Diabetesliiton ylilääkärin vastine

Diabetesliiton ylilääkäri Pirjo Ilanne-Parikka postasi kommentti-osioon vastineensa kirjoítukseeni. Laitan hänen poikkeuksellisen hyvän kirjoituksen myös paremmin näkyville varsinaiseksi blogipostiksi. Ilanne-Parikka vaikuttaa fiksulta henkilöltä. Samaa ei valitettavasti voitane sanoa parista Diabetesliiton ravitsemusterapeutista, jotka käyttävät propagandatekniikoita viestinsä vahvistamiseksi.


Hyvä Anssi Manninen

Kiitos vastinekirjeestäsi koskien Diabetesliiton verkkosivuilla olevaa arviotani Antti Heikkilän kirjasta ”Diabeteksen hoito ruokavaliolla”.

Kirjoitukseni ei suinkaan pyri olemaan katsausartikkeli erilaisista diabeteksen tai ylipainon ruokavaliohoidoista tai selvitys ravintoaineiden vaikutuksesta verensokeriin. Sellaisen paikka on ihan muualla. Se etten ole kovin mielissäni kirjasta, johtuu sen sisältämistä vaarallisista yksinkertaistuksista. Keskustelu ruokavaliohoidon - tai mieluummin laajemmin elintapahoidon - asemasta ja riittämättömästä resursoinnista on tervetullutta, mutta yksinomaan vähähiilihydraattisuuden ja ravintolisien nimiin vannova ja insuliinilla pelotteleva yksioikoisuus ei sitä mielestäni kovin paljon vie rakentavasti eteenpäin. .

Minulle on syntynyt Sinun ja Antti Heikkilän kirjoittelusta se käsitys, että te ette ole tutustuneet Diabetesliiton asiantuntijatyöryhmän laatimaan Diabeetikon ruokavaliosuositukseen, tyypin 2 diabeteksen ehkäisytutkimuksiin tai Diabeteksen ehkäisyn ja hoidon kehittämisohjelmaan sisältyvään tyypin 2 diabeteksen ehkäisyohjelmaan. Diabetesliitolla ei ole mitään muuta etua ajattavanaan kuin diabeetikon etu eli käytännössä työskentely diabeteksen ehkäisyn, varhaisen tunnistamisen ja kokonaisvaltaisen hyvän hoidon ja kuntoutuksen puolesta. [Viittaukseni lääketehtaisiin ei tarkoittanut sitä, että hiilihydraatteja suositeltaisiin reippaasti lääkemyynnin lisäämiseksi. Halusin vain todeta sen tosiseikan, että lääkkeiden käyttö käy käsi kädessä hiilihydraattisaannin kanssa. -AM-]

Diabetesliitolla ei ole tarvetta ”oikaista” suosituksia. Hoitosuositukset muuttuvat sen myötä, miten tieto sairauksien mekanismeista ja hoitokeinoista kehittyy ja miten erilaiset hoitotavat osoittautuvat käyttökelpoisiksi tieteelliset kriteerit täyttävissä tutkimuksissa ja käytännössä. Suomessa terveydenhuollossa työtä suuntaavat tutkimusnäyttöihin perustuvat ja Lääkäriseura Duodecimin julkaisemat Käypä hoito -suositukset, mm. aikuisten lihavuuden hoidosta ja diabeteksen hoidosta. Diabetesliiton asiantuntijatyöryhmän laatima yleinen diabeetikon ruokavaliosuositus, täydentää näitä suosituksia. Emme todellakaan suosittele ”erittäin runsashiilihydraattista ruokavaliota” esimerkiksi ylipainoiselle tyypin 2 diabeetikolle, saati muuten kontrolloimatonta tai lihomiseen johtavaa syömistä tai ”rankkaa lääkitystä” elintapahoidon sijasta.

Diabeteksen hoito ja erityisesti ruokavalio-ohjeet ovat perinteisesti olleet rajoittavia ja nimenomaan hiilihydraatteja rajoittavia. Turhista rajoituksista on päästy eroon. Jos jollakin on syntynyt käsitys, että nyt hiilihydraatteja voi syödä rajoituksetta, niin hän on tulkinnut suosituksia väärin. Käytännön diabetestyötä tekevät ja diabetesta sairastavat tietävät, että hyvä hoito rakentuu diabeetikon ja ammattilaisen yhteistyöstä. Yleisten hoitosuositusten ohella hoitoratkaisuihin vaikuttavat molempien kokemusperäinen tieto: miten suunnitellut hoidot (ruokavalio, liikunta, lääkehoidot) vaikuttavat aineenvaihduntaan ja ovat yksilöllisesti toteutettavissa. Ravintoaineiden saantiprosenttien tai grammojen sijaan mietitään riittävän monipuolista ruokailua, ”hyvien” hiilihydraattien riittävää saantia, ruokailun vaikutusta painoon ja verensokeriin sekä muihin valtimotaudin vaaratekijöihin sekä ruokailun ja lääkehoidon (insuliinihoidon) yhteensovittamista. Muusta hoidosta ja kulutuksesta riippuen hiilihydraattien osuus ruokavaliosta voi vaihdella päivittäin huomattavastikin.

Vertauksesi Boden ym. ja Look Ahead -tutkimuksiin oli hieman ontuva samoin viittaaminen ”älynväläyksiin”. Diabetesammattilaiselle on selvää, että hiilihydraattirajoitus aikaansaa ylipainoisella tyypin 2 diabeetikolla verensokerin ja painon laskun lyhyellä tähtäimellä nopeammin kuin maltillisempi energiansaannin rajoittaminen. Kuurimaisen hoitamisen sijaan tavoitteena on kuitenkin pysyvä elintapojen muutos. Look Ahead -tutkimuksen tavoitteena on selvittää elintapamuutosten vaikutusta sydän ja verisuonisairastuvuuteen useamman vuoden tähtäimellä. Nyt julkaistiin ensimmäisen vuoden tulokset, jotka ovat varsin rohkaisevia.

Tyypin 1 diabeetikoille ja heitä hoitaville ammattilaisille on myös selvää, että hiilihydraattien määrä ja insuliinin annokset kulkevat ”käsi kädessä”. Kun syödään vähemmän hiilihydraatteja, pistetään vähemmän ateriainsuliinia - ja vastaavasti kun syödään enemmän hiilihydraatteja, pistetään enemmän ateriainsuliinia. Mistähän mahdoit poimia lauseen ”Insuliinimääriä ei kuitenkaan pidä kenenkään omatoimisesti ruveta titraamaan”? Diabetesliitto nimenomaan kouluttaa terveydenhuollon ammattilaisia ohjaamaan diabetesta sairastavia siten, että nämä osaavat muuttaa omatoimisesti insuliiniannoksiaan ruuan hiilihydraattien, liikunnan ja päivärytmin vaihdosten mukaan verensokerimittausten perusteella. Samaa omahoitoa liitto opettaa diabetesta sairastaville itselleen. [Ko. lause ei ollut lainaus kenenkään kirjoituksesta, vaan halusin laittaa mukaan "varoituksen", ettei kukaan diabeetikko rupea yhtäkkiä vähentämään rajusti hiilihydraattien saantia ilman lääkityksen ammattitaitoista titraamista. -AM-]

Lopuksi todettakoon, että Diabetesliitto on vapaaehtoisten paikallisten ja ammatillisten diabetesyhdistysten keskusjärjestö, jonka toimintalinjat päätetään yhdistysten edustajien toimesta liittokokouksessa ja edelleen vuositasolla liittovaltuustossa.

Terveisin Pirjo Ilanne-Parikka