Rasvat, proteiinihydrolysaatit, etc.
Christer Sundqvist, FT
Riittävästi rasvaa
Yksi rasvan tärkeimpiä tehtäviä on toimia energianlähteenä niin levossa kuin liikunnassakin. Urheilusuorituksessa ihonalaiseen rasvakudokseen varastoitunutta rasvaa ”kriittisempi” energianlähde on lihaksen sisäiset rasvavarastot, jotka ovat huomattavasti rajallisemmat. Liian vähärasvainen ruokavalio (alle 20 % kokonaisenergiansaannista [e%]) johtaa pienentyneisiin lihaskohtaisiin rasvavarastoihin ja heikentää suorituskykyä ainakin kestävyyslajeissa Rasvaa tarvitaan myös anabolisen harjoitusvasteen saavuttamiseksi mikä näkyy esim. korkeampina testosteronitasoina jos ravinnon kautta saadaan riittävästi rasvaa verrattuna niukasti rasvaa nautittaessa. Mahdollisesti joidenkin urheilijoiden ylikunto-oireissa esiintyvä testosteronitason lasku on osittain selitettävissä liian vähäisellä rasvan käytöllä.
Tutkija Jeff Volek työryhmineen osoitti, että tyydyttyneiden ja kertatyydyttymättömien rasvahappojen saannilla oli yhteys korkeampiin testosteronipitoisuuksiin lepotilassa terveillä voimaharjoittelua harrastaneilla miehillä. Vastaavasti monityydyttymättömien rasvahappojen saannilla ja testosteronipitoisuudella oli käänteinen yhteys. Rasvoja tarvitaankin elimistössä anabolisten steroidihormonien, kuten testosteronin muodostukseen, joten liian vähäinen rasvansaanti voi olla haitallista mm. lihasten kasvun kannalta. Rasvoja tarvitaan myös moniin muihin rakennusprosesseihin kudoksissa ja hermo- ja muistitoimintaan. Ravinnosta pitää erityisesti saada välttämättömiä rasvahappoja, koska elimistö ei itse pysty niitä muodostamaan. Rasvoista saadaan lisäksi rasvaliukoisia vitamiineja (A, D, E ja K) ja rasvat myös edistävät niiden imeytymistä.
Proteiinihydrolysaatit
Proteiinihydrolysaatit on valmistettu puhdistetuista proteiinilähteistä lämmittämällä hapolla, tai suositeltavammin proteiineja pilkkovien entsyymien avulla. Nämä menetelmät tuottavat proteiinivalmistetta, joka on sisältää lyhyitä aminohappoketjuja (esim. di- ja tripeptidejä). Proteiinihydrolysaatit ovat yleensä kitkerän makuisia. Tutkimuksissa on osoitettu, että di- ja tripeptidien imeytyminen on nopeampaa kuin kokonaisten proteiinien ja myös vapaiden aminohappojen, koska ihmisen suolistossa on erityinen kuljetussysteemi di- ja tripeptideille, jota vapaat aminohapot eivät voi käyttää. Myös proteiinien (oikeastaan typen) varastoituminen on nopeampaa hydrolysaateilla kuin kokonaisilla proteiineilla tai vapailla aminohapoilla. Maitoproteiinille allergiset voivat mahdollisesti nauttia maitoproteiinipohjaisia hydrolysaatteja saamatta oireita. Monet tutkijat suosittelevat hydrolysoitujen proteiinivalmisteiden käyttöä urheilijoille, koska nämä ovat mahdollisesti hyvin tehokkaita lihasmassan kasvattamisessa. Proteiinihydrolysaattien oletetaan tehokkaasti lisäävän harjoituksen jälkeistä insuliinin erityistä.
Onko OKG OK?
Ornitiini alfa-ketoglutaraatti (OKG) on ravintolisä, jonka väitetään lisäävän lihaksen glutamiinimääriä. Tämän sitten pitäisi lisätä lihaskasvua. Ornitiini sinänsä saattaa olla kasvuhormonierityksen laukaisija. OKG:ssa on sama hiilirunko kuin glutamiinissa, antaen pohjan glutamiinille. Kemiallisesti OKG on suola, joka koostuu kahdesta ornitiinimolekyylistä ja yhdestä alfa-ketoglutaraattimolekyylistä [251]. Tätä lainetta on annettu jo kauan leikkauspotilaille, jotta lihakset kasvaisivat ja lihasten hajoaminen estyisi. Urheilijoilla OKG:ta on varsin vähän tutkittu, joten valtaosa tiedoistamme aineen lihaskasvua edistävistä ominaisuuksista on peräisin joko eläinkokeista tai leikkauspotilailla tehdyistä tutkimuksista. OKG saattaa osoittautua hyväksikin ravintolisäksi urheilijalle, sillä ylläluettujen ominaisuuksien lisäksi se neutralisoi tehokkaasti ammoniakkia. Jäitä kannattaa kuitenkin pitää hatussa, sillä vähäisissä tutkimuksissa on todettu, että veren ornitiinitasot vaihtelevat hyvin vähän urheilijoilla, eivätkä näin puolusta ornitiinin käyttöä lisäravinteena.
[Robert Chetlin ja työtoverit eivät havainneet 6 viikon OKG-supplementaation (10 g/pv) vaikuttavan salirottien insuliini- ja kasvuhormonitasoihin tai lihasmassaan. J Exerc Physiol. 3(4):37-47, 2000. AM:n huom.]
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti