CitruPure

Manninen Nutraceuticals Oy lanseeraa syyskuun lopussa CitruPure -nimisen sitrulliini-malaattivalmisteen. CitruPure sisältää lääkelaatuista, 100-prosenttisen puhdasta L-sitrulliini-DL-malaattia jauheena. Tuotteen pakkauskoko on 500 g. Pakkauksessa on mittalusikka (n. 5 g)

Sitrulliinimalaatti (CitruPure)

Sitrulliini on aminohappo, joka ei osallistu proteiinisynteesiin. Sitrulliini on ureakierron keskeinen välituote; ureakierrolla tarkoitetaan reaktiosarjaa, jossa ammoniakki muutetaan virtsa-aineeksi eli ureaksi. Arginiini voi muuttua sitrulliiniksi ja päinvastoin. Oraalisesti otettu argiini käy läpi laajamittaisen alkureitin metabolian suolistossa ja maksassa, joten oraalisesti otetusta arginiinista vain pieni osa päätyy systeemiseen verenkiertoon. Sen sijaan sitrulliini ei metabolisoidu suolistossa tai maksassa ja muuttuu nopeasti mm. munuaisissa ja endoteelisolukossa arginiiniksi (Romero ym. 2007).

Sitrulliinin toinen etu arginiinin verrattuna on se, että sitrulliini ei indusoi arginaasientsyymiä, vaan pikemmin estää sen toimintaa (Romero ym. 2007). Arginaasi muuttaa arginiinin ornitiiniksi ja ureaksi. Ei siis ole yllättävää, että oraalisesti otettu sitruliini lisää veren arginiinipitoisuutta tehokkaammin kuin itse arginiini (Schwedhelm ym. 2008).

Jo 3 g oraalisen annoksen sitrulliinia on havaittu lisäävän NO-tuotannon biomarkkereita (nitraatti, cGMP), mutta viikon kestoinen sitrulliinlisä ei kuitenkaan merkitsevästi lisännyt endoteeliriippuvaista vasodilataatiota (Schwedhelm ym. 2008). Tutkijat spekuloivat, että tutkimuksen kesto oli liian lyhyt. Aiemmissa tutkimuksissa on nimittäin havaittu, että arginiini-infuusio alkaa merkitsevästi lisäämään endoteelirippuvaista vasodilataatiota vasta kolmen viikon kohdalla (Böger ym. 1998).

Urheiluravinteihin lisätty sitrulliini on yleensä sitrulliinimalaattia (L-sitrulliini-DL-malaatti, esim. 2:1). Malaatti on sitruunahappokierron välituote, jonka oletetaan toimivan synergistisesti sitrulliinin kanssa. Sitrulliinimalaattia on jo pitemmän aikaa kuvattu tieteellisessä kirjallisuudessa väsymystä estäväksi yhdisteeksi (esim. Callis ym. 1991). Itse asiassa sitrulliinimalaatti on Espanjassa myynnissä oraalisena lääkkeenä (Stimol) käyttöaiheena astenia (väsymys, voimattomuus, heikkous). Jalkapallojoukkue Sevillan tiedetään käyttävän Stimol -valmistetta.

Sitrulliinimalaatin vaikutusmekanismeja ei tarkkaan tunneta, mutta ergogeeninen vaikutus saattaa välittyä mm. seuraavien mekanismien välityksellä:

1. Sitrulliini voi vähentää fyysisen kuormituksen aikaista ammoniakkipitoisuuden nousua (hyperammonemia). Kuten aiemmin jo todettiin, sitrulliini on ureakierron keskeinen välituote; ureakierrolla tarkoitetaan reaktiosarjaa, jossa ammoniakki muutetaan virtsa-aineeksi eli ureaksi. Sitrulliinimäärän nousu kiihdyttää ureasykliä ja siten tehostaa ammoniakin poistoa. Kovatehoinen fyysinen kuormitus voi nostaa hetkellisesti veren ammoniakkipitoisuuden korkeammalle kuin maksasairauksissa (Wilkinson ym. 2010), mikä johtaa ammoniakin lisääntyneeseen sisäänottoon aivoihin. Hyperammonemian aiheuttama aivotoiminnan häiriintyminen heikentää fyysistä suorituskykyä (Wilkinson 2010). Hyperammonemia heikentänee suorituskykyä myös perifeeristen mekanismien välityksellä.

2. Malaatti voi tehostaa sitruunahappokiertoa. Sitruunahappokierto on solujen mitokondrioissa tapahtuva monivaiheinen prosessi, jossa vapautuu runsaasti energiaa (aerobinen energiantuotto). Malaatti on sitruunahappokierron viimeinen välituote. Sitruunahappokierron viimeisessä reaktiossa malaatti muuttuu oksaloasetaatiksi, jonka pitoisuus on yksi keskeisimmistä aerobista energiantuottoa säätelevistä tekijöistä (Bendahan ym. 2002).

3. Sitrulliini voi lisätä NO:n tuotantoa. Tämä lisäys voisi – ainakin teoriassa – johtaa parantuneeseen verenvirtaukseen ja sitä myötä tehostuneeseen hapen ja ravintoaineiden kuljetukseen työskenteleviin luustolihaksiin.

Ensimmäinen urheilututkimus sitrulliinimalaatista ilmestyi vuonna 1998 (Janeira ym. 1998), mutta sitä ei ole jostain syystä julkaistu kokotekstiartikkelina. Pelkän tiivistelmän eli abstraktin pohjalta tutkimusta on mahdotonta tarkastella kriittisesti. Abstraktin mukaan näyttäisi siltä, että tutkimuksessa ei ollut mukana plaseboryhmää, vaan kaksi koripalloilijaryhmää sai eri annoksen sitrulliinimalaattia 13 päivän ajan. Johtopäätöksenä oli, että sitrulliinimalaatti parantaa suorituskykyä polkupyöräergometrissä.

Bendahanin ym. (2002) avoin tutkimus selvitti sitrulliinimalaatin vaikutuksia väsymyksestä kärsivillä mieshenkilöillä. Koehenkilöt saivat sitrulliinimalaattia (2 g x 3/vrk) 15 päivän ajan. Testiharjoitteena oli sormenojennus. Sitrulliinimalaatti vähensi merkitsevästi väsymyksen tunnetta kuormituksen aikana sekä lisäsi adenosiinitrifosfaatin (ATP) aerobista tuotantoa n. 34 % ja kiihdytti kuormituksen jälkeistä kreatiinifosfaattivarastojen täydentymistahtia n. 20 %. Sormenojennuksilla ei ole paljoakaan tekemistä normaalin urheilun kanssa, mutta vaikutukset energiametaboliaan olivat mielenkiintoisia.

Espanjalaistutkijat selvittivät satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa ristikkäis-tutkimuksessaan yksittäisen sitrulliinimalaattiannoksen (8 g) vaikutuksia fyysiseen suorituskykyyn ja kuormituksen jälkeiseen lihasarkuuteen (Perez-Guisado & Jakeman 2010). Testiharjoitteena oli penkkipunnerrus, joka suoritettiin tyypillisen rintalihaksiin kohdistuvan kuntosaliharjoituskerran yhteydessä. Tauko sarjojen välillä oli 1 minuutti ja liikkeiden välillä 2 minuuttia. Aluksi koehenkilöt tekijät neljä sarjaa penkkipunnerrusta 80 %:lla ykkösmaksimista. Tämän jälkeen rintalihasharjoitus jatkui vinopenkkipunnerruksella, jossa kuorma oli sama kuin edellisessä harjoitteessa. Kolmantena rintaliikkeenä olivat vipunostot vinopenkillä ja kuorma oli 60 % penkkipunnerruksessa käytetystä painosta. Harjoituskerran lopuksi tehtiin vielä uudemman kerran penkkipunnerrusta 80 %:lla ykkösmaksimista. Ensimmäisen penkkipunnerustestin ensimmäisessä ja toisessa sarjassa erot ryhmien välillä olivat minimaalisia, mutta kolmannessa sarjassa sitrulliinimalaattia saaneet henkilöt kykenivät tekemään keskimäärin n. 10,5 % enemmän toistoja kuin lumeryhmä ja neljännessä sarjassa n. 17,5 % enemmän. Vastaavat luvut toisella penkkipunnerruskerralla olivat n. 34,4 % ja n. 52,9 %. Sitruliinimalaatin vaikutus siis kasvoi lihasten väsyessä. Toisella testikerralla sitrulliinimalaatin ergogeeninen vaikutus saavutti merkitsevyyden heti ensimmäisestä sarjasta lähtien. Parannus ensimmäisessä sarjassa oli n. 11,7 % ja toisessa sarjassa n. 21,3 %. Sitrulliinimalaatin havaittiin myös vähentävän kuormituksen aiheuttamaa lihasarkuutta.

Alla olevasta taulukosta näet ko. tutkimuksen tulokset penkkipunnerruksen ja lihasarkuuden osalta (CM = sitrulliinimalaatti; placebo = lumetuote; Δ% = muutos prosentteina).