Uusi tuotantoerä lääkelaatuista glukosamiinisulfaattikaliumkloridijauhetta (Glucosamine) on vihdoin saapunut varastolle. Myymme tuotetta nyt 600 g:n säästöpakkauksessa. Raaka-ainehinta on noussut n. 25 %, mutta lisäsin tuotteen verkkokauppaan todella edullisella hintalapulla varustettuna: Glucosamine 600 g 39,90!
Alla kattava tietopaketti glukosamiinisulfaatista. Kyseessä on oma kirjoitukseni. Tekstissä olevat linkit eivät ole todellisia, vaan blogspot taikoo pitkien tekstien sekaan feikkilinkkejä. Niistä ei siis kannata välittää.
Glukosamiinilisän teoreettinen perusta
Glukosamiini (C6H13NO5) on elimistössä luonnostaan esiintyvä aminomonosakkaridi, jonka N-asetyloitunut muoto esiintyy glykosaminoglykaanien rakenneosana. Nivelrikossa esiintynee glukosamiinin ja proteoglykaanien biosynteesin häiriöitä. Glukosamiinin synteesi glukoosista ja glutamiinista on glykosaminoglykaanisynteesin ja täten rustokudoksen korjautumisen rajoittava tekijä (engl. rate limiting step). Niinpä glukosamiinilisän on ehdotettu stimuloivan glykosaminoglykaanien ja proteoglykaanien synteesiä.
Suun kautta otetusta glukosamiinista imeytyy n. 90 % (Setnikar ym. 1993). Tämän jälkeen se käy läpi varsin laajamittaisen alkureitin metabolian; oraalisesti annetun glukosamiinin biologinen hyötyosuus on n. 26 % (Barclay ym. 1998). Glukosamiinisulfaatin puoliintumisajaksi on arvioitu n. 58 h (Pavelka ym. 2002). Eläinkokeiden mukaan glukosamiinisulfaatti kulkeutuu nopeasti kudoksiin beetapuoliintumisajan ollessa n. 28 h (Setnikar ym. 1984).
In vitro -tutkimukset ovat osoittaneet glukosamiinin stimuloivan proteoglykaanien synteesiä, mutta in vivo -tutkimusten tulokset ovat olleet ristiriitaisia. Tutkijat eivät ole päässeet yhteisymmärrykseen siitä, kuinka suureksi plasman ja sitä myötä nivelnesteen glukosamiinipitoisuuden pitäisi nousta, jotta sillä voitaisiin merkittävästi stimuloida rustokudoksen proteoglykaanisynteesiä. On hyvinkin mahdollista, että glukosamiinilisän suotuisat vaikutukset välittyvät jonkun muun mekanismin/mekanismien kautta. Glukosamiini näyttäisi vaimentavan tulehdusta ja estävän rustoa tuhoavien entsyymien (esim. kollagenaasi, fosfolipaasi A2) toimintaa (Arokoski ym. 2008).
Maailman johtavan glukosamiinisulfaattivalmistajan (Rottapharm) tuotemonografian mukaan glukosamiinisulfaatin vaikutus perustuu lähinnä interleukiini-1:n katabolisen vaikutuksen estoon (Anonymous 2009). Rottapharmin monografiassa mainitaan myös, että 1 500 mg annos glukosamiinisulfaattia ei nähtävästi lisää biologisten nesteiden glukosamiinipitoisuutta niin paljoa, että sillä olisi vaikutusta vaikutusta proteoglykaanisynteesiin (Anonymous 2009).
Eläinkokeiden mukaan glukosamiinilisällä voidaan hidastaa nivelrikon kehitystä ja korjata jo syntyneitä nivelvauriota, mutta osa tutkijoista suhtautuu edelleen skeptisesti glukosamiinilisän esitettyihin hyötyihin. Nivelruston uusiutumiskyky on varsin rajallinen, mikä johtuu osittain siitä, että rusto on verisuoneton, joten ravinteiden ja hapen saanti sekä kuona-aineiden poisto tapahtuvat nivelnesteen välityksellä. On jopa epäilty, pääseekö glukosamiini kulkeutumaan muuttumattomana nivelrustoon asti. Eläinkokeissa on kuitenkin osoitettu, että glukosamiinilisän käyttö suurentaa nivelnesteen glukosamiinipitoisuutta. Hevosilla tehdyssä tutkimuksessa havaittiin, että glukosamiinisulfaatti nostaa selvästi tehokkaammin nivelnesteen glukosamiinipitoisuutta kuin glukosamiinihydrokloridi (Meyluzer ym. 2008).
Yhteenvetona voidaan todeta, että glukosamiinilisälle löytyy nivelrikon hoidossa teoreettinen perusta, mutta sen vaikutusmekanismia/mekanismeja ei ole pystytty vedenpitävästi osoittamaan.
Glukosamiinilisällä on lukuisissa tutkimuksissa havaittu olevan suotuisia vaikutuksia nivelrikkokipuun ja nivelen toimintakykyyn. Julkaisuvuodet 1966–2005 kattaneeseen meta-analyysiin kelpuutettiin mukaan 20 satunnaistettua, kaksoissokkoutettua ja kontrolloitua kliinistä tutkimusta, joissa selvitettiin glukosamiinilisän tehoa nivelrikon hoidossa (Towheed ym. 2005). Tutkittavia oli yhteensä 2 596, keski-ikä 61 vuotta ja 67 % naisia. Valtaosa tutkimuksista kesti 2-3 kuukautta. 16 tutkimuksessa glukosamiinilisä annettiin oraalisesti. Annostus oli 1 500 mg vuorokaudessa joko kerran päivässä (4 tutkimusta) tai jaettuna kolmeen annokseen (12 tutkimusta). Yhdessä tutkimuksessa valmisteena oli glukosamiinihydrokloridi, muissa käytettiin glukosamiinisulfaattia. Glukosamiini oli plaseboon verrattuna tehokkaampi kivun lievittäjä. Muutos hoidon jälkeen oli 28 %. Glukosamiini oli plaseboa tehokkaampi myös toimintakyvyn paranemisen suhteen, kun sitä arvioitiin Lequesne-pisteytyksellä. Muutos hoidon jälkeen oli 21 %. Glukosamiini ei kuitenkaan eronnut merkitsevästi plasebosta toimintakyvyn paranemisen suhteen, kun sitä arvioitiin WOMAC-pisteytyksellä.
Myös glukosamiinilisän vaikutusta nivelrikon etenemiseen on tutkittu kontrolloiduissa kliinisissä tutkimuksissa. Reginsterin ym. (2001) ja Pavelkan ym. (2002) satunnaistetuissa, kaksoissokkoutetuissa tutkimuksissa oli mukana yhteensä 414 koehenkilöä. Nivelraon kaventumista (nivelrikolle tyypillinen piirre) arvioitiin röntgenkuvista kolmen vuoden hoidon jälkeen. Tulokset viittaavat siihen, että glukosamiinisulfaatti hidastaa nivelraon kaventumista. On kuitenkin syytä huomata, että nivelraon kaventumisen arviointia röntgenkuvista ei pidetä kovinkaan luotettavana ja tarkkana mittausmenetelmänä. Sitä joka tapauksessa käytetään yleisesti kliinisessä lääketieteessä. Pavelkan ym. (2002) mukaan glukosamiinisulfaatti on ensimmäinen tuntemamme farmakologinen interventio, joka hidastaa nivelrikon etenemistä. Sen sijaan Rozendaalin ym. (2009) kahden vuoden kestoisessa tutkimuksessa glukosamiinisulfaatilla ei havaittu olevan vaikutusta lonkkanivelraon kaventumiseen. Tutkimuksen aikana 20 koehenkilölle asennettiin tekolonkkanivel, mikä saattoi vaikuttaa tuloksiin. On myös mahdollista, että glukosamiinisulfaatti tehoaa paremmin polvinivelrikkoon kuin lonkkanivelrikkoon.
Maailman johtava glukosamiinisulfaatin markkinoija, Rottapharm, väittää, että ainoastaan heidän kehittämänsä glukosamiinisulfaattivalmiste tehoaa tutkitusti nivelrikkoon (Anonymous 2009). Tässä väitteessä on jotain perää, sillä Rottapharmin glukosamiinisulfaattivalmistetta hyödyntäneissä tutkimuksissa on säännönmukaisesti raportoitu hyviä tuloksia. Esimerkiksi Reginsterin ym. (2001) ja Pavelkan ym. (2002) tutkimuksissa käytettiin juuri Rottapharmin valmistetta.
Runsaasti mediajulkisuutta saaneessa GAIT-tutkimuksessa (Glucosamine/chondroitin Arthritis Intervention Trial) 1 583 oireista polvinivelrikkoa sairastavaa potilasta (ikä > 40 v) satunnaistettiin viiteen eri ryhmään: 1) glukosamiini (1 500 mg/vrk), 2) kondroitiinisulfaatti (1 200 mg/vrk), 3) glukosamiini + kondroitiinisulfaatti (1 500 mg + 1 200 mg/vrk), 4) selekoksibi (200 mg/vrk) ja 5) plasebo (Clegg ym. 2006). Tutkimuksen kesto oli 24 viikkoa ja glukosamiinin lähteenä toimi glukosamiinihydrokloridi. Tulokset osoittivat, että glukosamiinin kivunlievitysteho yksin tai yhdessä kondroitiinisulfaatin kanssa käytettynä ei eronnut merkitsevästi plasebosta. Kun potilaat jaettiin ryhmiin nivelrikkokivun vaikeusasteen mukaan, saatiin glukosamiini-kondroitiinisulfaatti -yhdistelmällä merkitsevästi plaseboa parempi hoitovaste kohtalaisen ja vaikean nivelrikkokivun hoidossa. On syytä huomata, että kaikille koehenkilöillä oli lisäksi käytössään parasetamolia (asetaminofeenia) ”pelastusanalgeettina”, mikä mahdollisesti aikaansai sekoittavan tekijän.
Runsaasti mediajulkisuutta saaneessa GAIT-tutkimuksessa (Glucosamine/chondroitin Arthritis Intervention Trial) 1 583 oireista polvinivelrikkoa sairastavaa potilasta (ikä > 40 v) satunnaistettiin viiteen eri ryhmään: 1) glukosamiini (1 500 mg/vrk), 2) kondroitiinisulfaatti (1 200 mg/vrk), 3) glukosamiini + kondroitiinisulfaatti (1 500 mg + 1 200 mg/vrk), 4) selekoksibi (200 mg/vrk) ja 5) plasebo (Clegg ym. 2006). Tutkimuksen kesto oli 24 viikkoa ja glukosamiinin lähteenä toimi glukosamiinihydrokloridi. Tulokset osoittivat, että glukosamiinin kivunlievitysteho yksin tai yhdessä kondroitiinisulfaatin kanssa käytettynä ei eronnut merkitsevästi plasebosta. Kun potilaat jaettiin ryhmiin nivelrikkokivun vaikeusasteen mukaan, saatiin glukosamiini-kondroitiinisulfaatti -yhdistelmällä merkitsevästi plaseboa parempi hoitovaste kohtalaisen ja vaikean nivelrikkokivun hoidossa. On syytä huomata, että kaikille koehenkilöillä oli lisäksi käytössään parasetamolia (asetaminofeenia) ”pelastusanalgeettina”, mikä mahdollisesti aikaansai sekoittavan tekijän.
Kriitikkojen mielestä GAIT-tutkimuksessa olisi pitänyt käyttää glukosamiinisulfaattia glukosamiinihydrokloridin sijaan, sillä ensin mainitun yhdisteen suotuisista vaikutuksista nivelrikossa on selvästi enemmän näyttöä. Valmisteiden glukosamiinimolekyylit ovat luonnollisesti identtisiä, mutta hajoamisen tuloksena syntyvät suolat ja hapot ovat erit. Glukosamiinihydrokloridi dissosioituu glukosamiiniksi ja suolahapoksi eli vetykloridihapoksi (HCl), kun taas glukosamiinisulfaatti dissosioituu glukosamiiniksi, suolahapoksi, natriumsulfaatiksi (Na2SO4) ja rikkihapoksi (H2SO4). Näiden erojen käytännön merkitys on epäselvä. On esitetty, että sulfaatti per se lisäisi rustosolujen proteoglykaanituotantoa. Kondrosyyttien sulfaattikuljetusmolekyylin Michaelis-Mentenin vakio (Km) on kuitenkin n. 16 mM, mikä on n. 50-kertainen seerumin sulfaattipitoisuuteen verrattuna. Näin ollen glukosamiinilisän pitäisi suurentaa dramaattisesti seerumin sulfaattipitoisuuttaa, jotta sillä olisi vaikutusta kondrosyyttien sulfaattisaantiin. On siis epäselvää, onko glukosamiinisulfaattilisän sisältämällä sulfaatilla vaikutusta kondrosyytteihin, kun valmistetta käytetään tavanomaisina päiväannoksina.
GAIT-tutkimus saattaa olla pääsyy siihen, miksi lääkkeenä myytävien glukosamiinivalmisteiden korvattavuus päättyi heinäkuussa 2009. Lääkkeiden hintalautakunnan (Hila) mukaan glukosamiinin hoidollinen arvo nivelrikossa on nykyisen tutkimustiedon perusteella vähäinen. Kansaneläkelaitoksen tilastotietojen mukaan glukosamiinivalmisteista maksettiin vuonna 2007 korvauksia 145 461 vakuutetulle yhteensä n. 4,9 miljoonaa euroa.
GAIT-tutkimuksen jatko-osa, jossa analysoitiin tuloksia kahden vuoden kohdalla, julkaistiin kesäkuussa 2010 (Sawitzke ym. 2010). Pääasiallisena vastemuuttujana toimi 20 %:n parantuminen kivussa WOMAC-asteikolla määriteltynä. Ristitulosuhde plaseboon verrattuna oli glukosamiinilla 1,16, glukosamiini-kondrotiinisulfaatti -yhdistelmällä 0,83 ja kondrotiiinisulfaatilla 0,69. Toisin sanoen glukosaminista oli pientä hyötyä, mutta glukosamiini-kondroitiinisulfaattia ja kondroitiinisulfaatti yksinään olivat täysin tehottomia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että selekoksibin (kipulääke) ristitulosuhde oli samaa luokkaa kuin glukosamiinilla (1,21).
Glukosamiinilisä ja liikunta
Glukosamiinilisän vaikutuksia liikuntaan yhdistettynä on tutkittu varsin vähän. Vastikään julkaistu käyttökelpoisuustutkimus tarjoaa alustavaa näyttöä siitä, että kävelyn (³3 000 askelta ³ 3 krt/vk) ja glukosamiinilisän (2 x 1500 mg/vrk) yhdistäminen vähentää lonkka- tai polvinivelrikon oireita (Ng ym. 2010). Tämä havainto vaatii vahvistusta laadukkaammista tutkimuksista.
Tuore japanilaistutkimus vihjaa, että glukosamiinilisä suojaa nivelrustoa kovan fyysisen kuormituksen aikana (Yoshimura ym. 2009). Glukosamiinilisän (1,5 tai 3 g/vrk 3 kk:n ajan) raportoitiin vähentävän tyypin II kollageenin hajoamista ja ylläpitävän sen synteesiä jalkapalloilijoilla. Rustokudoksessa on pääasiassa tyypin II kollageenia, joten sen hajoamisen vähentymisen katsotaan olevan kondroprotektiivista (engl. chondroprotective) eli rustokudosta suojaavaa. Tyypin II kollageenista vapautuvat poikkisidoksiset karboksiterminaaliset telopeptidit, kuten CTX-II, kuvastavat tyypin II kollageenin hajoamista, kun taas tyypin II kollageenin C-propeptidi (CPII) kuvastaa sen synteesiä. Yoshimuran ym. (2009) tutkimuksessa glukosamiinilisä vähensi CTX-II:CPII -suhdetta, mutta vaikutus katosi nopeasti glukosamiinilisän käytön lopettamiseen jälleen. CTX-II:CPII -suhteen arvellaan olevan yhteydessä nivelrikkoriskiin. Proteoglykaaniaggrekaanit pysyvät paikoillaan rustokudoksessa kollageenien muodostaman verkon ansiosta. Kun rustorakennetta koossapitävä kollageenisäikeistö vaurioituu, nivelrusto ei enää kykene ylläpitämään normaalia kudosrakennetta, vaan nivelrikolle ominaiset rustomuutokset alkavat edetä. Kollageenisäikeistön vaurioituminen aiheuttaa aggrekaanien vuotamista pois kudoksesta, jolloin nivelruston vedensitomiskyky heikkenee.
Ostojicin ym. (2007) satunnaistettu, kaksoissokkoutettu tutkimus selvitti glukosamiinilisän vaikutuksia akuutista urheilupolvivammasta kärsivien nuorten miesurheilijoiden polvikipuun ja polven toimintakykyyn. Akuutti polven urheiluvamma on luonnollisesti eri asia kuin polven nivelrikko, mutta ko. tutkimus käsitellään kuitenkin tässä yhteydessä. Akuutiksi urheiluvammaksi määriteltiin suora tai epäsuora, fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä trauma, joka esti harjoittelun tai kilpailun. Urheilijat, joiden vamma luokiteltiin astetta II vakavammaksi, jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 121 urheilijaa, joille annettiin oraalisesti joko glukosamiinia (1,5 g/vrk) tai plaseboa 28 päivän ajan. Tutkimusraportista ei käy ilmi missä muodossa glukosamiini annettiin, mutta tutkimusta johtanut henkilö vahvisti, että tutkimuksessa käytettiin glukosamiinisulfaattia (Sergej M. Ostojic, M.D., Ph.D., henk.kohtainen tiedonanto). Lopullisessa analyysissä oli mukana 108 henkilöä, 56 glukosamiiniryhmässä ja 52 plaseboryhmässä. Glukosamiinilisä ei vaikuttanut merkitsevästi kipuun tai turvotukseen, mutta polvinivelen liikkuvuus parani merkitsevästi. Nivelen liikkuvuuden palautuminen on erityisen tärkeää traumaattisen vamman jälkeen.
Tuore japanilaistutkimus vihjaa, että glukosamiinilisä suojaa nivelrustoa kovan fyysisen kuormituksen aikana (Yoshimura ym. 2009). Glukosamiinilisän (1,5 tai 3 g/vrk 3 kk:n ajan) raportoitiin vähentävän tyypin II kollageenin hajoamista ja ylläpitävän sen synteesiä jalkapalloilijoilla. Rustokudoksessa on pääasiassa tyypin II kollageenia, joten sen hajoamisen vähentymisen katsotaan olevan kondroprotektiivista (engl. chondroprotective) eli rustokudosta suojaavaa. Tyypin II kollageenista vapautuvat poikkisidoksiset karboksiterminaaliset telopeptidit, kuten CTX-II, kuvastavat tyypin II kollageenin hajoamista, kun taas tyypin II kollageenin C-propeptidi (CPII) kuvastaa sen synteesiä. Yoshimuran ym. (2009) tutkimuksessa glukosamiinilisä vähensi CTX-II:CPII -suhdetta, mutta vaikutus katosi nopeasti glukosamiinilisän käytön lopettamiseen jälleen. CTX-II:CPII -suhteen arvellaan olevan yhteydessä nivelrikkoriskiin. Proteoglykaaniaggrekaanit pysyvät paikoillaan rustokudoksessa kollageenien muodostaman verkon ansiosta. Kun rustorakennetta koossapitävä kollageenisäikeistö vaurioituu, nivelrusto ei enää kykene ylläpitämään normaalia kudosrakennetta, vaan nivelrikolle ominaiset rustomuutokset alkavat edetä. Kollageenisäikeistön vaurioituminen aiheuttaa aggrekaanien vuotamista pois kudoksesta, jolloin nivelruston vedensitomiskyky heikkenee.
Ostojicin ym. (2007) satunnaistettu, kaksoissokkoutettu tutkimus selvitti glukosamiinilisän vaikutuksia akuutista urheilupolvivammasta kärsivien nuorten miesurheilijoiden polvikipuun ja polven toimintakykyyn. Akuutti polven urheiluvamma on luonnollisesti eri asia kuin polven nivelrikko, mutta ko. tutkimus käsitellään kuitenkin tässä yhteydessä. Akuutiksi urheiluvammaksi määriteltiin suora tai epäsuora, fyysiseen aktiivisuuteen liittyvä trauma, joka esti harjoittelun tai kilpailun. Urheilijat, joiden vamma luokiteltiin astetta II vakavammaksi, jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle. Tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 121 urheilijaa, joille annettiin oraalisesti joko glukosamiinia (1,5 g/vrk) tai plaseboa 28 päivän ajan. Tutkimusraportista ei käy ilmi missä muodossa glukosamiini annettiin, mutta tutkimusta johtanut henkilö vahvisti, että tutkimuksessa käytettiin glukosamiinisulfaattia (Sergej M. Ostojic, M.D., Ph.D., henk.kohtainen tiedonanto). Lopullisessa analyysissä oli mukana 108 henkilöä, 56 glukosamiiniryhmässä ja 52 plaseboryhmässä. Glukosamiinilisä ei vaikuttanut merkitsevästi kipuun tai turvotukseen, mutta polvinivelen liikkuvuus parani merkitsevästi. Nivelen liikkuvuuden palautuminen on erityisen tärkeää traumaattisen vamman jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti