Dieetin toisena päivänä oli penkkipäivä. Kaksi päivää aiemmin oli takana kova hieronta, jossa etuolkapäitä otettiin tarkoituksella erityisen kovaa, kun ne olivat niin kivikovat. Etuolkapäiden alueella oli tuntunut jonkun viikon ajan kireyttä ja kipuilua, mutta en arvannut sen olevan sen kummempaa kuin jumia. Eli ei muuta kuin penkkitreenin kimppuun!
Penkki päättyikin sitten ikävällä tavalla eli kovaan rusahdukseen. Kipuilu ei sitten ollutkaan ihan viaton vaiva, mutta eihän sitä näköjään tajunnut, ennen kuin jotain hajoaa. Kova pää ei anna periksi... Vamma osoittautui magneettikuvauksessa rintalihaksen jänteen repeämäksi, joka vaati kiireellisen leikkauksen. Toivoin kuvauspäivään asti, että pari lihassäiettä tai lihaskalvo oli vaan räpsähtänyt ja treenit jatkuisivat pian uudelleen. Kyllähän se kova isku oli, kun kisatavoitteet murenivat ja treenitauko alkoi.
Sitähän oltiinkin sitten reilun kahden viikon päästä loukkaantumisesta leikkauspöydällä. Leikkaus onnistui hyvin, eli jänne saatiin ankkuroitua onnistuneesti kiinni anatomiseen paikkaan. Onni onnettomuudessa, pääsin ajoissa leikkaukseen, jonka onnistuminen olisi vaarantunut leikkaukseen pääsyn venyessä. Seuraavana päivänä sain ystävältä kyydin kotiin ja alkoi arjen harjoittelu kantositeen kanssa. Kolme viikkoa oli edessä elämää kantoside oikeassa kädessä ja toisten avun varassa. Ei ollut kovin kivaa, kun ei saanut itse oikein mitään järkevää aikaiseksi vasenkätisenä, mutta loppujen lopuksi vasuri harjaantui pikku hiljaa. Itse en kyllä saanut vaatteita päälle, mutta esimerkiksi kyykkääminen toinen käsi kantositeessä onnistui Smithissä ihan kivasti. Eli jalkoja pääsin treenaamaan heti alusta alkaen, ja niitä alettiinkin veivaamaan pitkää sarjaa kevyesti joka toinen päivä.
Joulunaikaan sitten viimein tein jo vähän kovemman jalkatreenin ja ilokseni huomasin voimien säilyneen jaloissa yllättävän hyvin. Kiva joululahja siis! Tein myös jonkun verran kevyttä treeniä terveelle kädelle ylläpitääkseni yläkropan aineenvaihduntaa. 
Ihana asia oli se, kun pääsin kantositeestä eroon ja pystyin aloittamaan kuntouttamisen eli liikkuvuusharjoitukset. Aluksihan olkanivel oli niin jäykkä, ettei käsi paljon mihinkään liikkunut, mutta yllättävän äkkiä paraneminen lähti liikkeelle.
Ihana asia oli se, kun pääsin kantositeestä eroon ja pystyin aloittamaan kuntouttamisen eli liikkuvuusharjoitukset. Aluksihan olkanivel oli niin jäykkä, ettei käsi paljon mihinkään liikkunut, mutta yllättävän äkkiä paraneminen lähti liikkeelle. Vuodenvaihteen jälkeen tuli aika mennä ortopedin kontrolliin saamaan tuomio, miten kuntoutuminen ja paraneminen olivat edistyneet. Onnenpäivähän se sitten olikin, kun kuulin, että jänne vaikuttaa kiinnittyneen hienosti paikoilleen ja liikeradat ovat täydet. Tämä tarkoitti sitä, että treenilupa heltisi. Myös vamma-alueen hieronnan ja venyttelyn sai aloittaa. Nyt noin kuukauden päivät mennään pienillä painoilla nousujohteisesti eteenpäin. Täytyy vain malttaa, ettei tule takapakkia.
Nyt on viikon verran annettu vamma-alueelle pientä treeniä kuminauhoilla sekä painoilla, ja yllättävän hyvältä tuntuu. Liike on lääke tähänkin vaivaan, ja erityisesti henkinen puoli nauttii. Ilman treeniä elämässäni olisi iso aukko. Se vaan antaa niin paljon. Tämän pienen takapakin jälkeen varmasti treeniä ja terveyttä oppii arvostamaan taas vähän enemmän.
Kisasuunnitelmat menivät siis luonnollisesti uusiksi, eli kisatavoite siirtyy noin vuodella. Mutta ei se mitään, kisoja tulee vielä kyllästymiseen asti. Mutta uusi nousu on jo alkanut. Maria tulee täältä vielä :)
Suuri kiitos yhteistyöstä ja toimivista lisäravinteista Mannisen joukolle sekä kaunis kiitos kannustuksesta ihanille asiakkailleni Classic Gymillä!
Teksti: Maria Kuure
1 kommentti:
Hienoa kuulla, että operaatio onnistui hyvin ja olet päässyt kuntouttamaan rintalihasta. Tsemppiä treeneihin!
Lähetä kommentti