintäänkin yhtä merkittävä ero tuloksessa saadaan aikaan käyttämällä nollahypoteesia. P viittaa todennäköisyyteen (probability). Mitä pienempi P-arvo, sitä varmemmin havaittu ero on todellinen eikä sattuman vaikutusta. Lääke- ja liikuntatieteellisissä julkaisuissa tilastollisen merkitsevyyden rajana käytetään lähes aina P-arvoa 0,05. Toisin sanoen tulosta pidetään "tilastollisesti merkitsevänä", jos P-arvo on pienempi kuin 0,05. P < 0,05 tarkoittaa alle 5 %:n mahdollisuutta, että ero johtuisi sattumasta. Raja-arvo perustuu yhteisesti hyväksyttyyn käytäntöön, eikä sille löydy mitään loogisia perusteita. On erittäin tärkeää ymmärtää, että tilastollinen merkitsevyys ei välttämättä kerro käytännön merkittävyydestä yhtään mitään. Vastaavasti tilastollisesti ei-merkitsevä P-arvo ei välttämättä tarkoita sitä, että tulos on käytännössä merkityksetön. Näin ollen P-arvoon ei pidä sokeasti tuijottaa. Tämä koskee erityisesti urheiluravinnetutkimuksia, joissa koehenkilöiden määrä on pieni. Kun koehenkilöiden määrää lisätään, saadaan luotettavampi arvio muuttujasta ja tilastollinen merkitsevyys kasvaa (P-arvo pienenee), vaikka tulosten käytännön merkittävyys pysyy täysin samana.
Poispudonnut (engl. dropout) on koehenkilö, joka vetäytyy tutkimuksesta syystä tai toisesta. Myös ne koehenkilöt, jotka eivät noudata tutkimussuunnitelmaa, katsotaan poispudonneiksi. Jos poispudonneita on paljon, todetaan hoitomyöntyvyyden eli komplianssin (engl. compliance) olevan heikko. Poispudonneiden osalta tutkimustuloksia voidaan analysoida kahdella tapaa: 1) hoitoaikeen mukainen analyysi (intention-to-treat, ITT) ja 2) protokollan mukainen analyysi (engl. per protocol analysis). ITT on analyysitapa, missä kaikki satunnaistetut koehenkilöt otetaan mukaan analyysin riippumatta siitä ovatko he mahdollisesti keskeyttäneet tutkimuksen tai edes aloittaneetkaan sitä. Protokollan mukaiseen analyysiin otetaan mukaan vain ne koehenkilöt, jotka ovat noudattaneet tutkimussuunnitelmaa. ITT-analyysiä perustellaan mm. sillä, että satunnaistamisella aikaansaatu ennustetekijöihin liittyvä tasapaino vertailtavien ryhmien välillä säilyy. ITT -analyysin keskeinen ongelma on se, että se ei kerro pelkästään tehosta (engl. efficacy), vaan analyysin tuloksena syntyy tehon ja hoitomyöntyvyyden ”sekasikiö”. ITT -analyysin käyttö voi kuitenkin olla perustelua esim. lääketutkimuksissa, joissa tutkitaan huomattavia haittavaikutuksia omaavia valmisteita. Lienee sanomattakin selvää, että urheiluravinnetutkimuksissa käytetään protokollan mukaista analyysiä. Myös vertailevissa dieettitutkimuksissa olisi syytä noudattaa protokollan mukaista analyysiä (kts. esim. Feinman RD. Intention-to-treat. What is the question? Nutr Metab (Lond). 2009, 9;6:1.
Prandiaalinen (engl. prandial) tarkoittaa aterian yhteydessä tapahtuvaa. Esimerkiksi post-prandiaalinen tarkoittaa aterian jälkeen tapahtuvaa.
Ravintoaineen suositeltava saanti (engl. esim. ”recommended dietary allowance”) tarkoittaa sitä suojaravintoainemäärää, jonka oletetaan tyydyttävän ravintoainetarpeen ja ylläpitävän hyvää ravitsemustilaa lähes kaikilla terveillä ihmisillä (97-98 %). Ravintoaineen suositeltava saantimäärä on aina suurempi kuin fysiologinen minimitarve. Kullekin ravintoaineelle on määritelty varmuusvara, jonka oletetaan kattavan tarpeen vaihtelun väestössä ja jonka oletetaan turvaavan hyvän suoritus- ja vastustuskyvyn ja riittävän varaston myös rasitustilanteisiin. Nämä olettamukset eivät aina pidä paikkaansa. Huom. Ravintoaineen suositeltava saanti on valmiissa ruoassa oleva ravintoainemäärä.
Reliabiliteetti (engl. reliability) tarkoittaa mittausprosessin luotettavuutta. Mittaus on luotettavaa, jos samasta aineistosta suoritetut mittaukset antavat eri mittauskerroilla ja eri mittaajien suorittamana samat tulokset. Vrt. Validiteetti.
Riski (engl. risk) tarkoittaa tietyt ominaisuudet omaavan henkilön todennäköisyyttä sairastua. Riski siis mittaa sairauden ilmaantuvuuden todennäköisyyttä. Kts. myös Ilmaantuvuus ja Suhteellinen riski.
Ristikkäistutkimuks (engl. cross-over study) tarkoittaa sitä, että tutkimuksessa on vähintään kaksi tutkimusperiodia ja kaikki tutkittavat saavat jokaista tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta satunnaisessa järjestyksessä. Tutkimusperiodien välillä on puhdistautumisperiodi (engl. wash-out period). Liian lyhyt puhdistautumisperiodi voi aiheuttaa beetavirhettä, erityisesti, jos tutkittavan tuotteen vaikutus jatkuu suhteellisen pitkään käytön lopettamisen jälkeenkin. Ristikkäistutkimusasetelmalla pyritään vähentämään periodivaikutusta (engl. period effect), mikä tarkoittaa sitä, että tutkittavien vaste on erilainen eri tutkimusperiodeilla. Siirtymävaikutuksella (engl. carry-over effect) tarkoitetaan vaikutuksen siirtymistä ristikkäisasetelmassa periodilta toiselle.
Ruokapäiväkirja (engl. food diary) on usein hyödyllinen työväline urheiluravinnetutkimuksissa. Koehenkilö kirjaa ruokapäiväkirjaan nauttimansa ruoat ja juomat määrineen. Ruokapäiväkirjaa pitäisi pitää vähintään kolme päivää satunnaisvirheen (engl. random error) minimoimiseksi. Ruokapäiväkirjan tulokset analysoidaan yleensä tietokoneohjelman avulla (esim. Nutrica). Ruokapäiväkirjan keskeinen ongelma on aliraportointi, mikä johtaa systemaattiseen virheeseen (engl. systematic error). Tällä tarkoitetaan virhettä, jonka suunta on johdonmukaisesti niin samanlainen, että se vaikuttaa ryhmän keskiarvoon.
Satunnaistaminen (engl. randomization) on menetelmä, jonka tarkoituksena on tehdä vertailtavat ryhmät tausta- ja ennustetekijöiltään mahdollisimman samankaltaisiksi tutkimuksen alkaessa.
Sokkouttamisen (engl. blinding) tarkoituksena on se, etteivät koehenkilöt tiedä tutkimuksen aikana, mitä tuotetta heille annetaan (yksöissokkomenetelmä, engl. single blind). Yleensä tutkijatkaan eivät tiedä vielä tutkimuksen aikana, mitä tuotetta kullekin koehenkilöille annetaan (kaksoissokkomenetelmä, engl. double blind).
Suhteellinen riski (engl. relative risk, RR) vertaa sairastumisen todennäköisyyden riskiä kahdella henkilöllä, jotka poikkeavat toisistaan vain sen riskitekijän suhteen, josta ollaan kiinnostuneita. RR ei ole urheiluravinnealan kannalta keskeinen käsite, mutta se on silti syytä ymmärtää, sillä sen avulla tuputetaan mm. lääkkeitä ja seulontatutkimuksia riskiryhmille. RR ei kerro tietyn riskitekijän kokonaisvaikutuksen suuruutta, joka riippuu kyseisen riskitekijän yleisyydestä. Yleinen riskitekijä, joka aiheuttaa vähäisen nousun RR:ssä, voi olla väestön terveyden kannalta merkittävämpi kuin suuren RR:n aiheuttava harvinainen riskitekijä. RR 1 tarkoittaa, että kahden ryhmän välillä (esim. lääke vs. plasebo) ei ole eroa. RR < 1 tarkoittaa, että tapahtuman (esim. sairastumisen) ilmaantuminen on vähäisempää aktiiviryhmässä kuin plaseboryhmässä.
Pelkän RR:n ilmoittaminen on usein harhaanjohtavaa. Korkeassa asemassakaan olevat terveydenhuollon ammattilaiset eivät aina ymmärrä, mitä RR tarkoittaa (kts. esim. Gigenzer G. Calculated Risks: How to Know When Numbers Deceive You. Simon & Schuster, 2003). Esim. WOSCOPS -statiinitutkimuksessa kuoleman RR väheni 22 %, mutta absoluuttisen riski (AR) vain 0,9 % (Shepherd J ym. Prevention of coronary heart disease with pravastatin in men with hypercholesterolemia. N Engl J Med. 1995;333:1301-1307). Artikkelissa ei mainita jälkimmäistä lukua lainkaan.
”From the data in Table 2, it can be estimated that treating 1000 middle-aged men with hypercholesterolemia and no evidence of a previous myocardial infarction with pravastatin for five years will result in… 7 fewer deaths from cardiovascular causes, and 2 fewer deaths from other causes than would be expected in the absence of treatment.” [Lihavointi lisätty].
Eli kun 1000 keski-ikäistä, korkean kokonaiskolesterolin omaavaa miestä hoidetaan pravastatiinilla viiden vuoden ajan, ihmishenkiä säästyy yhdeksän. Kuoleman RR:n ja AR:n vähentyminen lasketaan seuraavasti:
RR:n vähentyminen = (41-32)/41 = 22 %
Uutisotsikko: ”Pravastatiini vähentää kuolleisuutta riskipotilailla jopa 22 %”
Absoluuttisen riskin vähentyminen = (41-32)/1000 = 0,9 %
Uutisotsikko: ”Pravastatiinin hyödyt riskipotilaillakin minimaalisia”
Lisäksi voidaan vielä laskea ns. NNT-luku (number needed to treat). NNT ilmoittaa potilasmäärän, joka on hoidettava, jotta yksi tapaus (esim. kuolema) saataisiin estettyä. Tässä tapauksessa NNT-luvuksi tulee 111.
Uutisotsikko: ”Pravastatiinin anto riskipotilaille muistuttaa terveyslottoa”
Täydellinen verenkuva (engl. complete blood count tai full blood count) eli TVK on automaattisella laskurilaitteella laskimoverinäytteestä tehtävä laboratoriotutkimus, joka sisältää seuraavat tutkimukset: hemoglobiini (B-Hb), hematokriitti (B-Hkr), erytrosyytit, punasolut (B-Ery), leukosyytit, valkosolut (B-Leuk), punasolujen hemoglobiinin massa (E-MCH), massakonsentraatio (E-MCHC), keskitilavuus (E-MCV), valkosolujen erittelylaskenta (B-Diffi) ja verihiutaleet (B-Tromb). Urheiluravinnetutkimuksissa TVK voidaan määrittää esim. silloin, kun halutaan saada tietoa tutkittavan tuotteen siedettävyydestä.
Yhden toiston maksimi (engl. one repetition maximum, 1RM) tarkoittaa suurinta kuormaa jossain tietyssä harjoitusliikkeessä, joka kyetään suorittamaan yhden kerran asianmukaisella suoritustekniikalla. Yleisesti käytettäviä harjoitusliikkeitä ovat penkkipunnerrus ja jalkaprässi.
Validiteetti (engl. validity) on mittarin kyky mitata juuri sitä, mitä sen halutaankin mitata. Validilta mittarilta edellytetään, että se kuvaa mahdollisimman hyvin sitä ilmiötä, jota halutaan mitata. Esim. veren hemoglobiinipitoisuuden määritys on nykyisellä tekniikalla erittäin luotettava, mutta sen validiteetti urheilijan rautatasapainon mittarina on heikko. Vrt. Reliabiliteetti.
Vedenalaispunnitus (engl. underwater weighing) on kehon koostumuksen määrityksen ”kultainen standardi”, joka perustuu Arkhimedeen lakiin. Jos kappale on osittain tai kokonaan upotettu nesteeseen, kappaleeseen kohdistuu ylöspäin vaikuttava voima eli noste. Tämä voima (noste) on yhtä suuri (mutta suunnaltaan vastakkainen) kuin kappaleen syrjäyttämän nestemäärän paino. Arkhimedeen lakia voidaan hyödyntää kappaleiden (esim. ihmisen) tilavuuksien ja tiheyksien mittaamisessa (tiheys = massa/tilavuus). Kehon koostumuksen arviointi perustuu olettamukseen, että keho on muodostunut kahdesta komponentista: rasvattomasta kudoksesta ja rasvakudoksesta. Rasvakudoksen tiheys on n. 0,9 g/cm3 ja rasvattoman kudoksen n. 1,1 g/cm3. Lisäksi oletetaan, että kehon nestepitoisuus on vakio ja että luuston kivennäisaineiden ja proteiinien osuus rasvattomasta kudoksesta on sama. Mitä suurempi on kehon tiheys, sitä vähemmän siinä on rasvaa. Vedenalaispunnitusta käytetään nykyisin lähinnä erilaisten määritysmenetelmien vertailussa. Kaksienergisen röntgensäteen absorptiometrian (DXA) luotettavuus on samaa luokkaa ja sen käyttö on huomattavasti helpompaa. Vermontin yliopiston kotisivulta löytyy interaktiivinen kurssi vedenalaispunnituksesta:
http://nutrition.uvm.edu/bodycomp/uww/
Verenpaine (engl. blood pressure, BP) on välttämätöntä verenvirtauksen aikaansaamiseksi. Verisuonisto muodostaa umpinaisen järjestelmän, jossa veri liikkuu sydämen – ja vähäisemmässä määrin laskimoiden – pumppaustoiminnan avulla. Sydämen pumppaustoiminta aiheuttaa sen, että verellä on sydämestä lähtiessään liike-energiaa. Vakiintuneen käytännön mukaan verenpaine tarkoittaa valtimoissa vallitsevaa painetta. Korkeinta painearvoa kutsutaan systoliseksi paineeksi (”yläpaine”) ja matalinta arvoa diastoliseksi paineeksi (”alapaine”). Nuoren aikuisen verenpaine voi olla vaikkapa 130/85 mmHg (elohopeamillimetriä), jossa ensimmäinen luku tarkoittaa systolista ja jälkimmäinen diastolista painetta. Kovatehoisessa fyysisessä kuormituksessa systolinen verenpaine voi nousta reilusti yli 200 mmHg:aan, mutta diastolinen paineen muutokset ovat yleensä minimaalisia. Optimaalisena (lepo)verenpaineena pidetään 120/80 mmHg:aa, normaalina alle 130/85 mmHg:aa ja tyydyttävänä 130-139/85-89 mmHg:aa. Hypertensio (engl. hypertension) tarkoittaa tilaa, jossa verenpaine on pysyvästi koholla. Raja-arvoksi on sovittu systolisen paineen osalta ³140 mmHg ja diastolisen paineen osalta ³ 90. Hypertension tiedetään lisäävän sairastuvuutta ja kuolleisuutta sydän- ja verisuonisairauksiin. Hypertensio ei yleensä ”tunnu”, joskin äärimmäisessä hypertensiossa voi esiintyä päänsärkyä tai huimauksen tunnetta. Hypotensio tarkoittaa liian matalaa verenpainetta. Monilla terveillä henkilöillä verenpaine on tavallista matalampi ilman, että siitä on mitään haittaa.
Valtaosa laihdutusvalmisteista on stimulantteja, joten tutkimuksissa selvitetään usein tehon lisäksi myös hemodynaamisia vasteita (verenpaine, syke jne.). Jos tuote nostaa esim. lepoverenpainetta, todetaan sen aiheuttavan haitallisia hemodynaamisia vasteita. Tulosten tulkinnassa on kuitenkin huomioita mahdollinen valkotakkihypertensio (engl. white coat hypertension). Tällä tarkoitetaan sitä, että hoitohenkilöstön mittaama verenpaine on usein korkeampi kuin kotimittauksissa. Ilmiö johtunee henkilön jännittämisestä mittauksen aikana.
Verinäyte (engl. blood sample) otetaan aikuisilta yleensä kyynärtaipeen laskimosta (laskimoverinäyte, vB). Analyysimateriaalina käytetään kokoverta (B), plasmaa (P) tai seerumia (S). Plasma on veren nestemäinen soluton osa. Seerumista puuttuvat solujen lisäksi myös hyytymistekijät. Näyte analysoidaan laboratoriossa kemiallisilla, biokemiallisilla, histologisilla tai molekyylibiologisilla keinoilla. Erilaisia verikokeita merkitään lyhenteillä, joiden ensimmäinen osa kertoo mistä veren osasta koe on tehty ja toinen osa minkä aineen pitoisuus tai lukumäärä testissä on määritetty. Esim. S-testo tarkoittaa seerumin testosteronipitoisuutta, P-CK plasman kreatiinikinaasipitoisuutta ja B-glukoosi kokoveren glukoosipitoisuutta. Urheiluravinnetutkimuksissa määritellään usein mm. anabolisia ja katabolisia hormoneita (testosteroni, kasvuhormoni, IGF-I, kortisoli jne.) sekä luustolihasvaurion biomarkkereita (kreatiinikinaasi, laktaattidehydrogenaasi). Kts. myös Täydellinen verenkuva.
Vertaisarviointi (engl. peer review) on tieteelliseen julkaisemiseen liittyvä käytäntö, jossa julkaisuun lähetetyt käsikirjoitukset arvioi sekä toimitus että sen valitsemat ulkopuoliset asiantuntijat (yleensä kaksi tai kolme henkilöä). Arvioijat kirjoittavat suhteellisen lyhyen arvion käsikirjoituksesta ja kertovat mielipiteensä siitä, pitäisikö se julkaista. Lähes aina arvioijat ehdottavat parannuksia ja muutoksia käsikirjoitukseen.
Wingate anaerobinen testi (engl. Wingate Anaerobic test, WANT) on 30 sekunnin kestoinen polkupyöräergometritesti, jolla määritetään anaerobista tehoa ja suorituskykyä. Wingatea käytetään enenevissä määrin urheiluravinnetutkimuksissa. Testi kuvaa varsin hyvin anaerobista suorituskykyä, joskin myös aerobisilla kestävyysominaisuuksilla on vähäinen vaikutus tulokseen. Wingaten heikkoutena on se, että se ei ole kovinkaan lajispesifinen millekään lajille. Testiä tehdään myös 60 sekunnin kestoisena, jolloin aerobisten kestävyysominaisuuksien merkitys kasvaa. Wingate voidaan suorittaa myös käsiergometrisovellutuksena, joka sopii parhaiten lajeihin, joissa työtä tehdään käsillä ja ylävartalolla (esim. melonta ja soutu).
