Kuulostaa liian hyvältä ollakseen totta. Vanha tuttu D-vitamiini onkin yhtäkkiä kuin taikajuoma, joka auttaa melkein mihin tahansa. Se laihduttaa, ehkäisee syöpää, laskee verenpainetta, kohottaa mielialaa. Vitamiini tuntuu tekevän melkein mitä tahansa, kunhan se on positiivista. Uusista hyötyvaikutuksista kerrotaan päivittäin.
Time-lehti julisti jo pari vuotta sitten D-vitamiinin saannin ja vaikutuksien selvittämisen yhdeksi tieteen tärkeimmistä tutkimuskohteista!
"D-vitamiini on hyvä tietokilpailukysymys, kun kysytään, mihin sairauteen sen puute ei näytä jotenkin liittyvän", toteaa Jouni Karhu.
Hänet tunnetaan verkkokeskusteluissa väsymättömästi D-vitamiinia suitsuttavana nimimerkki Neonomidena, jonka monipuolisten tietojen innoittamana monet ovat marssineet apteekin vitamiinihyllylle tai tilanneet D-pillereitä verkkokaupasta.
"On menty liioittelun puolelle. Esimerkiksi Neonomide poimii vain positiiviset löydökset unohtaen monet ristiriitaiset havainnot", kommentoi anatomian emeritusprofessori Pentti Tuohimaa.
Miten on mahdollista, että aiemmin lähinnä luuston vahvuuteen liitetty D-vitamiini on noussut yhtäkkiä tällaisen mielenkiinnon kohteeksi?
"1990-luvun lopulla D-vitamiinin ymmärrettiin olevan oikeasti hormoni. Sitä alettiin tutkia ei-vitamiinina ja löydettiin uusia vaikutusmekanismeja", selittää Tuohimaa.
"Nyt on löydetty yhteyksiä D-vitamiinin ja tiettyjen sairauksien ilmaantuvuuden välillä. Niistä on vedetty pikaisia johtopäätöksiä, mutta seuraussuhde voi olla yhtälailla toisinkin päin", rauhoittelee ravitsemustieteiden dosentti Christel Lamberg-Allardt.
Pitäisikö D-vitamiinin saantisuosituksia nostaa?
"Talvisin ihmisillä tapahtuvat fysiologiset muutokset ja sairausriskien nousu näyttävät usein liittyvän alhaisiin D-vitamiinitasoihin. Tämä johtuu siitä, että ihminen on yhä trooppinen eläin. En näe muuta vaihtoehtoa huijata luontoa kuin UVB-lampun tai D-vitamiinipurkin - nykyravinto on D-vitamiinin lähteenä lähes yhdentekevää", Jouni Karhu kertoo.
"Isommat annokset voivat olla hyväksi, mutta silloin puhutaan myös siitä, että ne ihmiset ovat erikoisasemassa, jotka voisivat D-vitamiinia ostaa [sic]. Mikään ei nytkään estä syömästä suositeltuja suurempia annoksia", Lamberg-Allardt pohtii.
Tuohimaa on varovainen. Hän pitää nykyistä 7,5 uG:n saantisuositusta hyvänä ruoan kautta saatavana määränä ja korostaa auringon UVB-säteilyn merkitystä.
"Auringosta saatu D-vitamiini näkyy verenkierrossa vasta useiden päivien kuluttua, kun suolesta imeytynyt nostaa muutamassa tunnissa veripitoisuuden erittäin korkealle ja johtaa hormonijärjestelmän palautemekanismeihin, joiden ansiosta D-vitamiinin tuhoutuminen on huomattavaa. Siksi aurinko on fysiologisempi tapa ja erityisesti ihmiselle tyypillinen. "
Paljonko itse syötte D-vitamiinia?
"Olen muutaman vuoden ajan syönyt monivitamiini-tabletteja. Kalaa syömme paljon. Arvioin, että nyt pääsen noin 20 mikrogramman päiväannokseen", Lamberg-Allardt laskee.
Tuohimaa painottaa aurinkoa D-vitamiinin lähteenä.
"Yleensä en ole syönyt D-vitamiinia, koska siten olen voinut seurata fysiologisia muutoksia vuodenajan suhteen: olen siis tutkimusteni kohde. Tänä syksynä olen ottanut 10 ug päivässä toivoen välttyväni sikainfluenssalta. Saapa sitten nähdä."
Jouni Karhu on kertonut verkossa syövänsä noin 125 uG päivässä.
Kumpi voittaa, Obelixin taikajuoma vai D-vitamiini?
"Ei D-vitamiini sentään taikajuomalle vertoja vedä. Tai ainakaan ei ole tieteellistä näyttöä siitä vielä", nauraa Lamberg-Allardt.
"D-vitamiini, koska Obelixin taikajuoma keksittiin 1900-luvulla ja on fiktiota, mutta D-vitamiini on ollut olemassa jo 700 miljoonaa vuotta ja on hyvin todellinen", sanoo Jouni Karhu.
"Suhteellisen hyvät terveyshyödyt D-vitamiinilla saadaan. Kannattaa tutkia, voidaanko vitamiinilla korvata joitakin kalliita lääkkeitä, esimerkiksi verenpainelääkkeitä. Kyllä Kansanterveyslaitos on hyötyjä noteerannut, kuten esimerkiksi flunssariskin vähenemisen. Onhan se ainakin Tamiflun veroinen flunssalääke!", miettii Tuohimaa.
Lähde: Aviisi 16/2009
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti