”Ennen söin tunteeni piiloon, nyt uskallan kokea ne sellaisenaan. Syöminen merkitsee minulle nyt vain hengissä pysymistä. Enää en tarvitse turvaläskiä ympärilleni”, sanoo lihavuusleikkauksen avulla laihtunut Jaana Suvisilta. Ankaralla kaurapuurokuurilla puolestaan laihduttanut Ari Elomaa sanoo: ”Ennen vain makasin ja söin. Olin lihavan kategoriassa enkä jaksanut välittää siitä. Nyt minäkin olen ihminen.”
Illan Inhimillisessä tekijässä puhutaan liikakilojen rajoittamasta elämästä, painonhallinnan vaikeudesta ja siitä, miten laihtuminen sitten lopulta vaikuttaa ihmisen identiteettiin. Sari Valton kanssa keskustelemassa ovat Jaana Suvisillan ja Ari Elomaan lisäksi lihavuustutkija Aila Rissanen.
Jaana Suvisilta ja Ari Elomaa kertovat ohjelmassa avoimesti, miten suuri ylipaino vaikutti heidän elämäänsä konkreettisilla tavoilla ja miltä ihmisten tuijotus tuntui. He puhuvat myös entisistä ruokatavoistaan. Kymmenet ylimääräiset kilot eivät olleet tulleet kehoon ilman syytä. Jaana tunnustaa aina olleensa tunnesyöppö. Arilla puolestaan oli suoranainen addiktio rasvaiseen ja suolaiseen roskaruokaan.
Miten sitten laihdutuspäätökset syntyivät? Jaana oli onnistunut useaankin otteeseen laihduttamaan, jopa 40 kiloa, mutta kilot tulivat aina takaisin. Neljä vuotta sitten Jaana sai jojoilusta tarpeekseen ja päätti kysyä – pitkän harkintaprosessin ja terapian jälkeen – työterveyslääkärinsä mielipidettä lihavuusleikkauksesta. Lääkäri kirjoittikin Jaanalle lähetteen leikkaukseen ja se tehtiin viime lokakuussa.
Jaana elää nyt pienennetyn vatsalaukun kanssa. Syömistavat ovat muuttuneet täysin: on syötävä todella pieniä annoksia tihein väliajoin. Paino tippuu edelleen tasaista vauhtia, noin kilon viikossa. Lokakuusta lähtien paino on tippunut yhteensä 25 kiloa. Nyt Jaanalla on hyvä ja varma olo elämästä. Hän kuitenkin korostaa, että lihavuusleikkaukseen pitää valmistautua huolella henkisesti: onko valmis muuttamaan ruokatapojaan loppuiäkseen? On myös oltava valmis rakentamaan minä- ja kehokuvaansa uudelleen muuttuneen ulkomuodon myötä.
Ari Elomaalla ei ollut minkäänlaista laihdutusmotivaatiota ennen kuin viitisen vuotta sitten hän osallistui MTV3:n Suurin pudottaja –kisaan. Silloin hän painoi 223 kiloa. Armottoman kisalaihduttamisen aikana paino alkoi tippua ja kun Ari tajusi pystyvänsä solmimaan itse kengännauhansa, hän päätti todella alkaa laihduttaa. Paino tippui puolentoista vuoden aikana peräti 135 kiloa. Toisin kuin 90 prosenttia laihduttajista Ari on myös onnistunut säilyttämään normaalipainonsa. Urheilusta on tullut hänelle todellinen elämän suola. Hän harjoittelee parhaillaankin elämänsä toiselle maratonille. Arin ulkomuoto on muuttunut täysin. Hän on jo tottunut uuteen peilikuvaansa, mutta joutuu yhä tutustuttamaan muita uudelleen itseensä.
Aila Rissanen on HYKS:n lihavuustutkimusyksikön johtaja, jolle itselleenkään painonhallinta ei ole aivan helppoa. Rissanen ymmärtää ihmisiä, joille painonhallinta on ylivoimaista. Kaikilla ei ole riittäviä voimavaroja tilanteen hallitsemiseksi. Rissasen mielestä julkisen puolen pitäisikin järjestää laihduttajille henkistä tukea painonhallintaan.
Lihavuusleikkaukseen hän suhtautuu pienellä varauksella. Hänen mielestään on vaara, että yksityiset klinikat alkavat tehtailla leikkauksia ja että leikkauksen vaatima pitkä jälkiseuranta jää retuperälle. Hän kuitenkin näkee, että kun kriteerit leikkaukseen pääsystä pidetään hallinnassa, leikkauksella saavutetaan hyviä tuloksia. Lihavuudesta johtuvia sairauksiaan ei suurelta osin tarvitse enää hoitaa lääkkeillä, kun ylipainosta päästään leikkauksen avulla eroon. Ennen kaikkea Rissanen painottaa maltin merkitystä laihduttamisessa. Kun alkaa laihduttaa, ensimmäiset kilot tippuvat helposti, mutta sitten pitää jaksaa hidasta muutaman sadan gramman viikkotahtia, ellei halua menettää lihaskudostaan.
Sari Valto aloittaa tämän sunnuntain myötä Inhimillisen tekijän toimittajana Anne Flinkkilän työparina. Ohjelmaan on saatavana suomenkielinen tekstitys ja se on katsottavissa YLE Areenassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti