Diabetesliitto suojelee pesää

Diabetesliiton kotisivuille ilmestyi vastikään Diabetesliiton ylilääkärin Pirjo Ilanne-Parikan kirjoitus koskien Antti Heikkilän uutuuskirjaa Diabeteksen hoito ruokavaliolla. Kyseisessä kirjassa suositellaan tiukkaa hiilihydraattien rajoitusta diabetespotilaiden hoitotasapainon parantamiseksi. Vaikka lukuisissa tutkimuksissa hiilihydraattien rajoittamisesta on todettu olevan hyötyä diabeetikoille (Accurso et al. 2008), Diabetesliiton edustaja ei odotetusti ollut kovin mielissään kirjan sisällöstä. Onhan Diabetesliitto suositellut - ilman mitään näyttöä hyödyistä - erittäin runsasta hiilihydraattien saantia jäsenilleen jo vuosikausia, joskin suosituksia on hieman "oikaistu" tänä vuonna. Erittäin runsashiilihydraattinen ruokavalio hyödyttää vain ja ainostaan Diabetesliiton sponsoreita (lääketehtaita) ja loppupelissä hautaustoimistoja.

Ilanne-Parikka listaa vain yhden relevantin tutkimuksen ajatustensa tueksi (The Look AHEAD Research Group 2007). Tutkimuksessa ei verrattu erilaisia ruokavalioita, vaan potilaita suositeltiin rajoittamaan kaloreita ja liikkumaan enemmän. Vuoden kestoinen ohjeistus sai aikaiseksi pieniä hyötyjä mm. painonhallinnassa ja veren lipidiarvoissa. Laitetaanpa The Look AHEAD -tulokset jonkinmoiseen perspektiiviin. Tutkimuksen "intensiiviryhmä", jota neuvottiin erilaisissa ryhmä- ja yksilötapaamisissa rajoittamaan kalorien saantia ja lisäämään liikuntaa, tiputti vuoden aikana "sokeroitunutta hemoglobiinia" (A1C; kuvaa verensokerikontrollia pitkässä juoksussa) 7,3 prosentista 6,6 prosenttiin. Kuulostaa ihan kelpo saavutukselta? Well, Boden ja työtoverit raportoivat kahden viikon hiilihydraattirajoituksen laskevan A1C:tä 7,3 prosentista 6,8 prosenttiin (Boden et al. 2005). Diabeteskomplikaatiot liittyvät nimenomaan verensokerin huonoon kontrolliin.

Jostain kumman syystä Ilanne-Parikka ignoroi kaikki kliiniset tutkimukset, joissa on nimenomaan verrattu erilaisten makroravinnejakaumien vaikutuksia diabeetikoiden painoon, sokeriarvoihin, lipidiarvoihin yms. Ehkä syynä oli se, että yksikään näistä tutkimuksista ei antanut mitään tukea runsashiilihydraattiselle dieettille. Eli näyttöönperustuvan terveydenhuollon "kultainen standardi" joutaa romukoppaan, kun se ei "suojele pesää".

Alla pari Ilanne-Parikan "älynväläystä":

"Tämä ei toki poissulje sitä, että joitakin ihmisiä vähähiilihydraattisen ruokavalion noudattaminen on auttanut diabeteksen hoidossa ja painonhallinnassa, sillä tyypin 2 diabeetikoilla verensokeri alenee painon laskiessa - laihdutustavasta riippumatta."

Pirjo, oletkohan nyt ihan oikean liiton palkkalistoilla? Eli verensokeri laskee samalla tavalla riippumatta dieetin makroravinnejakaumasta? Täysin absurdi vihjaus.

"Vaikka myös tyypin 1 diabeetikoilla tapahtuu herkästi painon nousua, niin toivottavasti kukaan heistä ei lähde tämän kirjan pohjalta vähentämään insuliinejaan, saati jättämään niitä pois."

Ymmärsinkö nyt oikein? Insuliinihoitoa ei pidä "titrata", jos rajoittaa hiilihydraattien saantia? Potilas vaipuu koomaan varsin vaivattomasti, jos rajoittaa rajusti hiilihydraattien saantia, mutta pitää insuliinimäärät alkuperäiselle tasolla. Insuliinimääriä ei kuitenkaan pidä kenenkään omatoimisesti ruveta titraamaan. Pirjon viimeinen lause on niin absurdi, ettei se edes vaadi kommentteja.

Joitain järkeviäkin ohjeita häneltä tipahti:

"..ja painoa pudotettaessa proteiinin suhteellinen osuus voi olla jonkin verran runsaampi kuin diabeetikon ruokavaliossa muuten."

Sanat "jonkin verran" kuitenkin viittaavat siihen, että Pirjo elää vielä anti-proteiiniharhaluulojen vallassa. Proteiinimäärän rajoittamisesta ei ainakaan ole mitään hyötyä (Pan et al. 2008) ja runsas proteiinin saanti (hiilihydraattien kustannuksella) on tutkimuksissa selvästi parantanut diabeetikoiden hoitotasapainoa (esim. Gannon & Nuttall 2006).