YLE lähetti jonkin aikaa sitten diabeetikoiden ruokavaliosuosituksia kritisoivan ohjelman, jonka voit katsoa täällä. Ohjelma on ruotsinkielinen, mutta tekstitys on suomeksi. Ohjelmassa haastellaan mm. ravitsemustieteen dosenttia Mikael Fogelholmia. Minulla ei ole mitään Mikaelia vastaan, mutta hänen esittämänsä argumentit ovat lähes täydellinen esimerkki sanahelinästä eli argumentaatiosta kaunopuheisuudella (argumentum ad eloquantiam). Kyseessä on argumentaatiovirhe, jossa henkilö puhuu paljon, mutta puheilla ei ole mitään tekemistä ko. debaatin kanssa.
Lisäksi Fogelholm sekoittaa täysjyväviljaan liityvissä argumenteissaan korrelaation ja kausaliteetin. Tämä virhepäätelmä (engl. fallacy) kulkee nimellä cum hoc ergo propter hoc. Korrelaatio kuvaa kahden muuttujan välistä riippuvuutta, kun taas kausaliteetti tarkoittaa syy-seuraussuhdetta eli kahden tapahtuman suhdetta, jossa toinen aiheuttaa toisen. Toinen tapahtuma on tällöin syy (esim. täysjyvävilja) ja toinen seuraus (esim. sairauden riskin vähentyminen). Syy esiintyy ennen seurausta. Täysjyväviljan mahdollisista terveys-hyödyistä on ainoastaan epidemiologista näyttöä, ja tälläiset epidemiologiset tutkimukset eivät voi osoittaa syy-seuraussuhdetta.
Tunnettu humoristinen esimerkki cum hoc ergo propter hoc -virhepäätelmästä on seuraavanlainen:
1. Kesällä syödään paljon jäätelöä.
2. Kesällä tapahtuu enemmän hukkumiskuolemia.
3. Jäätelön syönti aiheuttaa siis hukkumiskuolemia.
Kyseessä on luonnollisesti pelkkä ajallinen yhteys, eikä suinkaan kausaalinen suhde.
Vastaavasti:
1. Täysjyväviljojen runsas nauttiminen oli väestöryhmässä yhteydessä pienentyneeseen sydäntautiriskiin.
2. Täysjyväviljojen nauttiminen siis ehkäisee sydänsairauksia.
Lukuisat muut seikat kuin täysjyvävilja per se voivat selittää kyseisen yhteyden. Täysjyvävilja voi esimerkiksi syrjäyttää ruokavaliossa sydäntautiriskiä lisääviä tuotteita (esim. vaaleaa viljaa ja sokeria). Tai täysjyväviljaa runsaasti nauttivat henkilöt voivat olla terveystietoisempia ylipäätänsä. Selityksiä voidaan keksiä lukuisia.
Tämän tyyppisten ravitsemukseen liityvien olettamusten osoittaminen todeksi tieteellisin metodein on hyvin vaikeaa, sillä lähes aina ruokavalioon lisättävä ravintoaineiden lähde korvaa ruokavaliossa toisen ravintoaineiden lähteen. Vanhan liiton ravitsemustieteilijöitä ei kuitenkaan lieemmin haittaa olettamusten esittäminen faktoina. Tarvittaessa vedotaan sitten auktoriteetteihin, argumentum ad auctoritatem (käsittelen tätä argumentaatio-virhettä lähipäivinä). Perinteinen ravitsemustiede onkin tieteenfilosofisesti "pehmotiedettä", ellei jopa monilta osin puhdasta pseudotiedettä.
Eräässä Kari Salmisen kirjoituksessa mainitaan seuraavaa:
"Avarakatseisimmat asiantuntijat myöntävät nykyisin (Astrup ym.2011), tosin pitkin hampain, että syytös tyydyttyneen rasvan yhteydestä sydäntapahtumiin on ollut perusteeton. Lievää vastahankaisuutta kuvaa mm. toteamus: ”Pitkät seurantatutkimukset eivät ole selvästi osoittaneet tyydyttyneen rasvan (eläinrasvan) itsenäisesti lisäävän sydän- ja verisuonitautien vaaraa” (Fogelholm 2010). Hieman outo lauserakenne siis pitää sisällään ajatuksen, että tyydyttynyt rasva lisäisi epäitsenäisesti ko. vaaraa. Mitähän tällä tarkoitetaan?"
Minuakin ihmetytti tämä Fogelholmin kommentti. Miten tyydyttynyt rasva voi lisätä sydänsairauksia epäitsenäisesti? No ei mitenkään. Tällainen kausaalinen suhde olisi täysin mahdoton. Kommentti on oppikirjaesimerkki sanahelinästä eli merkityksettömästä argumentista, joka ei tarkoita yhtikäs mitään. Tämän tyyppinen sanahelinä on suosittua politiikassa. Kyseinen kommentti vihjaa, että kirjoittaja on valmis ottamaan vastaan uutta tietoa. Näin hän mahdollisesti miellyttää kommentillaan innovatiivista nuorta sukupolvea. Toisaalta kirjoittaja ei myöskään halua "pyllistää" vanhan liiton miehille. Eli pidetään kaikki äänestäjät tyytyväisenä!
"I don't know the key to success, but the key to failure is trying to please everybody."
-Bill Cosby
5 kommenttia:
Täysjyväviljan väitetyt terveyshyödyt ovat seurausta siitä että sitä on tutkimuksissa verrattu puhdistettuun valkoiseen vehnäjauhoon. Eli huonoa on verrattu huonompaan. Kuitujen lisäämisen hyödyt on näytetty, mutta miksi syödä paljon paskaa (viljaa) että saa kuituja. Esim. kuituvalmisteet ovat paljon parempi kuitujen lähde kuin täysjyväviljat. Parempiakin kuitujen lähteitä on.
Kontrolloiduissa tutkimuksissa on verrattu monasti valkoiseen viljaa, mikä nyt ei voi edes teoriassa osoittaa täysjyväviljan per se hyötyjä. Lisäksi yksi laadukas 44 kk kestoinen kontrolloitu tutkimus osoitti, että täysjyvävilja runsaalla nauttimisella ei ollut mitään vaikutusta yhteenkään "terveysmittariin".
Epidemiologissa tutkimuksissa täysjyäviljan nauttiminen on ollut yhteydessä mm. pienempää sydänsairausriskiin, mutta tälläiset tutkimukset eivät voi osoittaa kausaliteettia.
Piti kirj. 4 k kestoinen.
Ns. Bradfor-hill kriteerit kausaliteetin osoittamiseksi epidemiologisilla tutkimuksissa. Jos joku väittää, että täysjyväviljan ja sairauden X välinen kausaalinen suhde on osoitettu, hän ei ymmärrä asiasta mitään. Tämä ei kuitenkaan välttämättä tarkoita sitä, etteikö tälläinen suhde olisi olemassa, eikä myöskään tarkoita sitä, että täysjyvävilja olisi "huonoa ruokaa".
Strength: A small association does not mean that there is not a causal effect, though the larger the association, the more likely that it is causal.[12]
Consistency: Consistent findings observed by different persons in different places with different samples strengthens the likelihood of an effect.[12]
Specificity: Causation is likely if a very specific population at a specific site and disease with no other likely explanation. The more specific an association between a factor and an effect is, the bigger the probability of a causal relationship.[12]
Temporality: The effect has to occur after the cause (and if there is an expected delay between the cause and expected effect, then the effect must occur after that delay).[12]
Biological gradient: Greater exposure should generally lead to greater incidence of the effect. However, in some cases, the mere presence of the factor can trigger the effect. In other cases, an inverse proportion is observed: greater exposure leads to lower incidence.[12]
Plausibility: A plausible mechanism between cause and effect is helpful (but Hill noted that knowledge of the mechanism is limited by current knowledge).[12]
Coherence: Coherence between epidemiological and laboratory findings increases the likelihood of an effect. However, Hill noted that "... lack of such [laboratory] evidence cannot nullify the epidemiological effect on associations".[12]
Experiment: "Occasionally it is possible to appeal to experimental evidence".[12]
Analogy: The effect of similar factors may be considered.[12]
"Jos joku väittää, että täysjyväviljan ja sairauden X välinen kausaalinen suhde on osoitettu, hän ei ymmärrä asiasta mitään."
Tarkoitin tässä siis täysjyväviljan ja sairauden X välistä kausaalista suhdetta niin, että täysjyvävilja ehkäisee sairautta X. Tästä ei ole näyttöä.
Lähetä kommentti