Edit 14.2.: Kyllä se nyt vaan on niin, että molemmat koulukunnan ovat oikessa. Liikuntaan liittyvät lihaskrampit pitänee jakaa kahteen kategoriaan: 1) lihasväsymykseen liittyvä lihaskramppi, jolla ei nähtävästi ole mitään tekemistä neste- ja elektrolyyttitasapaino kanssa ja joka kohdistuu spesifisesti yhteen lihasryhmään; ja 2) neste- ja elektrolyyttitasapainon (lähinnä natriumin) häiriöistä johtuva lihaskramppi, joka ei liity lihasväsymykseen. Jälkimmäisessä tapauksessa kramppeja voi esiintyä ympäri elimistöä. Eli menee hieman uusiksi tämä kirjaosio.
Kliininen nurkka
Lihaskrampit ja magnesium
Lihaskramppi (”suonenveto”) on luustolihassolujen pitkään kestävä tahaton supistus. Lihaskramppi on tavallisin ja kivuliain pohje- ja reisilihaksessa. Lihaskramppi on usein nokturnaalinen eli yöllinen ilmiö. Ensiapuna on antagonisti- eli vastavaikuttajalihaksen jännittäminen. Jos esimerkiksi reiden takaosan lihakset kramppaavat, pitää jalka ojentaa suoraksi. Niin sanottu kylkipistos (engl. side stitch) johtunee pallealihaksen krampista (Noakes 2003). Kylkipistos ilmenee yleensä silloin, kun juostaan kovaa vauhtia ja hengittäminen alkaa tuntua epämiellyttävältä. Kuten muidenkin lihaskramppien kohdalla, lihas on saatava suoraksi, joten ensiapuna toimii lpakotettu uloshengitys.
Liikuntaan liittyvä lihaskramppi (engl. exercise-associated muscle cramp, EAMC) ilmenee yleensä rasittavan liikunnan aikana tai välittömästi sen jälkeen. Useiden lähteiden mukaan neste- ja elektrolyyttitasapainon (natrium, kalium, kloridi jne.) muutokset lisäävät lihaskrampin riskiä, mutta kestävyysurheilijoilla suoritetut prospektiiviset (ajassa etenevät) kohorttitutkimukset eivät tue tätä olettamusta. Liikuntaan liittyvän lihaskrampin aiheuttanee lihasväsymyksen aiheuttamat muutokset neuromuskulaarisessa kontrollijärjestelmässä. Äärimmäiset muutokset neste- ja elektrolyyttitasapainossa voivat toki aiheuttaa lihaskramppeja. Esimerkiksi diureetteja eli nesteenpoistolääkkeitä väärinkäyttävät kilpakehonrakentajat kärsivät usein krampeista kisapäivänä.
Magnesiumlisää käytetään yleisesti lihaskramppien ja levottomat jalat -oireyhtymän (engl. restless legs syndrome, RLS) ehkäisyssä. Roffen ja työtovereiden (2002) satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ja kontrolloitu kliininen tutkimus selvitti magnesiumlisän vaikutuksia nokturnaalisista lihaskrampeista kärsivillä henkilöillä (> 2 kramppia/vko). Tutkimusperiodien kesto oli 3 viikkoa. Koehenkilöt nauttivat ennen nukkumaanmenoa suun kautta joko 300 mg magnesiumia (1830 mg magnesiumsitraattia) tai lumetuotetta. Koehenkilöiden ylläpitämät lihaskramppipäiväkirjat osoittivat, että 78 % magnesiumryhmän henkilöistä oli hyötynyt magnesiumlisästä, kun taas vastaava luku lumeryhmässä oli 54 %. Ero oli tilastollisesti merkitsevä (p=0,03). Kramppien kestossa tai kovuudessa ei havaittu eroa ryhmien välillä.
Kyseessä oli ristikkäistutkimus (engl. cross-over study). Ristikkäistutkimuksella tarkoitetaan sitä, että tutkimuksessa on vähintään kaksi tutkimusperiodia ja kaikki tutkittavat saavat jokaista tutkimuksen kohteena olevaa hoitoa satunnaisessa järjestyksessä. Tutkimusperiodien välillä on puhdistautumisperiodi (engl. wash-out period). Ristikkäistutkimusasetelmalla pyritään vähentämään periodivaikutusta (engl. period effect), mikä tarkoittaa sitä, että tutkittavien vaste on erilainen eri tutkimusperiodeilla. Roffen ym. tutkimuksessa puhdistautumisperiodin kesto oli vain kaksi viikkoa, mikä mahdollisesti aiheutti siirtymävaikutusta (engl. carry-over effect). Tällä tarkoitetaan hoitovaikutuksen siirtymistä ristikkäisasetelmassa periodilta toiselle. Jos tutkimuksen puhdistautumisjakso olisi ollut pitempi, ero ryhmien välillä olisi saattanut olla suurempi. Noin puolet elimistön magnesiumista on varastoituneena luustoon ja vain n. 1 % ekstrasellulaarisessa eli solunulkoisessa nesteessä, joten magnesiumin eliminaatio on varsin hidasta. Mielenkiintoista oli se, että 39 %:lla koehenkilöistä ei ollut lainkaan lihaskramppeja kolmen kuukauden ajanjaksona tutkimuksen päättymisestä.
Yhteenvetona voidaan todeta, että magnesiumsitraatti saattaa vähentää nokturnaalisia lihaskramppeja, mutta vaikutusmekanismi on tuntematon. Monivitamiini- ja mineraalivalmisteissa käytetään lähes säännönmukaisesti magnesiumoksidia. Magnesiumsitraatin biologinen hyväksikäytettävyys on ylivertainen magnesiumoksidiin verrattuna (Lindberg 1990; Walker ym. 2003). Magnesiumin tehokkaan imeytymisen kannalta keskeisintä on suolamuodon liukoisuus, sillä magnesiumin täytyy olla liuenneena imeytyäkseen. Orgaaninen magnesiumsitraatti liukenee erittäin hyvin mahalaukussa riippumatta mahan pH-arvosta.
Jos kärsit usein nokturnaalisista lihaskrampeista, nauti n. 300-500 mg magnesiumia magnesiumsitraattina ennen nukkumaan menoa. Myös kramppialttiin lihaksen venyttelyn arvellaan vähentävän kramppiriskiä (Noakes 2003).
[KESKENERÄINEN SEKTIO]
Copyright 2010 Anssi Manninen. Tekstin lainaaminen ilman tekijän kirjallista lupaa on kielletty.
7 kommenttia:
Toi magnesiumin vaikutus selittyy sillä, että aktiini-myosiinifilamenttien sidoksen purkamiseen eli lihaskonsentraation laukaisemiseen tarvitaan magnesiumia ja jos sitä kehossa ei ole tarpeeksi (tai ei ole kulkeutunut kohteeseen tehokkaasti), ei sidos pääse purkautumaan = lihaskramppi. Kalsium puolestaan on tekemisissä lihassupistuksessa eli aktiini-ja myosiinifilamenttien lomittainmenemisessä.
Pistos kyljessä rasittavassa urheilussa selittyy yleisimmin kaasusta, joka on jumissa suolenmutkassa. Vatsan toiminta kun laskee rasittavassa urheilussa, jotta voimat (verenkierto jne.) saadaan keskitettyä sinne missä sitä tarvitaan eli lihaksiin.
Nestevähyys aiheuttaa puolestaan sen, että kivennäisaineet ei kulkeudu, imeydy tarpeeksi tehokkaasti, jolloin se aiheuttaa kramppeja- myös siis ilman diureetteja, mm. kilpailijoilla, kun nesteet on pyritty saamaan kehosta mahdollisimman vähiin.
Esität nyt spekulatiivisia väitteitä faktoina. Kriitistä ajattelua kehiin. Se, että asia esiintyy luentomonisteissa ei tarkoita, että sille löytyisi mitään tieteellistä pohjaa. Kylkipistos johtuu joko 1) palleakrampista ja/tai 2) kaasusta. Molemmat selitykset löytyvät kirjallisuudesta, mutta itse pidän ensin esitettyä olettamusta todennäköisempänä.
Ton hyponatremian merkityksen lisäsin tuohon kramppijuttuun, mutta siitä ei ole näyttöä.
PS. Termit hieman hakusessa.. lihaskonsentraation tarkottaisi lihaspitoisuutta.. ja se mahalaukku, ei vatsa tai vatsalaukku.
HAH! Joo tarkotin konsentrista lihastyötä, heh ;). Mukavaa, ku saa itelleen nauraa het viikon alussa :D. Ei hyvää päivää, en ees lukenu koko lähettämääni viestiä. Kannattas varmaan joskus, ni ei ois näin hauskaa... :).
Vatsalla siis tarkotin suolistoo myöten kaikkee tuolla nahkan alla olevaa- tällä kertaa...
Tieteeseen ne monisteetki pohjaa- tosin ei kyllä ole koskaan tullu joka viitteen perään tehtyä niin paljoa työtä, että ois tarkistanu oikeellisuuden :o.
Paljon on tutkittu ja paljon on tutkimatta, sanotaanko nyt vaikka hienosesti näin...
"tosin ei kyllä ole koskaan tullu joka viitteen perään tehtyä niin paljoa työtä, että ois tarkistanu oikeellisuuden"
Olen itse tarkastanut kaikkien väitteiden oikeellisuuden ennen kuin olen ne tonne kirjan kässäriin lisäänyt. Joissakin kohdissa lukee tylliin "johtunee" tms. jos asiata ei ole varmuutta.
Kirjan tekeminen on ihan eria asia kuin opiskelu... Tai niin ainakin ajattelen itse, että em. on kuitenkin paljon isompi juttu... Olettasin, että ois opettajan/luennoitsijan tehtävä tarkastaa oikeellisuus, eikä opiskelijan. Mutta toisaalta omalla vastuullahan se oppiminenkin on, että kuunteleeko opetettavan sellaisenaan vai meneekö joka viitteen tarkistamaan. Ihan kuin lukijan vastuulla on se, että käykö läpi kaikki viitteet kirjasta vai ei...
Hyvä, että oot tarkistanu :)- niin toivottavasti on noi luennoitsijatki tehny... Tietty gradut ja noi omat muut työt on tottakai pitäny mennä tarkistamaan joka viitettä myöten, mutta en luentomonisteiden (tai diojen lähinnä, kun eihän mitään monisteita saada edes) kanssa ole toiminut samoin...
Lähetä kommentti