Ahtaajapaketti

Uusi tarjouspaketti lisätty verkkokauppaan.

Tiedoksi banaaninmakuista HydroISO:a tilanneille

Myös banaaninmakuisen HydroISO:n lanseraus viivästyy AKT:n ahtaajalakon vuoksi ja tarkkaa lanseerausajankohtaa on mahdotonta sanoa, sillä sen sanelee lakon tuleva loppumisajankohta. Jos olet kyseistä tuotetta tilannut jo ennakkoon, voit halutessasi vaihtaa maun mansikkaan. Sitä on varastossa runsaasti. Voit vaihtaa maun laittamalla minulle sähköpostia: anssi.manninen@gmail.com

Suomen vittumaisin mies: Timo Räty

AKT:n puheenjohtajaa Timo Rätyä voidaan hyvällä omallatunnolla kutsua Suomen vittumaisimmaksi mieheksi. Hänen "ansiostaan" raskas tavaraliikenne on täysin pysähdyksissä. Luonnollisesti tämä koskee myös urheiluravinteita ja niiden raaka-aineita.

Timo, yritä nyt tänään saada se helvetin sopu viimein aikaiseksi! Olet jo sen saanut aikaiseksi, että sana "ahtaaja" on saanut nettifoorumeilla synonyymin "vitun runkku". Eikö se ole jo riittävästi?! Satamalakon sovittelu jatkuu siis tänään. Valtakunnansovittelija Esa Lonka on kutsunut työmarkkinariidan osapuolet koolle kello 13:ksi.

NO-boosterit suurennuslasin alla

Apulaisprofessori Richard Bloomer Memphisin yliopiston kardiorespiratorisesta ja metabolisesta labrasta on viime aikoina tutkinut erilaisten typpioksidin (NO) tuotantoa lisäävien yhdisteiden vaikutuksia. NO on typen (N) ja hapen (O) kaasumainen yhdiste, joka toimii signaaliaineena elimistössä. Yksi NO:n keskeisistä vaikutuksista on verisuonien laajentuminen (tästä tarkemmin tulevassa kirjassani).

Bloomer lähetti minulle muutama päivä sitten NO-boosteriartikkelin, joka ilmestyy pikapuolin Strength and Conditioning Journal -ammattilehdessä. Hänellä ei ollut paljon postiivista sanottavaa NO-boostereiden vaikutuksista terveillä urheilijoilla. Suun kautta otettu arginiini käy läpi laajamittaisen imeytymisvaiheen metabolian, joten sen vaikutus veren arginiinipitoisuuteen - ja sitä myötä NO-tuotantoon - on minimaalinen. Arginiinin esiaste, sitrulliini, nostaa SELVÄSTI tehokkaammin veren arginiinipitoisuuttaa ja NO-riippuvaista signalointia. Sitrulliini vaikuttaa hyödylliseltä tuotteelta NO-tuotannon kannalta, mutta lisätutkimuksia tarvitaan. Propionyyli-L-karnitiini lisää jonkin verran NO-tuotantoa.

Vite: Bloomer RJ. Nitric oxide supplements for sports. Strength and Conditioning Journal (in press).

PS. Häikäilemättömänä puffina mainittakoon, että tekeillä olevassa Urheiluravinteet -kirjassa tätä asiaa käsitellään paljon laajemmin.

Noutomyymälä ensi viikolla avoinna klo 14-18

Noutomyymälä on "työvoimavajauksen" vuoksi avoinna ensi viikolla (15.-19.3.) klo 14-18.

Ainemäärä, konsentraatio, diffuusio ja filtraatio

Aineen molekyylimassa on molekyylin atomien massan summa. Mooli on ainemäärän perusyksikkö. Kaikissa kemiallisissa yhdisteissä on moolissa ainetta sama molekyylimäärä (6,02 x 1023). Liuoksen konsentraatio ilmoitetaan yleensä yhtä liuoslitraa kohden, jolloin yksiköksi tulee millimoolia per litra (mmol/l). Tieteellisessä kirjallisuudessa konsentraatiota merkittäessä käytetään yleensä hakasulkuja, eikä sanaa konsentraatio kirjoiteta näkyviin. Esimerkiksi [H+] tarkoittaa vetyionikonsentraatiota.

Diffuusio on ilmiö, jossa molekyylit siirtyvät väkevämmästä konsentraatiosta laimeampaan tasoittaen konsentraatioerot (konsentraatiogradientit) ajan mittaan. Molekyylit liikkuvat satunnaisen lämpöliikkeen eli Brownin liikkeen mukaan. Veden diffuusiota puoliläpäisevän kalvon (esim. solukalvon) läpi kutsutaan osmoosiksi. Osmoottiseen paineeseen ja siihen liittyvään terminologiaan paneudutaan tarkemmin luvussa Neste- ja elektrolyyttitasapaino. Veden siirtymistä kalvon läpi paineen vaikutuksesta kutsutaan filtraatioksi.

Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevan kirjan Urheiluravinteet (WSOYPro) johdanto-luvusta. Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.

Atomit, alkeishiukkaset ja kemialliset sidokset

Kaikki elävissä eliöissä tapahtuvat reaktiot noudattavat samoja kemian ja fysiikan lakeja kuin elotonkin luonto, joten kemian ja fysiikan perusteiden hallinta on välttämätöntä elimistön toimintojen ymmärtämiseksi. Tässä luvussa esitellään myös keskeisimmät fysiologiset käsitteet ja konseptit. Anatomiaan perehdytään vain siltä osin, kuin se on välttämätöntä fysiologian ymmärtämiseksi. Fysiologiaan ja biokemiaan paneudutaan syvällisemmin kunkin luvun alussa.

Atomit, alkeishiukkaset ja kemialliset sidokset

Atomit muodostavat erilaisia alkeishiukkasia. Tärkeimmät näistä ovat 1) protoni, jolla on positiivinen varaus; 2) neutroni, joka on varaukseton; ja 3) elektroni, jolla on negatiivinen varaus (Kuva). Protonit ja neutronit muodostavat atomin ytimen, jota elektronit kiertävät valtavalla nopeudella. Negatiivisesti varautuneiden elektronien ja positiivisesti varautuneiden protonien välisten vetovoimien ansiosta elektronit eivät sinkoudu pois atomin ydintä kiertävältä radaltaan. Tähän vetovoimaan perustuu myös elektroneiden potentiaalienergia. Mitä kauempana elektroni on ytimestä, sitä enemmän sillä on potentiaalienergiaa. Tätä voidaan verrata siihen, kun kirja nostetaan lattialta ja asetetaan hyllylle. Mitä korkeampi hylly on, sitä enemmän kirjalla on potentiaalienergiaa.

Alkuaineen kaikkien atomiytimien protonimäärä on sama, mutta neutronimäärä voi sen sijaan vaihdella. Atomeja, joilla on sama protonimäärä, mutta erisuuruinen massaluku (protonien ja neutronien summa), kutsutaan kyseisen alkuaineen isotoopeiksi. Metabolisissa tutkimuksissa käytetään usein isotoopeilla leimattuja yhdisteitä merkkiaineina. Luonnossa esiintyvistä 92 alkuaineesta ainakin 25 on elämälle välttämätöntä. Neljän alkuaineen, hapen (O), hiilen (C), vedyn (H) ja typen (N) osuus kehon painosta on n. 96 %. Muita elimistössä esiintyvä alkuaineita ovat muun muassa kalsium (Ca), fosfori (P), kalium (P), rikki (S), natrium (Na), kloori (Cl) ja magnesium (Mg).

Kaikkein pienin atomiytimen vetovoima kohdistuu luonnollisesti niihin elektroneihin, jotka kiertävät kauimpana atomin ytimestä, uloimmalla elektronikuorella. Atomien kemialliset ominaisuudet johtuvat nimenomaan uloimman elektronikuoren elektroneista, sillä ne reagoivat herkimmin muiden atomien vaikutuksiin. Vahvat kemialliset sidokset syntyvät siten, että atomit luovuttavat, ottavat tai jakavat elektroneja keskenään. Pääsääntöisesti tämä tapahtuu siten, että kunkin atomin uloin elektronikuori saa kahdeksan elektronia. Poikkeuksena mainittakoon vety, jonka ainoalla elektronikuorella voi olla vain kaksi elektronia.

Kovalenttisidos syntyy niin, että uloimman kuoren elektronit jakautuvat kahden atomin välillä siten, että niistä tulee atomien yhteisiä. Kovalenttisidoksilla toisiinsa liittyneet atomit muodostavat molekyylejä. Kaikkien tuntema vesimolekyyli (H2O) muodostuu, kun happi (O) ja vety (H) reagoivat toistensa kanssa. Kuten molekyylikaavasta voidaan nähdä, vesimolekyylissä happiatomilla on yhteisiä elektronipareja kahden vetyatomin kanssa. Solujen keskeinen energian lähde, glukoosi (C6H12O6), on jo selvästi monimutkaisempi molekyyli. Atomin kykyä vetää puoleensa elektroneja toisista atomeista kutsutaan elektronegatiivisuudeksi. Jos atomien elektronegatiivisuus on yhtä voimakas, kyseessä on polaariton kovalenttisidos. Jos taas elektronegatiivisuus on erilainen, sidosta kutsutaan polaariseksi kovalenttisidokseksi. Näiden käsitteiden käytännön merkitys selviää myöhemmin.

Atomeja, jotka ovat sähköisesti varautuneita, kutsutaan ioneiksi. Ionin varaus merkitään atomin symbolin oikealle puolelle ylös, esimerkiksi Na+. Positiivisesti varautuneita ioneita kutsutaan kationeiksi ja negatiivisesti varautuneita anioneiksi. Ioneista muodostuvissa kemiallisissa sidoksissa vastakkaisten sähkövarausten väliset vetovoimat pitävät anionit ja kationit yhdestä. Tätä kutsutaan ionisidokseksi. Pöytäsuola eli natriumkloridi (NaCl) on esimerkki ioniyhdisteestä. NaCl liukenee elimistön nesteissä vapaaksi Na-ioniksi ja vapaaksi Cl-ioniksi.

Kaksi molekyyliä voi sitoutua toisiinsa yhden molekyylin heikosti positiivisten vetyatomien ja toisen heikosti negatiivisten happi- tai typpiatomien välisen sähköstaattisten vetovoimien avulla. Tällaista sidosta kutsutaan vetysidokseksi. Kyseessä on selvästi löyhempi sidos kuin ioni- tai kovalenttisidos. Vetysidoksella on kuitenkin erittäin tärkeä rooli monissa elimistön kemiallisissa reaktioissa. Esimerkiksi veden erityisominaisuudet johtuvat vesimolekyylien välille syntyvistä vetysidoksista.

Tämä kirjoitus on lyhyt näytepätkä Anssi Mannisen tulevan kirjan Urheiluravinteet (WSOYPro) johdanto-luvusta. Tekstin osittainenkin lainaaminen ilman tekijän lupaa on kielletty.