Teksi: Mika Haapalainen
Tuliaisina SM-hopea! Suomalainen menee läpi vaikka harmaan kiven! Sellainen koitos Riihimäen kisoista tulikin. Etuolkapää ja käsivaivat eivät ottaneet laantuakseen, niinpä hyvin vähäistä ja pikkupainoilla treenaamista olikin 2 viikkoa ennen kisoja. Kilpailua edeltävänä maanantaiaamuna uusi digipuntari näytti karuja lukemia ja tämän pienet tihrusilmät taisivat aueta eka kertaa syntymän jälkeen yhtä suuriksi!! Kiesus se oli 84,9 kg ja aamusontaa myöten oli tyhjennys tehty. Maanantai ja tiistai meni matalasykkeistä kuntoilua harrastaen kävellen ja pyörällä. Keskiviikkona vielä kevyt tunti tepastelua ja sit alko lepo, vesi ja sauna. Perjantaina sitten aamupäivästä keula kohti Riihimäkeä 83 kilon elopainolla. Huoli kaiversi kokoajan ja puntari oli mukana. Ei ole helppoa olla ekakertaa menossa kisoihin kun painat liikaa ja paikat on epävarmassa kunnossa. Päätetty mikä päätetty. Se on debyytin paikka. Vähällä ruoalla ilman hiilareita ja maitotuotteita kohti iltakävelyä ja sit saunaan.
Lauantaiaamuna oli kevyen aamupalan jälkeen hillitön jano, ja puntari näyttää tasan 82 kg. Ilma oli aurinkoinen ja kisapihalle saavuttua kaikki hermoilu katosi. Fiilis "olen kuin kotona" oli aivan mahtava. Ikävä kyllä aivan vetelä ja kuiva. Puntari olikin sitten hyvällä tuulella ja harmitti kovasti hotellin supistettu aamupala ja hukkaan heitetty kokkelin ja pekonin määrä. Paino oli 80,45 kg. Eka nosto oli 140 ja ei painanut mitään mutta jokin ei ollut kohdillaan?! Toisessa oli 152,5 ja alas laskiessa rintalihaksen yläosa kauttaaltaan ja jossain etuolkapään kiinnikkeissä tuntui valtavaa kiristystä ja asentokin lankulla oli surkea. Hiukan yliyrittämistä ja työntöliikkeen alussa järki huusi lujempaa kuin koskaan ”irti niistä painoista!!! Kolmanteen laitoin sitten uhastakin 157,5 kg jolla kulta olisikin lohjennut ja rento fiilis senkin vuoksi että uskoin yrityksen olevan turha. Kaikin puolin mahdollinen ja ylöshän se lähti tulemaan, mutta järki voitti ja paikat pysyivät miltein ehjinä. Karvas maku mutta oppimisesta ja kokemuksesta jäi mahtava fiilis. Opin että merkki on kisoissa vaihteleva, eli mieluummin treenaan ylipitkällä merkillä ja asentoa painon alla voin parantaa rutkasti. Varaa on aika paljonkin ja eka treeneissä oli pakko kokeilla salilla asentoa ja kipeän rinnankin uhalla 150 viimeiseen ja noin 5 sekunnin pysähdyksellä jalat mukana työnnössä ei painanut mitään. Näillä kohti uusia koitoksia ja paitatreenit jatkuvat ainakin kerran ennen 9. syyskuuta.
No se leikkaus tuli kuin tulikin sopivaan aikaan. Kisat ja hopeamitali taskussa lekurin puukon alle. Palleatyrä ja vatsanportti kuntoon niin aikaa parantaa paikat ja painon pudotus on helppoa. Kukahan se lihakset sais pidettyä ropassa? Ainakin 75-kilosten sarjaan pitäs päästä ja joulukuulle toivon olevani jo sellaisessa kunnossa että saisin SM-kisarajan ylitettyä. Sehän se matkan päätavoite on. Toinen tavoite tuli Riihimäen kisoista kirkastaa mitali ens vuonna ja toivon mukaan kisat saadaan virallisiksi, niin ei olisi kellään mutisemista epäaidosta tittelistä. Kilpailupaikalla ainakin yksi kisaaja tunnisti minut blogin perusteella ja oli todella mukava huomata että joku ainakin lukee näitä minun tekstejä. Kiitokset sinulle ja tavataan taas joissain kisoissa. Hanat on auki ja eikun menoksi!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti