Hae tästä blogista

keskiviikko 28. toukokuuta 2008

Kollageenihydrolysaatti ja nivelongelmat



















Current Medical Research and Opinion
-tiedelehdessä ilmestyi vastikään satunnaistettu, plasebokontrolloitu tutkimus, jossa selvitettiin kollageenihydrolysaatin vaikutuksia urheilijoiden niveliin. 73 koehenkilöä sai kollageenihydrolysaattia (10 g/vrk) ja 74 sai lumetuotetta 24 viikon ajan. Tulokset osoittivat, että kollageenihydrolysaatti vähentää merkitsevästi urheilijoiden nivelongelmia. Tutkijoiden mukaan "the results suggest that athletes consuming collagen hydrolysate can reduce parameters (such as pain) that have a negative impact on athletic performance."

Pakollinen tuotepuffi:
Manninen Nutraceuticals Oy:n markkinoima JOGE™ sisältää patentoitua, kontrolloidun molekyylipainon omaavaa kollageenihydrolysaattia (Colatech®). Kliinisissä tutkimuksissa Colatech®-valmisteen on osoitettu edistävän nivelten toimintakykyä jopa tehokkaammin kuin glukosamiinisulfaatin. JOGE-valmistetta myydään 700 g:n säästöpakkauksissa (70 päivän annos).

sunnuntai 25. toukokuuta 2008

lauantai 24. toukokuuta 2008

The Lancet ja Atkins-dieetti


Pirjo halusi nähdä tunnetussa The Lancet -tiedelehdessä julkaistun kommenttini koskien tapausselotusta, jossa Atkins-dieetin väitettiin aiheuttaneen ketoasidoosin. Kyseessä oli siis uutisankka, sillä hyvin niukkahiilihydraattinen dieetti ei voi aiheuttaa ketoasidoosia terveillä ihmisillä ilman lääkkeiden ja/tai alkoholin väärinkäyttöä.

The Lancet 2006; 368:23

DOI:10.1016/S0140-6736(06)68954-X

Correspondence

Life-threatening complications of the Atkins diet?

Anssi H Manninen

In a Case Report,1 Tsuh-Yin Chen and colleagues describe a 40-year-old woman who was vomiting as often as six times daily and had difficulty breathing after strictly following the Atkins diet for a month. According to the report, “Serum was positive for acetone, and β-hydroxybutyrate [a major ketone body] was high at 390 μg/mL (normal 0–44 μg/mL), consistent with ketoacidosis.”

When the rate of mobilisation of fatty acids from fat tissue is accelerated, as, for example, during a very-low-carbohydrate diet (eg, the Atkins diet), the liver produces ketone bodies. The liver cannot use ketone bodies and therefore they flow from the liver to extrahepatic tissues (eg, brain, muscle) for use as a fuel. Simply stated, ketone body metabolism by the brain displaces glucose use and thus spares muscle mass.2 Dietary ketosis is a harmless physiological state; however, many health-care professionals and even some scientists have confused dietary ketosis with diabetic ketoacidosis.

All diabetic patients know that the detection in their urine of ketone bodies is a danger signal that their diabetes is poorly controlled. In severely uncontrolled diabetes, if the ketone bodies are produced in massive supranormal quantities, they are associated with ketoacidosis. In this life-threatening complication of diabetes mellitus, ketone bodies are produced rapidly, and overwhelm the body's acid-base buffering system. However, a very-low-carbohydrate diet cannot lead to dangerous ketoacidosis in healthy individuals (without alcohol or drug abuse) because ketone bodies have effects on insulin and glucagon secretions that contribute to the control of their own formation. The ketones present in Chen and colleagues' patient (390 μg/mL) are not sufficient to have caused the acidosis. In fact, they are less than half of the ketoacidosis seen in untreated type 1 diabetes.

I declare that I have no conflict of interest.

References

1. Chen TY, Smith W, Rosenstock JL, Lessnau KD. A life-threatening complication of Atkins diet. Lancet 2006; 367: 958. Full Text | Full-Text PDF (49 KB) | CrossRef

2. Manninen AH. Very-low-carbohydrate diets and preservation of muscle mass. Nutr Metab 2006; 3: 9.

perjantai 23. toukokuuta 2008

Reseptidiureettia laihdutusvalmisteessa



















StarCaps on suosittu laihdutustuote Amerikassa. Tuotteen mainostetaan myös poistavan nestettä elimistöstä, mutta tämä diureettinen vaikutus tuskin johtuu etiketissä mainituista kasviuutteista. Utahin yliopiston tutkijat nimittäin raportoivat Journal of Analytical Toxicology -tiedelehdessä löytäneensä StarCaps-valmisteesta reseptilääkkeenä myytävää diureettia. Kyseessä oli erittäin voimakas loop-diureetti. Todella häikäilemätöntä toimintaa StarCaps-valmisteen markkinoijalta.

"Rasvanpolttajien" turvallisuus



















Amerikassa myydään paljon synefriiniä ja kofeiinia sisältäviä laihdutusvalmisteita. Tuoreessa tutkimuksessa selvitettiin Ripped Fuel Extreme Cut -nimisen tuotteen (sisältää 21 mg synefriiniä ja 304 mg kofeiinia per annos) vaikutuksia harjoittelun jälkeiseen verenpaineeseen ynnä muuhun. Koehenkilöille annettiin yksi annos ko. tuotetta tunti ennen 30 minuutin pyöräilysessiota. Tutkijat raportoivat, että Ripped Fuel-ryhmässä diastolinen verenpaine (alhaisempi verenpainelukema) ja verensokeri olivat korkeammalla kuin lumeryhmässä. Näitä voitaneen pitää jossain määrin haitallisina vaikutuksina. Toisaalta Ripped Fuel-ryhmä koki fyysisen kuormituksen heppoisemmaksi kuin lumeryhmä. Muissa parametreissä (systolinen verenpaine, syke jne.) ei havaittu merkitseviä eroja.

Kotiläksyksi käynee Muscular Development -lehden artikkelini loppukaneetti parin vuoden takaa:

"Remember, you can’t have the best of the both worlds; there’s no such thing as “very effective and perfectly safe.” It’s all about the risk-to-benefit ratio. You have to decide whether potential fat loss benefits outweigh potential adverse effects."

Tribulus on rahan haaskausta



























Tribulus terrestris
-uutetta kaupataan edelleen urheiljoille lihaskasvua nopeuttavana tuotteena. Tieteellisten tutkimusten mukaan Tribulus terrestris -uutteella ei kuitenkaan ole mitään vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn, kehonkoostumukseen tai testosteronitasoihin:

J Strength Cond Res. 2007 May;21(2):348-53.

The effect of five weeks of Tribulus terrestris supplementation on muscle strength and body composition during preseason training in elite rugby league players.

Rogerson S, Riches CJ, Jennings C, Weatherby RP, Meir RA, Marshall-Gradisnik SM.
School of Exercise Science and Sport Management, Southern Cross University Lismore, New South Wales, Australia. srogerson10@bigpond.com

Tribulus terrestris is an herbal nutritional supplement that is promoted to produce large gains in strength and lean muscle mass in 5-28 days (15, 18). Although some manufacturers claim T. terrestris will not lead to a positive drug test, others have suggested that T. terrestris may increase the urinary testosterone/epitestosterone (T/E) ratio, which may place athletes at risk of a positive drug test. The purpose of the study was to determine the effect of T. terrestris on strength, fat free mass, and the urinary T/E ratio during 5 weeks of preseason training in elite rugby league players. Twenty-two Australian elite male rugby league players (mean +/- SD; age = 19.8 +/- 2.9 years; weight = 88.0 +/- 9.5 kg) were match-paired and randomly assigned in a double-blind manner to either a T. terrestris (n = 11) or placebo (n = 11) group. All subjects performed structured heavy resistance training as part of the club's preseason preparations. A T. terrestris extract (450 mg.d(-1)) or placebo capsules were consumed once daily for 5 weeks. Muscular strength, body composition, and the urinary T/E ratio were monitored prior to and after supplementation. After 5 weeks of training, strength and fat free mass increased significantly without any between-group differences. No between-group differences were noted in the urinary T/E ratio. It was concluded that T. terrestris did not produce the large gains in strength or lean muscle mass that many manufacturers claim can be experienced within 5-28 days. Furthermore, T. terrestris did not alter the urinary T/E ratio and would not place an athlete at risk of testing positive based on the World Anti-Doping Agency's urinary T/E ratio limit of 4:1.


Int J Sport Nutr Exerc Metab. 2000 Jun;10(2):208-15.

The effects of Tribulus terrestris on body composition and exercise performance in resistance-trained males.

Antonio J, Uelmen J, Rodriguez R, Earnest C.
Human Performance Laboratory, University of Nebraska, Kearney, NE 68849-3101, USA.

The purpose of this study was to determine the effects of the herbal preparation Tribulus terrestris (tribulus) on body composition and exercise performance in resistance-trained males. Fifteen subjects were randomly assigned to a placebo or tribulus (3.21 mg per kg body weight daily) group. Body weight, body composition, maximal strength, dietary intake, and mood states were determined before and after an 8-week exercise (periodized resistance training) and supplementation period. There were no changes in body weight, percentage fat, total body water, dietary intake, or mood states in either group. Muscle endurance (determined by the maximal number of repetitions at 100-200% of body weight) increased for the bench and leg press exercises in the placebo group (p <.05; bench press +/-28.4%, leg press +/-28.6%), while the tribulus group experienced an increase in leg press strength only (bench press +/-3.1%, not significant; leg press +/-28.6%, p <.05). Supplementation with tribulus does not enhance body composition or exercise performance in resistance-trained males.


J Ethnopharmacol. 2005 Oct 3;101(1-3):319-23.

The aphrodisiac herb Tribulus terrestris does not influence the androgen production in young men.

Neychev VK, Mitev VI.
Department of Chemistry and Biochemistry, Medical University, 2 Zdrave str., Sofia-1431, Bulgaria. neychev@dir.bg

OBJECTIVE: The aim of the current study is to investigate the influence of Tribulus terrestris extract on androgen metabolism in young males. DESIGN AND METHODS: Twenty-one healthy young 20-36 years old men with body weight ranging from 60 to 125 kg were randomly separated into three groups-two experimental (each n=7) and a control (placebo) one (n=7). The experimental groups were named TT1 and TT2 and the subjects were assigned to consume 20 and 10 mg/kg body weight per day of Tribulus terrestris extract, respectively, separated into three daily intakes for 4 weeks. Testosterone, androstenedione and luteinizing hormone levels in the serum were measured 24 h before supplementation (clear probe), and at 24, 72, 240, 408 and 576 h from the beginning of the supplementation. RESULTS: There was no significant difference between Tribulus terrestris supplemented groups and controls in the serum testosterone (TT1 (mean+/-S.D.: 15.75+/-1.75 nmol/l); TT2 (mean+/-S.D.: 16.32+/-1.57 nmol/l); controls (mean+/-S.D.: 17.74+/-1.09 nmol/l) (p>0.05)), androstenedione (TT1 (mean+/-S.D.: 1.927+/-0.126 ng/ml); TT2 (mean+/-S.D.: 2.026+/-0.256 ng/ml); controls (mean+/-S.D.: 1.952+/-0.236 ng/ml) (p>0.05)) or luteinizing hormone (TT1 (mean+/-S.D.: 4.662+/-0.274U/l); TT2 (mean+/-S.D.: 4.103+/-0.869U/l); controls (mean+/-S.D.: 4.170+/-0.406U/l) (p>0.05)) levels. All results were within the normal range. The findings in the current study anticipate that Tribulus terrestris steroid saponins possess neither direct nor indirect androgen-increasing properties. The study will be extended in the clarifying the probable mode of action of Tribulus terrestris steroid saponins.

keskiviikko 21. toukokuuta 2008

Karnosiini vs. beeta-alaniini




















Janne kysyy, että mitä eroa on karnosiinilla ja beeta-alaniinilla. Karnosiini on dipeptidi, joka koostuu beeta-alaniinista ja histidiinistä. Miksi käyttää beeta-alaniinia lihasten karnosiinipitoisuuden nostoon, kun voi käyttää samaan tarkoitukseen karnosiinia? Well, karnosiini joka tapauksessa hajoaa veressä beeta-alaniiniksi ja histidiiniksi. Lihassolut sitten syntetisoivat uudelleen karnosiinia beeta-alaniinista ja histidiinistä. Histidiinin saannilla ei tutkimusten mukaan ole merkitystä lihasten karnosiinipitoisuuden kannalta, joten beeta-alaniini on karnosiinisynteesin kannalta rajoittava aminohappo. Karnosiini on selvästi kalliimpaa kuin beeta-alaniini, ja ainostaan beeta-alaniinin fyysistä suorituskykyä parantavasta vaikutuksesta on tieteellistä näyttöä.

Matti Tolonen on levittänyt harhaanjohtavaa tietoa karnosiinista. Esimerkiksi Luontaistuntija-lehdessä hän kirjoittaa seuraavasti:

"Amerikkalainen ryhmä tutki vuonna 1995 karnosiinilisän vaikutusta 10 kilpapyöräilijällä ja 10 harjaantumattomalla verrokilla. Karnosiinilisä nopeutti palautumista raskaan suorituksen jälkeen."

Alla kyseisen tutkimuksen lyhennelmä sekä tutkimuksessa käytetyn tuotteen sisältö:

Int J Sport Nutr. 1995 Dec;5(4):300-14.

Effects of multibuffer supplementation on acid-base balance and 2,3-diphosphoglycerate following repetitive anaerobic exercise.

Kraemer WJ, Gordon SE, Lynch JM, Pop ME, Clark KL.

Center for Sports Medicine, Pennsylvania State University, University Park 16802, USA.

The purpose of this investigation was to determine the effects of a 3.5-day dietary multibuffer supplement (containing predominantly inorganic phosphate, or Pi, along with bicarbonate and carnosine, i.e., PhosFuel) on repetitive (four trials separated by 2 min rest) Wingate test (WT) performances and whole blood 2,3-diphosphoglycerate (2,3-DPG) concentrations in 10 recreationally trained road cyclists (T) and 10 normally active but untrained (UT) men. A 2-week washout period was utilized between experimental sessions. Venous blood samples were obtained via cannula once before exercise (baseline), immediately post each WT, and 3 min after the final WT (recovery). The data indicate that this supplement does not affect acid-base status with following intense anaerobic exercise and does not improve repetitive WT performance. However, the supplement does enhance post-exercise levels of 2,3-DPG and the 2,3-DPG/Hb ratio in recreationally trained cyclists while improving acute recovery of peak power in these men.

Four hard gelatin capsules supply:

* Sodium Phosphate (dibasic): 4000 mg
* Potassium Bicarbonate: 816 mg
* L-Carnosine: 50 mg
* Lipoic Acid: 100 mcg
* Vitamin B-1: 1.5 mg
* Vitamin B-2: 1.9 mg
* Vitamin B-3 (niacinamide): 20 mg
* Vitamin B-6: 2 mg
* Pantothenic Acid: 10 mg
* Biotin: 300 mcg

Eli tuotteen pääasialliset aktiiviaineet olivat fosfaatit ja bikarbonaatti. Karnosiinia mukana oli ihan olematon määrä (50 mg neljässä kapselissa). Myöhemmin samaisessa artikkelissa Tolonen siteeraa beeta-alaniinitutkimuksia tukemaan karnosiinituotteensa myyntiä. Hyi Mattia.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Kreatiini ei pistä pakkia sekasin



















Serbialaiset tutkijat selvittivät kreatiinilisän vaikutuksia maha-suolikanavaan. Tässä 28 päivän kestoisessa tutkimuksessa oli mukana kolme ryhmää: 1) 2 x 5 g kreatiinia päivässä, 2) 1 x 10 g kreatiinia päivässä ja 3) plasebo- eli lumeryhmä, joka sai feikkituotetta. Ensimmäisen ryhmän ja plaseboryhmän välillä ei havaittu mitään eroja maha-suolikavanaoireissa. Näyttäisi kuitenkin siltä, että 10 g:n kerta-annokset kreatiinia lisäävän hieman oireita. Eli yhteenvetona voidaan todeta, että kreatiinilisä on syytä nauttia kohtuullisen kokoisina kerta-annoksina (n. 5 g kerralla).

maanantai 19. toukokuuta 2008

Lukijakysymyksiä kreatiinista

Henry lähetti muutaman kysymyksen kreatiinista:

Olen pikku hiljaa siirtymässä potkulajeista puntin puolelle. Jostain HST–artikkelista luin, että kreatiini kannattaa ottaa ennen treeniä jolloin harjoiteltaviin lihaksiin kohdistuvan veren kierron mukana kreatiini ohjautuisi oikeaan osoitteeseen. Onko näin? Jos on niin onko suuri merkitys enää treenin jälkeisellä kreatiinin nauttimisella? Siis muuta kuin tankkauksen merkitys. Entä onko suuri merkitys samaan aikaan nautittavalla hiilihydraatilla kreatiini kanssa ?

Ihanteellinen ajankohta kreatiinin nauttimiselle on heti harjoittelun jälkeen proteiini-hiilihydraatti -juomaan sekoitettuna. Monet kuitenkin ottavat (vähintään) pari annosta kreatiinia päivässä ja se toinen annos kannattaa ottaa hieman ennen harjoittelua.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Erilaiset kreatiinivalmisteet



















Törmäsin netissä erääseen keskusteluketjuun, jossa joristiin erilaisten kreatiinivalmisteiden vaikutuksista. Urbaanilegendan mukaan kreatiinipuryvaatti ei kerää nestettä elimistöön. Tässä väitteessä ei ole mitään järkeä. Kreatiinipyruvaatin sisältämä kreatiini kerää ihan samalla tavalla nestettä kuin kreatiinimonohydraattikin. Ihan sama mihin se kreatiini on alunperin sidottuna, sillä loppupelissä lihassoluihin siirtyy prikulleen samaa vapaata kreatiinia (ja osmoottisesti aktiivisena aineena kreatiini vetää vettä mukanaan). Joidenkin kreatiinipyruvaattia käyttävien kokema vähäisempi nesteen kertyminen johtunee siitä, että kreatiinipyruvaattia neuvotaan annostelemaan selvästi pienempiä määriä ja kaiken lisäksi kreatiinipyruvaatti sisältää painoyksikköä kohden vähemmän kreatiinia kuin kreatiinimonohydraatti.

Journal of the International Society of Sports Nutrition -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin erilaisten kreatiinituotteiden farmakokinetiikkaa. Koehenkilöille annettiin kolmea erilaista kreatiinituotetta: 5 g kreatiinimonohydraattia, 7,3 g kreatiinipyrvaattia tai 6,7 g trikreatiinisitraattia (tuotteiden kreatiinimäärä oli sama eli 4,4 g). Kaikki edellä mainitut kreatiinituotteet lisäsivät selvästi veren kreatiinipitoisuuttaa, mutta erot erilaisten kreatiinituotteiden välillä olivat minimaalisia. Mielenkiintoista oli se, että kreatiinipyruvaatti ei lisännyt veren pyruvaattipitoisuuttaa suhteellisen suuresta kerta-annoksesta huolimatta (väitetyn rasvanpolttovaikutuksen saavuttamiseksi kreatiinipyruvaatin pitäisi tietysti lisätä veren pyruvaattipitoisuuttaa ja sitä myötä pyruvaatin sisäänottoa soluihin). Kreatiinimonohydraatti on selvästi halvempaa kuin kreatiinipyryvaatti tai trikreatiinisitraatti, joten kreatiinimonohydraatti lienee edelleen paras valinta.

Faidra dieettien kimpussa


Faidra (tunnetaan myös lempinimellä "Kaisa Jaakkola") on käsitellyt varsin ansiokkaasti erilaisia dieettejä Kuntosali & Fitness -lehden artikkelisarjassaan. Neljännessa osassa käsittelyssä on Antti Heikkilän dieettifilosofiat. On tärkeää, että lehdissä kirjoitetaan vaihtoehdoista. Valtalehdet kun tuppaavat toitottomaan Pekka Puskan puheita Jumalan sanana. Puska oli se mies, joka taikinoi kasaan Suomen historian karmeimman kansanterveystieteellisen ankan, nimeltään Pohjois-Karjala-projekti. Palaan tähän ankkaan myöhemmin.

Lukijakysymys: Aamuaerobinen


JP kysyy kannattaako aamuaerobinen tehdä tyhjällä mahalla rasvanpolton maksimoiseksi. Aiheesta on julkaistu tähän mennessä vain yksi lyhytkestoinen tutkimus, joka viittaa siihen, että kyllä kannattaa. Kyseisessä tutkimuksessa koehenkilöt nauttivat 400 kalorin aamupalan joko ennen tai jälkeen fyysisen kuormituksen. Kuten odotettua, rasvahappojen hapetus (poltto) oli kuormituksen aikana runsaampaa, kun aamupala nautittiin vasta kuormituksen jälkeen (post-ryhmä). Tämä ei ollut lainkaan yllättävää, sillä paastotilassa insuliinitaso on melkein nollassa, joten lipolyysi eli rasvavarastojen purku toimii tehokkaasti. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että rasvojen hapetus jatkui post-ryhmässä kiivaampana vielä kaksi tuntia kuormituksen jälkeenkin. Olisi ollut helppo olettaa, että tilanne kompensoituu harjoittelun jälkeisessä tilassa, mutta näin ei siis käynyt.

lauantai 17. toukokuuta 2008

Arnoldin superpalautusjuoma


Arnold paljastaa "salaisen aseensa" vanhassa videopätkässä. Heh :)

Sundqvist on vittumainen mies














Christer "Veteraaniurheilija" Sundqvist on aiheuttanut pahennusta perinteisten ravitsemusvalistajien keskuudessa. Miksikö? Well, Christer ei niele vanhoja ravitsemusoppeja ilman tieteellistä näyttöä. Itse asiassa eräs Sundqvistin blogin lukija kuvailee häntä "vittumaiseksi mieheksi", joskin positiivisessa mielessä. Eniten närää näyttäisi aiheuttavan Christerin positiiviset kirjoittelut voista. Ravitsemusvalistajien mukaan voi on bannassa ja margariini on "in". Ei ole kuitenkaan olemassa ainuttakaan vakavasti otettavaa tutkimusta, jossa voin korvaaminen margariinilla olisi saanut aikaiseksi jotain terveyshyötyjä. Kyse on siis mielikuvamarkkinoinnista. Tyydyttyneiden rasvojen edullisista vaikutuksista voit lukea täältä.

Kreatiinilegendat lepoon




























Kreatiinilisän on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa parantavan fyysistä suorituskykyä ja kehonkoostumusta. Eräät sanomalehtiartikkelit ovat kuitenkin väittäneet kreatiinin aiheuttavan mm. lihaskramppeja. Vincent Dalbo ja kumppanit julkaisivat hyvän katsausartikkelin näistä kreatiinilegendoista British Journal of Sports Medicine -tiedelehdessä. Kreatiinilisä itse asiassa näyttäsi vähentävän lihaskramppeja. Kreatiinin on myös osoitettu parantavan lämmönsäätelyä kuumassa urheiltaessa.

Joskus kuulee spekulointia kreatiinin mahdollista haittavaikutuksista munuaisiin. Tätä on melko vaikea tutkia perinteisellä kreatiniinimäärityksellä, sillä kreatiinin nauttiminen lisää sekä veren että virtsan kreatiniinipitoisuutta ja voi täten antaa väärän hälytyksen munuaisten vajaatoiminnasta (kreatiniinia syntyy kreatiinin hajotessa). Toinen kreatiniinimääritykseen liittyvä ongelma on se, että veren kreatiniinipitoisuus alkaa yleensä kohoamaan vasta sitten, kun munuaisten toimintakyvystä on menetty noin puolet. Näiden syiden vuoksi munuaisten toimintaa on ruvettu tutkimaan myös määrittämällä verestä kystatiini C:n pitoisuus. Elimistö muodostaa kystatiini C:tä tasaisella nopeudella ja kreatiinin saanti lihasta tai lisäravinteista ei vaikuta sen pitoisuuteen veressä. Lisäksi kystatiini C:n pitoisuus rupeaa nousemaan jo lievässä munuaisten vajaatoiminnassa.

European Journal of Applied Physiology -
tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin kreatiinilisän vaikutuksia munuaisten toimintaan 18-35-vuotiailla mieskuntoilijoilla. Koehenkilöille annettiin satunnaisesti joko kreatiinimonohydraattia (10 g/vrk) tai lumetuotetta (rypälesokeria) 12 viikon ajan. Tutkijat määrittivät kystatiini C:n pitoisuudet tutkimuksen alkaessa, neljännen viikon kohdalla ja tutkimuksen lopuksi. Tulokset osoittivat, että kreatiinilisällä ei ollut mitään haitallisia vaikutuksia munuaistoimintoihin. Itse asiassa kystatiini C:n pitoisuus oli hieman alhaisempi kreatiiniryhmässä. "The decrease in cystatin C indicates that high-dose creatine supplementation over 3 months does not provoke any renal dysfunction in healthy males undergoing aerobic training", päättelivät tutkijat.

Vähähiilarinen dieetti ja diabetes


Pikkulinnut viestittivät allekirjoittaneelle jonkin aikaa takaperin, että 44 kuukauden kestoinen follow up -tutkimus vähähiilihydraattisen dieetin käytöstä kakkostyypin diabeteksen hoidossa ilmestyy pikapuolin Nutrition & Metabolism -tiedelehdessä. Sen verran voin paljastaa, että tulokset olivat vähintäänkin rohkaisevia.

Proteiinit ja luusto






















Perinteisten "ravitsemusvalistajien" parissa näyttäisi vielä vallitsevan vanha uskomus, jonka mukaan runsas proteiinin saanti vaikuttaa haitallisesti luustoon. Todellisuudessa asia on juuri päin vastoin. Kuuluisa osteoporoositutkija, Jean-Philippe Bonjour, löylytti oikein olan takaa kyseistä uskomusta Journal of the American College of Nutrition -tiedelehdessä. Kokotekstiartikkeli on maksutta luettavissa netissä. Samanlaiseen johtopäätökseen päätyi myös Robert Heaneyn ja Donald Laymanin uunituore katsaus (tästä artikkelista on maksutta luettavissa vain tiivistelmä). Yhteenvetona voitaneen todeta, että anti-proteiinijengille jäi pelkkä luu käteen. Sana "proteiini" tulee muuten kreikan kielestä ja tarkoittaa "erityisen tärkeää". Nähtävästi perinteiset "ravitsemusvalistajat" ovat unohtaneet tämän tosiseikan.

Jälleenmyyjät - Top 3


Manninen Nutraceuticalsin kovimpien jälleenmyyjien lista näyttää tällä hetkellä seuravanlaiselta:

1. Mega-Ravinne

2. Mass.fi

2. Wellmax





Kaksi ensin mainittua yritystä harjoittaa ainostaan postimyyntibisnestä. Sen sijaan Wellmaxilla on myös "perinteinen" myymälä Turussa osoitteessa Kauppiaskatu 10.

perjantai 16. toukokuuta 2008

Proteiinia harjoittelun jälkeen


Tanskalais-japanilainen tutkimusryhmä julkaisi pari viikkoa sitten lähes puolen vuoden kestoisen tutkimuksen, jossa selvitettiin kalsiumilla ja D-vitaminilla "terästetyn" proteiini-hiilihydraatti -juoman vaikutuksia voimaharjoittelun yhteydessä. Koehenkilöinä toimivat jo hieman vanhemmat leidit (early postmenopausal), ja ravinteet otettiin välittömästi voimaharjoittelun jälkeen. Tulokset osoittivat, että proteiini-hiilihydraatti -juoma tehosti selvästi lihasmassan ja -voiman hankintaa sekä lisäsi luumassan muodostusta verrattuna lumetuotteeseen. Yhteenvetona voidaan todeta, että proteiinivalmisteet eivät ole pelkästään salirottia varten, vaan myös "tavistreenaajat" voivat niillä tehostaa harjoitteluaan.


Tutkimusyhteenvetoja















Keräilin kasaan kimpun tutkimusyhteenvetoja, jotka olen aiemmin postannut Sports Nutrition News -postituslistalle (voit liittyä listalle Manninen Nutraceuticalsin kotisivulla):


Korkean molekyylipainon omaavat hiilarivalmisteet

Korkean molekyylipainon omaavat glukoosipolymeerit antavat hiilihydraattijuomalle matalamman osmolaliteetin kuin tavallinen maltodekstriini. Matalampi osmolaliteetti edistää juoman poistumista mahalaukusta ja näin ollen nopeuttaa hiilihydraattien siirtymistä verenkiertoon ja sitä myötä lihasoluihin. Niinpä korkean molekyylipainon omaavien hiilihydraattivalmisteiden on arveltu nopeuttavan harjoittelun jälkeistä glykogeenisynteesiä (glykogeeni on hiilihydraatin varastomuoto elimistössä). Nottinghamin yliopistolla tehty tutkimus selvitti onko harjoittelun jälkeen nautitun hiilihydraattijuoman laadulla merkitystä. Koehenkilöille annettiin 100 grammaa joko korkean tai matalan molekyylipainon omaavaa glukoosipolymeeriä sekoitettuna litraa vettä. Kontrolliryhmä sai maustettua, hiilihydraatitonta vettä. Koehenkilöt suorittivat aluksi 90 minuutti pyöräilytestin ja välittömästi suorituksen jälkeen nauttivat edellä mainitut juomat. Tämän jälkeen he lepäisivät kaksi tuntia ja lepoa seurasi “loppuun vedetty” 15 minuutin pyöräilytesti. Tutkijat raportoivat, että korkean molekyylipainon omaava hiilihydraattijuoma nosti nopeammin ja tehokkaammin veren glukoosi- ja insuliinipitoisuutta sekä paransi merkitsevästi suorituskykyä 15 minuutin testissä. Yhteenvetona voidaan todeta, että korkean molekyylipainon omaavat hiilihydraattijuomat voivat olla hyödyllisiä sellaisissa tilanteissa, joissa glykogeenivarastot pitää täyttää mahdollisimman nopeasti.


Erilaisten kreatiinituotteiden farmakokinetiikka

Perinteisen kreatiinimonohydraatin lisäksi urheilijoille on markkinoitu myös mm. kreatiinipyruvaattia. Journal of the International Society of Sports Nutrition -tiedelehdessä julkaistussa tutkimuksessa verrattiin erilaisten kreatiinituotteiden farmakokinetiikkaa. Koehenkilöille annettiin kolmea erilaista kreatiinituotetta: 5 g kreatiinimonohydraattia, 7,3 g kreatiinipyrvaattia tai 6,7 g trikreatiinisitraattia (tuotteiden kreatiinimäärä oli sama eli 4,4 g). Kaikki edellä mainitut kreatiinituotteet lisäsivät selvästi veren kreatiinipitoisuuttaa, mutta erot erilaisten kreatiinituotteiden välillä olivat minimaalisia. Mielenkiintoista oli se, että kreatiinipyruvaatti ei lisännyt veren pyruvaattipitoisuuttaa suhteellisen suuresta kerta-annoksesta huolimatta (Väitetyn rasvanpolttovaikutuksen saavuttamiseksi kreatiinipyruvaatin pitäisi tietysti lisätä veren pyruvaattipitoisuuttaa ja sitä myötä pyruvaatin sisäänottoa soluihin). Kreatiinimonohydraatti on selvästi halvempaa kuin kreatiinipyryvaatti tai trikreatiinisitraatti, joten kreatiinimonohydraatti lienee edelleen paras valinta.


Proteiinit ja aminohapot lihasmassan säätelyssä

Current Opinions in Clinical Nutrition and Metabolic Care -tiedelehden uusimmassa numerossa ilmestyi pari katsausartikkelia proteiinien ja aminohappojen käytöstä lihasmassan säätelyssä. Seuraavassa lyhyt yhteenveto:

1. Heraproteiinihydrolysaatti on tehokkaampaa lihasmassan ja -voiman kasvatuksessa kuin kaseinaatti, kun proteiinilisät otetaan normaalin ruokavalion lisäksi.

2. Lihasproteiinianaboliaa voidaan todennäköisesti stimuloida ainakin kolmella tavalla: 1) maksimoidaan voimaharjoittelun anaboliset vaikutukset nauttimalla laadukasta proteiinia ennen ja jälkeen harjoittelun; 2) aterioiden välillä nauttivat, nopeasti imeytyvät proteiini- ja aminohappovalmisteet voivat lisätä anaboliaa kasvattamalla vuorokauden aikana tapahtuvaa lihasproteiinien nettokasvua; 3) strateginen supplementaatio tietyillä yksittäisillä aminohappoilla (erityisesti leusiinilla) voi lisätä aterian anabolista vaikutusta.

3. Ennen harjoittelua otettu arginiini ei lisää harjoituksen aiheuttamaa kasvuhormonivastetta. Itse asiassa arginiini näyttää vähentävän harjoittelun aikaan saamaa kasvuhormonieritystä.


Beeta-alaniini parantaa dynaamista urheilusuoritusta

National Strength and Conditioning Associationin (NSCA) vuosikokouksessa esiteltiin yksi uusi beeta-alaniinitutkimus. Kovakuntoisille pikajuoksijoille annettiin päivittäin 4,8 grammaa beeta-alaniinia tai plaseboa (lumetuotetta) neljän viikon ajan. Beeta-alaniinia saaneiden urheilijoiden lihassolujen karnosiinipitoisuus nousi 37 - 47 %, ja suorituskyky toistuvissa reisiojennussarjoissa oli merkitsevästi parempi kuin plaseboryhmässä. Parannus oli suurimmillaan viimeisissä sarjoissa (kolmannesta eteenpäin). Beeta-alaniini ei parantanut isometristä suorituskykyä (reisiä pidetään ojennettuna tietyssä kulmassa), mutta tämä ei ole relevanttia kuntosaliharjoittelijalle. Mainittakoon lopuksi, että 12 viikkoa kestäneissä beeta-alaniinitutkimuksissa lihasten karnosiinipitoisuus on noussut noin 80 %, eli neljässä viikossa beeta-alaniinista ei saada vielä kaikkea irti.


Beeta-alaniini jatkaa voittokulkuaan

Tri Changkeu Kimin tutkimusryhmä Korean kansallisesta urheiluyliopistosta esitteli American College of Sports Medicinen vuosikokouksessa uusimman beeta-alaniinitutkimuksensa, jossa selvitettiin harjoittelun ja beeta-alaniinisupplementaation vaikutuksia lihasten karnosiinisynteesin ja fyysiseen suorituskykyyn. Huippupyöräilijöille annettiin joko

1. 1.6 g beeta-alaniinia, 5.25 g kreatiinia ja 1 g tauriinia tai
2. 5,25 g kreatiinia ja 1 g tauriinia (kontrolliryhmä) kolme kertaa päivässä 12 viikon ajan.

Koehenkilöt harjoittelivat kestävyyttä viisi tuntia päivässä kuutena päivänä viikossa sekä kolistelivat puntteja kolme kertaa viikossa. Tutkijat ottivat lihasnäytteet tutkimuksen alussa ja lopussa karnosiinipitoisuuden määrittämiseksi. Fyysistä suorituskykyä mitattiin mm. hapenottokykytestillä (VO2max), uupumukseen johtaneella ajalla ja isokineettisellä reisiojennuksella (mahdollistaa maksimaalisen suorituskyvyn mittaamisen koko käytettävällä liikelaajuudella ja suhteellisen vakioidulla nopeudella). Lihasten karnosiinipitoisuus nousi beeta-alaniinia saaneessa ryhmässä 46 %, kun taas kontrolliryhmässä ei havaittu merkitsevää muutosta. Lisäsi beeta-alaniini lykkäsi merkitsevästi uupumusta ja paransi reisiojennussuoritusta kontrolliryhmään verrattuna. Ryhmien väliset erot maksimaalisessa hapenottokyvyssä olivat sen sijaan minimaaliset.


Harjoittelun jälkeinen ”proteiinitankkaus”

Salirotat ovat jo aikojen alusta ymmärtäneet harjoittelun jälkeisen proteiinisaannin tärkeyden, kun taas ”oikeat urheilija” ovat melko pitkälle luottaneet vanhan koulukunnan hiilihydraattikeskeiseen urheiluravitsemusvalistukseen. Muutama päivä takaperin International Journal of Sports Nutrition and Exercise Metabolism -tiedelehti julkaisi varsin mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa selvitettiin harjoituksen jälkeisen runsasproteiinisen ravitsemuksen vaikutuksia Koehenkilöt suorittivat useita kovatehoisia ”pyöräilyspurtteja” ja saivat harjoittelun jälkeen (4 h aikana) joko 1) 218 g proteiini, 435 g hiilihydraatteja ja 79 g rasvaa tai 2) 34 g proteiinia, 640 g hiilareita ja 79 rasvaa. Runsaampi proteiinin saanti tarjosi selviä etuja vähäproteiiniseen verrattuna:

1. Testosteronitaso 25 % korkeampi.

2. Lihasvaurion indikaattori, kreatiinikinaasi, 33 % alhaisempi.

3. Lihasarkuus harjoituksen jälkeisenä päivänä vähäisempi.


Kreatiini lisää myös kestävyyttä?

Journal of Sports Science and Medicine -tiedelehden Joulukuun numerossa julkaistu tutkimus antaa viitteitä siitä, että kreatiini lisää myös kestävyyttä. Bulgarialainen tutkimusryhmä selvitti 20 päivää kestäneessä kokeessa kreatiinimonohydraatin (60 mg päivässä; vastaa 20 g ihmisillä) vaikutuksia ”urheilevilla” rotilla. Rotat ”harjoittelivat” säännöllisesti juoksumatolla sekä aerobisia että anaerobisen harjoitussessioita. Suorituskyky ja nopeiden lihassolujen supistusominaisuudet paranivat enemmän kreatiinia saanneilla rotilla kuin kontrollirotilla, jotka saivat kreatiinin sijasta saman määrän rypälesokeria. Lisäksi kreatiinirottien lihasnäytteet osoittivat, että kreatiini lisää aerobiseen aineenvaihduntaan osallistuvien entsyymien aktiivisuutta.

ProBody-lehden haastattelu


Jouni Virtamo haastatteli allekirjoittanutta ProBody-lehteen. Alla haastattelun editoimaton versio.








Urheiluravinnebisnes on melko nuorta, hera- ja kreatiinituotteita on esimerkiksi myyty vasta hieman toistakymmentä vuotta. Millaista tuotekehitys on ollut viimeisen kymmenen vuoden aikana, tuleeko markkinoille vuosittain aivan uusia tuotteita?

Selitän aluksi miten tuotekehitys tapahtuu lääketeollisuudessa, jotta lukijat voivat ymmärtää miten nämä kaksi alaa eroaa toisistaan. Usein lääkeyritys aloittaa tuotekehityksen jonkun elimistössä luonnostaan esiintyvän molekyylin ympärillä. Esimerkiksi anabolinen lääke Deca Durabolin® kehitettiin muokkaamalla testosteronimolekyylin rakennetta niin, että sen androgeeniset eli ”miehistävät” vaikutukset vähentyivät. Näin saatiin aikaiseksi tuote, joka omaa paremman turvallisuusprofiilin kuin testosteroni. Eli tuotekehityksen seurauksena markkinoille tuli UUSI molekyyli. Tällainen kehitystyö vie käsittämättömän paljon rahaa ja tuotteen vaikutuksia pitää tutkia vuosia ennen kuin se voidaan saattaa myyntiin lääkeaineena. Pahimmassa tapauksessa lääkeyhtiö on kuluttanut tuotekehitykseen satoja miljoonia euroja, mutta tuote ei loppupelissä pääsekään markkinoille esimerkiksi odottamattomien sivuvaikutusten vuoksi. Toisaalta jos uusi lääke (esim. Viagra®) lyö itsensä läpi niin tuotot ovat tähtitieteellisiä, sillä itse tuotteen valmistus ei maksa käytännössä mitään ja lääkeyhtiöllä on yksinoikeus uuden molekyylin kauppaamiseen vuosikausia.

Urheiluravinneteollisuudessa tuotekehitys toimii ihan eri tavalla. Suurin osa ns. uusista tuotteista on yksinkertaisesti vain uusia aineosayhdistelmiä (formuloita), jotka TEORIASSA toimivat hyvin yhdessä. Yritys saattaa myöhemmin jopa sponsoroida pari tutkimusta, jossa käytetään juuri kyseisen firman tuotetta. Tämä on tietysti vain hyvä asia, mutta ei näissä tutkimuksissa yleensä ole kyse muusta kuin siitä, että tuotteen markkinointiin saadaan lisäpotkua tulosten ollessa positiivisia. Olisi tietysti kiva, jos urheiluravinnefirmat testaisivat tutkimuksissa vaikkapa kymmentä erilaista prototyyppiä ja toisivat sitten markkinoille sen kaikkein tehokkaimman. Valitettavasti pienikin urheiluravinnetutkimus maksaa minimissään kuitenkin jotain 15 000 euroa, joten on helppo ymmärtää miksi useita protyyppejä ei tutkita, vaan tuote tuodaan heti markkinoille ilman formulaspesifisiä tutkimuksia.

Urheiluravinnemarkkinoille tulee silloin tällöin myös täysin uusia tuotteita ns. käyttöpatenttien suojaamina. Otetaan vaikkapa HMB esimerkkitapaukseksi. HMB:tä syntyy elimistössä leusiiniaminohapon hajotessa, ja eräs amerikkalainen tutkijaryhmä arveli leusiinin vaikutusten proteiinimetaboliaan välittyvän ainakin osittain HMB:n kautta. Niinpä he rupesivat testaamaan HMB:n vaikutuksia muun muassa urheilijoilla. Tutkimuksissa osoitettiinkin, että HMB toimii antikatabolisesti (estää lihasproteiinien hajoamista), joten tutkimusryhmän johtaja patentoi tuotteen urheilukäyttöön (ja myöhemmin muihinkin tarkoituksiin). Urheiluravinnefirmat sitten ostivat kyseiseltä henkilöltä oikeudet myydä HMB:tä oman etikettinsä alla. Ravinnepatentit ovat kuitenkin käytännössä melko heppoisia. Kukaan ei voi tietysti patentoida itse HMB:tä, sillä sitä esiintyy luonnostaan meidän kaikkien elimistössä, vaan sille patentoitiin tiettyjä käyttötarkoituksia. Eli urheiluravinnefirma voi laillisesti laittaa purkkiin HMB:tä ilman patentinhaltijalta ostettua lisenssiä kunhan ei viittaa millään tavalla patentinhaltijan tutkimuksiin ja käyttötarkoituksiin. Monet firmat myivät HMB:tä myös patentinhaltijan käyttötarkoituksiin ilman lisenssiä ja ainakaan minun korviin ei ole kantautunut ainuttakaan oikeusjuttua. Niinpä käyttöpatentti ei näytä takaavan yksinoikeutta tuotteeseen. Tässä lisäsyy siihen miksi urheiluravinneteollisuus ei halua laittaa suuria summia rahaa uusien tuotteiden kehittämiseen. On paljon kannattavampaa laittaa rahat markkinointiin!


Kuntosalitreenaajat nauttivat nykyisin aivan yleisesti palautusjuomaa, jossa on vaihtelevissa määrin proteiinia ja hiilihydraatteja. Uudempaa perua on käytäntö nauttia samanlaista juomasekoitusta tai pelkkää proteiinijuomaa myös juuri ennen harjoitusta ja joskus myös itse harjoittelun aikana. Saavutetaanko tällä jotain etua pelkän harjoitusten jälkeisen palautusjuoman nauttimiseen verrattuna? Tehostaako käytäntö jotenkin itse harjoituksia ja niiden jälkeistä palautumista?

Ravitsemuksen ajoitus on tuoreiden tutkimusten mukaan varsin tärkeää voimaharjoittelun anabolisten vaikutusten maksimoinnissa. Esimerkiksi Cribb ja kumppanit raportoivat herahydrolysaatti-hiilihydraatti-kreatiini -yhdistelmän nauttimisen ennen ja jälkeen voimaharjoittelun edistävän lihasvoiman- ja massankasvua merkitsevästi tehokkaammin kuin samaisen yhdistelmän nauttiminen muina aikoina (1). Pääsyy tähän lienee se, että harjoittelu lisää verenvirtausta työskenteleviin luustolihaksiin ja sitä myötä tehostaa ravinteiden sisäänottoa lihassoluihin. Voimailijoiden kannattaa heittää siis kunnon heraproteiinipaukku ennen ja jälkeen harjoittelun. Proteiinijuomaa voidaan vielä tehostaa lisäämällä joukkoon muutama gramma ylimääräistä leusiinia. Leusiini on haaraketjuinen aminohappo (BCAA), joka toimii eräänlaisena proteiinisynteesikoneiston kapellimestarina (2,3).. Baylorin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa suoritetuissa eläinkokeissa, joissa haaraketjuisia aminohappoja laitettiin suoraan suoneen, osoitettiin, että proteiinisynteesi (anabolia) lisääntyy veren leusiinipitoisuuden noustessa (4). Sen sijaan kahdella muualla haaraketjuisella aminohapolla, isoleusiinilla ja valiinilla, ei havaittu olevan samaa vaikutusta. Tutkijat totesivat leusiinin toimivan ravinnesignaalina lihasproteiinisynteesin stimuloinnille.

Kreatiinia kannattaa myös ottaa samalla, sillä lisääntynyt verenvirtaus luustolihaksiin tehostaa myös sen siirtymistä määräpaikkaansa. Suosittelen käyttämään perinteistä kreatiinimonohydraattia, sillä sen suorituskykyä ja kehonkoostumusta parantavat vaikutukset on osoitettu lukuisissa tutkimuksissa (5). Myös kreatiinimonohydraatin turvallisuus on hyvin dokumentoitu (6,7).


Beeta-alaniini on uusimpia runsaasti keskustelua herättäneitä lisäravinteita. Mitä beeta-alaniini tarkalleen ottaen on ja mitä vaikutuksia harjoittelija voi sen säännöllisestä käytöstä odottaa?

Kovatehoinen urheilusuoritus johtaa lihasolujen pH:n alenemiseen (happamoitumiseen) ja tämä on yhteydessä uupumiseen. Urheilijat ovat jo vuosikymmeniä käyttäneet bikarbonaattia puskuroimaan happamuutta (8), mutta bikarbonaatin ongelmana ovat mahavaivat. Beeta-alaniinilla voidaan lisätä lihasten puskurikapasiteettia ilman mahavaivoja, mutta se toimii täysin eri mekanismin kautta. Beeta-alaniini lisää lihasten karnosiinipitoisuutta; karnosiini on tärkeä solunsisäinen puskuri. Beeta-alaniinia sisältävällä ravintolisällä on tutkimuksissa pystytty suurentamaan lihasten karnosiinipitoisuutta noin 50 prosenttia (9).

Beeta-alaniinin vaikutuksista fyysiseen suorituskykyyn on tähän mennessä julkaistu kuusi satunnaistettua, plasebokontrolloitua kaksoissokkotutkimusta (10-15). Tällaisissa tutkimuksissa koehenkilöt jaetaan sattumanvaraisesti vähintään kahteen ryhmään; toiselle annetaan oikeaa ravintolisää ja toiselle samannäköistä plaseboa eli lumetuotetta. Tutkijat ja koehenkilöt eivät vielä tutkimuksen aikana tiedä mitä tuotetta kellekin annetaan. Viidessä tutkimuksessa koehenkilöinä oli miehiä ja yhdessä naisia. Tutkimusten kesto oli 4 - 10 viikkoa ja beeta-alaniinin päiväannos oli neljän gramman luokkaa. Tutkimuksissa oli mukana voimailijoita, pikajuoksijoita ja ei-urheilijoita. Viimeksi mainittujen suorituskykyä selvitettiin kovatehoisissa pyöräilytesteissä. Hieman yksinkertaistettuna voidaan todeta, että kaikissa kuudessa tutkimuksessa beeta-alaniini paransi merkitsevästi fyysistä suorituskykyä ilman haittavaikutuksia. Voimailijoilla tehdyssä tutkimuksessa beeta-alaniinin ja kreatiinin yhdistelmä lisäsi rasvatonta kehonmassaa hieman enemmän kuin beeta-alaniini tai kreatiinimonohydraatti yksinään.

Myös karnosiinia on markkinoitu urheilijoille, mutta sen suorituskykyä parantavasta vaikutuksesta ei ole mitään näyttöä. Karnosiini joka tapauksessa hajoaa veressä beeta-alaniiniksi ja histidiiniksi. Lihassolut sitten syntetisoivat uudelleen karnosiinia beeta-alaniinista ja histidiinistä. Histidiinin saannilla ei tutkimusten mukaan ole merkitystä lihasten karnosiinipitoisuuteen, joten beeta-alaniini on lihasten karnosiinisynteesin kannalta rajoittava aminohappo (16).


Kesä lähestyy jo kovaa vauhtia, ja monien ihmisten ikuinen ongelma, talven aikana kertyneet ylimääräiset kilot, kaivertaa mieltä. Läskeistä pitäisi päästä eroon ja saada vyötärö ainakin siedettävään kuntoon kevyitä kesävaatteita ja jopa uimarantaa varten. Jos laihtumistarve on suunnilleen viiden kilon luokkaa, onko olemassa rasvanpolttotuotteita, jotka nopeuttaisivat tätä jokakeväistä trimmausta? Saako joistakin tuotteista todellista lisäpotkua laihtumiseen, jos noudattaa jo liikunta- ja ruokavalio-ohjelmaa?

Suomen markkinoilla ei ole tällä hetkellä kovin tehokkaita laihdutusvalmisteita myynnissä. Efedriini-kofeiini -yhdistelmä tutkitusti nopeuttaa rasvakudoksen vähentymistä ja säästää lihasmassaa laihdutuksen aikana (17), mutta sitä ei ole myynnissä Suomessa. Myös efedriinin pikkuveli eli synefriini on kofeiiniin yhdistettynä jossain määrin tehokas (18). Yksinään käytettynä kofeiini ei näytä edistävän laihtumista, mutta kofeiini kyllä parantaa fyysistä suorituskykyä ja sitä kautta voi auttaa laihdutuksessa. Vihreä tee lienee lupaavin Suomessa myytävistä laihdutusvalmisteista (19). Sitriinin, kromin, pyruvaatin, kitosaanin ja karnitiinin vaikutukset ovat parhaimmillaankin minimaalisia. Forskoliini ja 7-keto-DHEA ovat mielenkiintoisia yhdisteitä, joista on vastikään julkaistu lupaavia tutkimuksia. Pureudun näihin kahteen tuotteeseen hieman tarkemmin.

Coleus forskohlii -kasvista eristettävä forkoliini toimii elimistössä välittäjäaineena. Forkoliinin lisää niin sanottua syklistä AMP:tä, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan lisätä rasvakudosta harjoittavan lipaasientsyymin aktiivisuutta. Forskoliinin käytön teoreettinen pohja on melko vankka, mutta mitä tapahtuu käytännössä? Tätä selvittivät Kansasin yliopiston tutkijat selvästi ylipainoisilla koehenkilöillä, joille annettiin 50 milligrammaa forskoliinia päivässä 12 viikon ajan (20). Tutkijat raportoivat forskoliinin vähentävän merkitsevästi rasvakudoksen määrää lumevalmistetta saaneisiin koehenkilöihin verrattuna. Lisäksi forskoliini lisäsi lihasmassaa ja nosti merkitsevästi testosteronitasoja. Sen sijaan tuoreemmassa, samalla annostuksella ja seuranta-ajalla tehdyssä tutkimuksessa forskoliini ei merkitsevästi vähentänyt rasvakudoksen määrää lievästi ylipainoisilla naisilla. Näiden kahden tutkimuksen pohjalta on tietysti mahdotonta vetää mitään tiukkoja johtopäätöksiä forkoliinin tehosta laihdutuksen edistäjänä. Positiivista oli ainakin se, että forskoliini ei kummassakaan tutkimuksessa aiheuttanut mitään haittavaikutuksia.

Ja sitten otetaan 7-keto DHEA käsittelyyn. Mainitaan heti aluksi, että 7-keto DHEA ei ole sama asia kuin DHEA. 7-keto DHEA on DHEA:n ei-androgeeninen johdannainen, eli sillä ei ole DHEA:n mieshormonivaikutusta. 7-keto DHEA:n on ehdotettu lisäävän lämmön tuottoa (termogeneesiä) tehostamalla siihen osallistuvien entsyymien ilmentymistä mitokondrioissa eli solujen ”voimalaitoksissa”. Tehostunut termogeneesi laihduttaa sen vuoksi, että suurempi määrä kaloreita ”hukataan” lämmön tuottoon. Tri Johen Zenkel ja työtoverit selvittivät 7-keto DHEA:n vaikutuksia perusaineenvaihduntaan ylipainoisilla koehenkilöillä 7 päivää kestäneen kalorirajoituksen aikana (21). He havaitsivat, että lumeryhmässä perusaineenvaihdunta vähentyi 3,9 %, kun taas 7-keto DHEA:ta saaneiden koehenkilöiden perusaineenvaihdunta itse asiassa lisääntyi 1,4 %.

Runsasproteiiniset ateriankorvikkeet ja proteiinijauheet ovat varsin hyvä ”apuväline” laihduttajille. Tutkimuksissa on osoitettu, että proteiini pitää energianravintoaineista ylivoimaisesti tehokkaimmin nälkää (22). Lisäksi runsas proteiinin saanti säästää lihas- ja luumassaa laihdutuksen aikana. Runsaan proteiinin saannin edulliset vaikutukset lihasmassaan johtuvat pääasiassa leusiinista (23), jota on runsaasti esimerkiksi heraproteiinissa.

Leusiini näyttäisi vaikuttavan edullisesti myös rasvakudokseen. Brasilialainen tutkijaryhmä jakoi tuoreessa tutkimuksessaan 28 rottaa kahteen ryhmään; toinen ryhmä sai pelkkää normaaliravintoa, kun taas toinen sai sen lisäksi pienen annoksen leusiinia (0,6 %) (24). Tämä kuuden viikon pituinen tutkimus osoitti, että leusiini pieninäkin annoksina vähentää merkitsevästi kehonrasvoja. Vaikutukset olivat itse asiassa varsin dramaattisia; kehon rasvan määrä vähentyi 24,5 % ja rasvaprosentti 22,6 % verrattuna kontrollirottiin. Lisäksi leusiini paransi proteiiniravitsemustilan indikaattoreita. Brassitutkijat arvelivat tulostensa soveltuvan myös ihmisiin. Toisessa eläinkokeessa leusiinin saannin tuplaaminen vähensi rasvan kertymistä ylensyönnin aikana jopa 25 % sekä paransi insuliiniherkkyyttä ja kolesterolisarvoja (25).


Ovatko markkinoilla olevat proteiini/hiilihydraattipatukat hyviä ja terveellisiä välipalavaihtoehtoja, vai pitäisikö aina jaksaa tehdä tuoreista aineksista kunnollisia eväitä mukaan myös välipalaksi esimerkiksi kouluun tai työpaikalle? Patukoiden suosio on joka tapauksessa kasvanut tasaisesti, niitä myydään tällä hetkellä jo lähes kaikissa hyvinvarustetuissa päivittäistavarakaupoissa, K-Marketeissa, Prismoissa ja niin edelleen.

Proteiinipatukoita ei voi kyllä sanoa kovin terveellisiksi, mutta ovat ne yleensä ravintosisällöltään selvästi tavallisia suklaapatukoita parempia. Kannattaa valita proteiinipatukka, joka ei sisällä epäterveellisiä transrasvoja. Proteiinipitoisuuden luonnollisesti pitäisi olla suhteellisen korkea tai muuten tuote on verrattavissa tavallisiin suklaapatukoihin. Mielestäni proteiinipatukoita ei kannata sisällyttää päivittäiseen ruokavalioon, vaan ne soveltuvat paremmin silloin tällöin nautittaviksi herkkupaloiksi suklaapatukoiden sijasta.

Glutamiini on jo pitkään ollut varsin kiistanalainen lisäravinne. Monet vannovat sen nimeen ja sanovat sen auttavan palautumisessa ja suojaavan katabolialta. Toiset ovat taas sitä mieltä, että tuote ei toimi lainkaan ja että sen käyttö on pelkkää rahan haaskausta. Mitä nykytutkimus sanoo lisäglutamiinin käytöstä?

Tehohoidossa oleville potilaille glutamiini tarjoaa selviä etuja, mutta urheilijoilla glutamiinin vaikutuksia on tutkittu suhteellisen vähän. On viitteitä siitä, että glutamiini vähentää ylähengitystieinfektiota kovan kestävyysharjoittelun yhteydessä (26). Glutamiinin tiedetäänkin olevan tärkeä polttoaine eräille immuunijärjestelmän soluille. Sen sijaan glutamiinin väitetyistä anabolisista vaikutuksista ei ole näyttöä. Ammattilaiskehonrakentajat kyllä säännönmukaisesti käyttävät glutamiinia (n. 20-40 g/pv), joten ehkä sillä on edullisia vaikutuksia myös lihaskasvuun äärimmäisen kovan harjoittelun yhteydessä.

Tammikuussa 2008 julkaistu tutkimus selvitti peptidimuotoisen glutamiinin vaikutuksia jalkapalloilijoilla (27). Koehenkilöt saivat joko 50 grammaa maltoa plus 3,5 grammaa glutamiinia tai pelkästään 50 grammaa maltoa. Ravinteet annettiin 30 minuuttia ennen urheilusuoritusta. Glutamiinin saanti paransi suorituskykyä ja vähensi väsymyksen tunnetta suorituksen aikana.

(Kirjallisuusviitteet saatavilla pyynnöstä)

Anabolic Overdrive arvioita



Uffen foorumilla pari kuluttajaa arvioi Anabolic Overdrivea.











TeemuS:

Anabolic OverdriveTM - The Ultimate Recovery Drink

Ravintosisältö

Ravintosisältö keskimäärin Per 100 g

Proteiinia 39 g
Hiilihydraatteja 52 g
Rasvaa 0,8 g
Ravintokuitua 0 g

Maku: mieto metsämarja

- maultaan hydrolisaattinen sekä leusiininen, mutta jälkimaku ei ole kitkerä
- sekoittuu todella hyvin
- ei jää mahaan vellomaan
- tuntuu imeytyvän nopeasti
- ei täytä
- jos treenit on kauhean lähellä toisiaan ja pitää päästä välissä syömään sekä nauttimaan palkkari, AO vaikuttaa hyvältä vaihtoehdolta
- makuunkin tottuu ja juoman voi maustaa vaikka lorauttamalla pikkuisen mehutiivistettä
- LISÄYS: vaahtoaa ihan pikkuisen


Athlon:

Anabolic OverdriveTM - The Ultimate Recovery Drink

Yleistä: Tuote vaikuttaa ainesisällöltään parhaalta mahdolliselta valmispalkkarilta, siksi tämä voisi olla hyvinkin monelle paras valinta palautumisjuomaksi.

Pakkaus: hyvä ja kätevä käyttää.

Maku: Hydroheraa sisältävänä hydro maistuu, mutta pahaksi ei voi haukkua. Maku lähellä neutraalia metsämarja-vivahteella mikä on mielestäni hyvä asia siksi, että hydron makua ei ole yritetty peittää isolla määriä ällömakeita makeutusaineita. Toki niitä voisi hieman ollakkin, mutta tarvetta ei välttämättä ole varsinkin kun pidetään mielessä, että kysymys on urheiluravinteesta ja palautumista edistävästä tuotteesta.Sitten taas toisaalta makeutusaineet saattavat aiheuttaa toisille (myös minulle) vatsaoireita, että sen puolesta tämä tuote on hyvä valinta. Sopii siis herkkävatsaisellekkin.

Sekoittuvuus: Helpoiten sekoittuvia tuotteita joihin olen törmännyt.

Hinta: Tämä on se ainut miinus tällä hetkellä, mutta toisaalta valinnan varaa vastaavanlaisita tuotteista ei kotimaisilla markkinoilla tietääkseni ole.

Toimivuus: Ei tietoa tai käytännön kokemusta tuotteen tehosta verrattuna muihin.

Ansaitsee kiitettävän arvosanan. Suosittelen!

Uusi Body Action myymälä


Uusi 200 neliön Body Action myymälä on avattu aivan Kuopion keskustaan, osoitteeseen Puijonkatu 22. Myymälästä löydät kattavan valikoiman urheilutekstiilejä ja urheiluravinteita (mukaan lukien Manninen Nutraceuticals tuotteet). Myymälä on avoinna arkisin klo 10.00 - 19.00.

Leusiini aktivoi satelliittisoluja


Kiinalainen tutkimusryhmä raportoi vastikään sekä leusiinin että IGF-1:n aktivoivan koe-eläinten myogeenisia satellittiisoluja (lihassolujen esiasteita). Satelliittisolujen tärkein tehtävä lienee vahingoittuneiden lihassolujen korjaus. Niiden roolia voimaharjoittelussa tutkitaan tällä hetkellä vilkkaasti. Pari vuotta sitten julkaistu tutkimus osoitti kreatiinin vaikuttavan edullisesti satelliittisoluihin voimaharjoittelun yhteydessä.

Kaksivaiheinen palautusjuoma (sic)


Niin sanottuun kaksivaiheiseen palautusjuomaan liittyvä tuuba leviää edelleen netissä, joten lienee syytä oikaista muutama harhaluulo.

Erään lisäravinnefirman mukaan Jyväskylän yliopistossa tehty tutkimus osoitti kaksivaiheisen palautusjuoman toimivan paremmin kuin perinteinen hiilihydraatti-proteiini -sekoitus. Tämä väite perustuu kolmella koehenkilöllä tehtyyn julkaisemattomaan tutkimukseen, jossa koehenkilöt ottivat 1) pelkkää heraproteiinihydrolysaattia heti harjoittelun jälkeen ja 30 minuuttia myöhemmin maltodekstriiniä, 2) heraproteiinihydrolysaattia plus maltoa heti harjoituksen jälkeen tai 3) pelkkää maltoa. Tutkimuksessa ei mitattu luustolihasten proteiinianaboliatasoa, mutta markkinoijan mukaan kaksivaiheinen palautusjuoma toimii paremmin, sillä 60 minuuttia harjoittelun jälkeen kaksivaiheista ottaneella jampalla oli insuliinitaso hieman korkeammalla kuin perinteistä palautusjuomaa nauttineella henkilöllä.

Tämä ei ollut mikään yllätys, sillä kaksivaiheista ottanut kaveri otti tietysti hiilihydraattinsa 30 minuuttia lähempänä insuliinitason mittausta kuin perinteistä palautusjuomaa nauttinut henkilö. Jos siis insuliinia mitataan harjoittelun jälleen, niin silloin pitäisi ottaa useita näytteitä esimerkiksi 15 minuutin välein, ja niistä sitten muodostaa insuliinipitoisuuden ”area under curve minus baselines” –käppyrä.

Kyseisen tutkimuksen tehnyt (tai pikemminkin ohjannut) professori ei selvästikään allekirjoita markkinoijan väitteitä, sillä hän edelleen suosittelee Nykyaikainen urheiluvalmennus -kirjassaan proteiini-hiilihydraatti -sekoituksen nauttimista heti harjoituksen päätyttyä.

PS. Lisäinfoa palautusjuomista löytyy täältä.

Harjoittelun aikainen ravitsemus

Tuore tutkimus selvitti proteiinihydrolysaatti-hiilihydraatti -sekoituksen vaikutuksia lihasanaboliaan (lihaskasvuun) kaksi tuntia kestäneen voimaharjoituksen aikana. Hyvin syöneet koehenkilöt osallistuivat kahteen eri kokeeseen, toisessa annettiin pelkkiä hiilihydraatteja ja toisessa hiilihydraatteja + proteiinihydrolysaattia (joka sisälsi pääasiassa nopeasti ja tehokkaasti imeytyviä di- ja tripeptidejä; yhden ja kahden aminohapon ketjuja). Ravinteita ryystettiin 15 minuutin välein. Sekä hiilihydraatin että proteiinihydrolysaatin kokonaisannosmäärä oli 0,15 grammaa painokiloa kohden. Tulokset osoittivat, että lihasanaboliataso oli keskimäärin noin 49 % korkeampi proteiinihydrolysaatti-hiilihydraatti -ryhmässä kuin hiilihydraattiryhmässä.

Tämä oli varsin merkittävä tutkimus, sillä koehenkilöt olivat hyvin syöneet, ravinneannosmäärät olivat täysin realistisia ja lihasanabolian mittauksessa käytettiin parasta saatavilla olevaa määritysmenetelmää. Tällä hetkellä ei ole tiedossa saadaanko ns. tavallisella (hydrolysoimattomalla) proteiinilla samat vaikutukset aikaiseksi kuin edellä mainitussa tutkimuksessa. Proteiinihydrolysaatit eli osittain esipilkotut proteiinit imeytyvät nopeammin ja täten nostavat vikkelämmin myös veren aminohappopitoisuuksia. On tärkeää, että aminohappotasot ovat korkealla silloin, kun verenvirtaus työskenteleviin luustolihaksiin on runsasta.

torstai 15. toukokuuta 2008

Glukosamiinisulfaatti

Ehti jo yksi lukijamaili kolahtaa boksiin koskien glukosamiinisulfaattia. JOGE-pätkässä mainitaan glukosamiinisulfaatti, mutta en tuotteesta sen enempää kirjoittanut.

Glukosamiinisulfaatti on siis kaikista tutkituin ja käytetyin ”nivelravinne”. Glukosamiinia esiintyy luonnostaan elimistössä mm. rustojen ja nivelpintojen rakenneosana. Glukosamiinimolekyylien ketjuuntuessa syntyy glykosaminoglykaani -nimisiä suuria molekyylejä, jotka puolestaan liittyvät usein proteiineihin, jolloin syntyy proteoglykaani -nimisiä molekyylejä. Ne pystyvät ”imemään” itseensä suuria määriä vettä, jolloin muodostuu geelimäistä ainetta. Tämä geeli täyttyy solujen ulkoisen tilan, ennen kaikkea nivelissä. Nivelnesteen tehtävänä on toimia nivelissä iskunvaimentimena sekä nivelpintojen voiteluaineena.

Glukosamiinisulfaattia on tutkittu ja käytetty jo pitemmän aikaa polven nivelrikon hoidossa. Itse asiassa glukosamiinisulfaatti on Suomessa hyväksytty reseptilääkkeeksi käyttöaiheena juuri polven nivelrikko. Tuotetta myydään myös ravintolisänä. Glukosamiinisulfaattia on saatavilla useissa muodoissa. Reseptilääkkeissä usein käytetty glukosamiinisulfaattikaliumkloridi nähtävästi omaa parhaimman biologisen hyväksikäytettävyyden.

Belgradin Urheiluakatemian tutkijat selvittivät tuoreessa tutkimuksessaan glukosamiinin vaikutuksia ”polvivammaisilla” mieskilpaurheilijoilla. Tutkimuksessa oli mukana 106 koehenkilöä, jotka kaikki kärsivät akuutista polvivammasta. Koehenkilöille annettiin joko glukosaaminia (1,5 g päivässä) tai lumelääkettä neljän viikon ajan. Tulokset osoittivat, että glukosamiini parantaa polven toimintakykyä, mutta polvikivuissa ei havaittu merkitseviä eroja ryhmien välillä. Tutkimuksen kesto oli turhan lyhyt, sillä glukosamiini on varsin hidasvaikutteinen aine. Glukosamiini korjaa rustovaurioita vähitellen stimuloimalla ruston rakennusaineiden tuotantoa.

PS. Journal of Athletic Training -tiedelehdessä ilmestyi muutama vuosi takaperin hyvä katsausartikkeli glukosamiinisulfaatista. Kokotekstiartikkeli on maksutta luettavissa PubMed Centralissa.

Suomen parhaat verkkosivut

Manninen Nutraceuticals "kutsuttiin" osallistumaan Suomen parhaat verkkosivut -kilpailuun (kilpailunro 801338). Tietänette ketä käytte äänestämässä. Hauaisin nimittäin tuollaisen kahvimasiinan toimistolle. :)

JOGE - Nivelten hyvinvointiin

Manninen Nutraceuticals on tuonut markkinoille uuden "niveltuotteen". Tämä JOGE -niminen tuote sisältää patentoitua, kontrolloidun molekyylipainon omaavaa kollageenihydrolysaattia (Colatech®). Noin 6 prosenttia elimistön proteiinien kokonaismassasta on kollageenia. Suuren vetolujuutensa ansiosta kollageeni antaa kudoksille mekaanista kestävyyttä. Kollageenisyitä on erityisen runsaasti jänteissä, nivelsiteissä ja jännekalvoissa.

Satunnaistetussa kaksoissokkotutkimuksessa tutkittiin 100 potilasta, jotka kärsivät polven nivelrikosta. 50 potilasta sai edellä mainittua kollageenihydrolysaattia (10 g/päivä) ja 50 potilasta sai glukosamiinisulfaattia (1,5 g/päivä) 90 päivän ajan. Tulokset osoittivat, että

1. Colatech-valmisteella on voimakkaampi kivunlievitysteho kuin glukosamiinisulfaatilla.

2. Kivunlievitys alkaa nopeammin Colatech-valmisteella kuin glukosamiinisulfaatilla.

On tärkeää huomata, että kivunlievitys johtui tässä tapauksessa polven toimintakyvyn parantumisesta. Kollageenihydrolysaatti ja glukosamiinisulfaatti eivät siis ole kipulääkkeitä. Olisi mielenkiintoista nähdä millaisia tuloksia kollageenihydrolysaatti-glukosamiinisulfaatti -yhdistelmällä saataisiin nivelongelmien hoidossa.

JOGE-valmistetta myydään 700 g:n "säästöpakkauksissa".

Diabetes ja ruokavalio

Näkemykseni mukaan Diabetes-liiton suosittelema runsashiilihydraattinen ruokavalio hyödyttää lähinnä diabeteslääkkeiden valmistajia ja loppupelissä hautaustoimistoja. Diabeteksessa verensokeritaso on liian korkealla ja eihän tilanne taatusti parane lyömällä lisää sokeria (hiilihydraatteja) koneeseen!
Julkaisimme vastikään katsausartikkelin hiilihydraattirajoituksen hyödyistä diabetesta ja metabolista syndroomaan sairastavilla Nutrition & Metabolism -tiedelehdessä. Kokotekstiartikkeli on maksutta luettavissa lehden kotisivulla.

Uusi lehti: ProBody


Jos joku ei ole vielä sattunut huomaamaan niin Jouni Virtamon uuden lehden (ProBody) ensimmäinen numero on lehtipisteissä. Lehti paneutuu lähinnä kuntosaliharjoitteluun ja urheiluravitsemukseen.

Palautusjuomat

Voimailijat ovat jo aikojen alusta ymmärtäneet harjoittelun jälkeisen proteiinin saannin tärkeyden, kun taas muut urheilijat ovat melko pitkälle luottaneet vanhan koulukunnan hiilihydraattikeskeiseen urheiluravitsemusvalistukseen. International Journal of Sports Nutrition and Exercise Metabolism -tiedelehti julkaisi varsin mielenkiintoisen tutkimuksen, jossa selvitettiin harjoituksen jälkeisen runsasproteiinisen ravitsemuksen vaikutuksia

Koehenkilöt suorittivat useita kovatehoisia ”pyöräilyspurtteja” ja saivat harjoittelun jälkeen (4 tunnin aikana) joko 1) 218 g proteiini, 435 g hiilihydraatteja ja 79 g rasvaa tai 2) 34 g proteiinia, 640 g hiilareita ja 79 rasvaa. Runsaampi proteiinin saanti tarjosi selviä etuja vähäiseen proteiinin saantiin verrattuna:

  1. Testosteronitaso 25 % korkeampi.
  2. Lihasvaurion indikaattori, kreatiinikinaasi, 33 % alhaisempi.
  3. Lihasarkuus harjoituksen jälkeisenä päivänä vähäisempi.

Vanhan koulukunnan ”standardien” mukaan 218 g proteiinia olisi ollut ihan liikaa. Heidän suosituksensa perustuivat kuitenkin harhaluuloon, jonka mukaan urheilijoiden minimiproteiinitarve tarkoittaa samaa kuin optimaalinen proteiinimäärä. Todellisuudessa nämä ovat kaksi täysin eri asiaa. Kyseisen harhaluulon vuoksi vanha koulukunta vähätteli myös proteiinipitoisten palautusjuomien hyödyllisyyttä.

Perinteisesti termi ”palautuminen” on tarkoittanut hiilihydraatti- ja nestevarastojen täyttämistä harjoittelun jälkeen. Nyttemmin on ruvettu kiinnittämään – ihan syystäkin – enemmän huomiota proteiinimetaboliaan. Kovan harjoittelun jälkeen elimistössä vallitsee ns. katabolinen tila. Tällä tarkoitetaan sitä, että lihasproteiinien hajoaminen on suurempaa kuin niiden synteesi, eli ollaan siis negatiivisessa proteiinitasapainossa. Katabolinen tila pitää kääntää mahdollisimman nopeasti anaboliseksi tilaksi, jotta lihakset voivat ylipäätänsä vahvistua. Tämä ei missään tapauksessa onnistu pelkkiä hiilihydraatteja nauttimalla (esim. Gatorade, Powerade). Hiilihydraateilla voidaan kyllä vähentää lihasproteiinien hajoamista (kataboliaa), mutta niillä ei voida lisätä lihasproteiinien synteesiä (anaboliaa). Harjoituksen jälkeen pitää siis nauttia sekä proteiinia että hiilihydraatteja. Hieman yksinkertaistettuna voidaan todeta, että proteiinit (aminohapot) huolehtivat lihasten vahvistamisesta, kun taas hiilihydraattien pääasiallinen tehtävä on glykogeenivarastojen täyttäminen (glykogeeni on hiilihydraatin varastomuoto elimistössä).

Ravitsemuksen ajoitus on tärkeää harjoittelun aiheuttamien anabolisten vaikutusten maksimoinnissa. Esimerkiksi tri Paul Cribb ja kumppanit raportoivat heraproteiinihydrolysaatti-hiilihydraatti-kreatiini -yhdistelmän nauttimisen ennen ja jälkeen voimaharjoittelun edistävän lihasvoiman- ja massankasvua merkitsevästi tehokkaammin kuin samaisen yhdistelmän nauttiminen muina aikoina. Pääsyy tähän lienee se, että harjoittelu lisää verenvirtausta työskenteleviin luustolihaksiin ja sitä myötä tehostaa ravinteiden sisäänottoa lihassoluihin.

Kuten sanottua, katabolinen tila pitää kääntää mahdollisimman nopeasti anaboliseksi tilaksi, joten nopeasti imeytyvät ainesosat ovat valttia palautusjuomien koostettaessa. Hydrolysoidut eli osittain esipilkotut proteiinit ja vapaat aminohapot imeytyvät nopeimmin ja näin ollen soveltuvat erinomaisesti palautusjuomiin. Hiilihydraatit kannattaa ottaa esimerkiksi maltodekstriinistä ja/tai glukoosista. Sekaan voidaan vielä heittää kreatiinia, leusiinia ja glutamiinia.

Tuotepuffi: Manninen Nutraceuticals valmistaa Anabolic Overdrive -nimistä palautusjuomavalmistetta, joka sisältää mm. heraproteiinihydrolysaattia, nopeita hiilareita, kreatiinia, leusiinia ja glutamiinia.

Blogi heräsi viimein henkiin

Rekisteröin tämän blogin jo viime vuoden puolella, mutta muiden kiireiden vuoksi se jäi taka-alalle. Tulen jatkossa postailemaan urheiluravitsemukseen, laihdutukseen ym. liittyviä juttuja vähintään pari kertaa viikossa. Lukijakommentit ovat luonnollisesti tervetulleita.

Proteiinia pullukoille

YLE:n tiedeuutiset raportoi massiivisen Diogenes -tutkimusprojektin ensimmäisen vaiheen tutkimustuloksista. Kotiläksynä oli, että runsaasti proteiinia sisältävä ruokavalio pitää tehokkaimmin kilot kurissa. Diogenes -projektin ensimmäisen vaiheen tulokset ilmestynevät kokonaisuudessaan jossain tiedelehdessä loppuvuodesta. Palaan sitten asiaan.

Perinteiset ravitsemusvalistajat ovat varoitelleet runsaan proteiinin saannin "vaaroista", mutta näille olettamuksille ei löydy mitään tieteellistä näyttöä. American Journal of Clinical Nutrition -tiedelehdessä ilmestyi juuri kimppu artikkeleita asian tiimoilta.