D-vitamiini – satoja geenejä säätelevä ”supervitamiini” (Päivitetty 9.6.)

 

 

 

 

 

 

 

Artikkeliin on päivitetty punaisella uudet S-D-25 -viitearvot.

Teksti: Anssi Manninen, TtM/liik.lääketiede

 ”D-vitamiini on ehkä tärkein yksittäinen terveystekijä, johon voimme vaikuttaa", kirjoitti Helsingin yliopiston professori Ilari Paakkari lääketieteellisessä Duodecim -lehdessä keväällä. D-vitamiinin riittävään saantiin kannattaa siis kiinnittää erityistä huomiota.

Johdanto

D-vitamiini on sekä ravinnosta saatava vitamiini että elimistön itsensä tuottama hormoni. Iholla syntetisoituneesta 7-dehydrokolesterolista syntyy ultraviolettisäteilyn vaikutuksesta D3-vitamiinia eli kolekalsiferolia. D3-vitamiinia saadaan myös ravinnosta, erityisesti kalasta ja kalanmaksaöljystä sekä vitaminoiduista elintarvikkeista. D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia saadaan pieniä määriä kasvikunnia tuotteista, mutta sen biologinen teho on vähäisempi kuin D3-vitamiinilla.

Sekä iholla syntetisoitunut että ravinnosta saatu D-vitamiini hydroksyloituvat kahdesti ennen kuin D-vitamiini saavuttaa biologisesti aktiivisimman muotonsa. Hydroksylaatio tarkoittaa hydroksyyliryhmän (-OH) lisäämistä yhdisteeseen. Maksassa tapahtuu ensimmäinen hydroksylaatio, jolloin syntyy määrällisesti tärkein D-vitamiinimetaboliitti 25(OH)D-vitamiini. Verenkierron mukana 25(OH)D-vitamiini kulkeutuu munuaisiin, joissa se hydroksyloituu toisen kerran. Syntyvä 1,25(OH)2D-vitamiini eli kalsitrioli on biologisesti aktiivisin D-vitamiinimetaboliitti. Sen aktiivisuus 25(OH)D-vitamiiniin verrattuna on suurin piirtein 100-kertainen.

D-vitamiinin tärkein vaikutuskohta on suolisto, jossa se lisää sekä kalsiumin että fosfaatin imeytymistä. Näin ollen D-vitamiinilla on keskeinen rooli luustolle tärkeiden ravintoaineiden riittävän saannin turvaamisessa ja sitä myötä osteoporoosin ehkäisyssä. Tämä on tiedostettu jo pitemmän aikaa. Nykyisin kuitenkin tiedetään, että liian vähäinen D-vitamiinin saanti lisää riskiä sairastua myös muun muassa diabetekseen, verenpainetautiin, sepelvaltimotautiin, nivelrikkoon, lihavuuteen, sydämen vajaatoimintaan, MS-tautiin ja masennukseen.

  

D-vitamiinistatuksen laboratoriomääritys

D-vitamiinivarastojen paras heijastin on ehdottomasti seerumin 25(OH)D-vitamiinipitoisuus, josta käytetään laboratoriodokumenteissa lyhennettä S -D-25. Yhdysvaltain endokrinologien yhdistys (The Endocrine Society) on julkaissut uuden S-D-25 -viitearvon 75–150 nmol/l. Viitearvo on asetettu selvästi korkeammalla kuin aiemmin. Uuden viitearvon mukaan käytännössä kaikki suomalaiset kärsivät D-vitamiinin puutoksesta talvisaikaan. Tunnettu D-vitamiinitutkija professori Michael Holick Bostonin yliopiston lääketieteellisestä tiedekunnasta esitteli Endocrine Societyn uuden suosituksen yhdistyksen vuosikokouksessa. Viitearvon alarajan (75 nmol/L) saavuttamiseksi useimmat ihmiset tarvitsevat D-vitamiinia 25–50 mikrogrammaa (µg) päivässä. Turvallinen yläraja on 250 µg päivässä, korostaa professori Holick. 

Endokrinologia tarkoittaa umpieritysoppia eli umpirauhasia ja niiden eritteitä (hormoneja) tutkivaa tieteenalaa. Valtaosa The Endocrine Societyn jäsenistä on endokrinologian erikoislääkäreitä tai samaisen alan tutkijoita. Itse luotan tämän tyyppisissä asioissa enemmän endokrinologeihin kuin ravitsemustieteilijöihin, sillä jälkimmäisillä tuntuu olevan vaikeuksia irtautua iänikuisesta "kaikki on saatava ruoasta" -mantrasta.

S-D-25-pitoisuuden määritys maksaa yleensä noin 30-50 euroa. Esimerkiksi Oulun yliopistollisessa sairaalassa sijaitseva Medieco Oy:n laboratorio (tunnetaan myös nimellä Sai-Invest) tarjoaa todella edullisia laboratoriopalveluja yksityisasiakkaille joko lääkärin lähetteellä tai ilman lähetettä. S-D-25:n määritys maksaa vain 28 euroa. Ainoastaan isotooppitutkimuksiin tulevilta Medieco edellyttää lääkärin lähetteen. Sai-Invest laboratorion palvelut ovat kenen tahansa käytettävissä.

Terveyskeskuksessa S-D-25 -määrityksen saa ilmaiseksi, kunhan vaan saat terveyskeskuslääkärin kirjoittamaan lähetteen. Lääkärikoulutuksessa ei vielä tällä hetkellä riittävästi painoteta D-vitamiinin tärkeyttä, joten lähetteen saaminen voi paikka paikoin olla hyvinkin vaikeaa.

Normaalitilanteessa 1,25(OH)2D-vitamiinipitoisuutta ei käytetä D-vitamiinivarastojen määrityksessä. Sen määritys tulee kysymykseen lähinnä munuaisten vajaatoiminnan ja synnynnäisten hydroksylaatiohäiriöiden yhteydessä.

Paljonko D-vitamiinia?

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan päivittäinen D-vitamiinin saantisuositus on 20 mikrogrammaa yli 60-vuotiaille, 7,5 mikrogrammaa muille aikuisille ja 10 mikrogrammaa alle 3-vuotiaille, raskaan oleville ja imettäville. Näitä suosituksia noudattamalla suomalaiset eivät voi edes unelmoida optimaalisesta D-vitamiinistatuksesta. Suositukset ovat siis aivan liian alhaisia.

Tutkimuksissa on kiistattomasti osoitettu, että valtaosa suomalaisista kärsii talvisaikaan D-vitamiinin puutoksesta. Pois laskuista jäävät lähinnä ne, jotka käyvät pari kertaa vuodessa aurinkorannalla ja syövät runsaasti kalaa sekä ne, jotka syövät säännöllisesti suuria annoksia D-vitamiinivalmisteita. D-vitamiinin puutos on Suomessa varsin yleinen myös kesällä. Monien asiantuntijoiden mukaan aikuisten pitäisi saada päivittäin vähintään 50 mikrogrammaa D-vitamiinia. Itse otan tällä hetkellä 100 mikrogrammaa päivässä. Kesällä annostusta voi pienentää, jos auringossa tulee oleskeltua runsaasti.

D-vitamiinin saanti luonnollisesti korreloi S-D-25 -pitoisuuden kanssa. Kuvio 1 tarjoaa varsin hyvää informaatiota D-vitamiinin annos-vastesuhteesta, mutta yksilöllisiä vaihteluita esiintyy. Tämän vuoksi D-vitamiinistatuksen laboratoriomääritys on suositeltavaa.  

Kuvio 1. D-vitamiini saanti korreloi S-D-25 -pitoisuuden kanssa  Lähde: Ugeskr Læger 2009;171(26):2179-2184 (Tanskan lääkärilehti). Huom. 25-OHD = S-D-25.

D-vitamiinivalmisteet

D3-vitamiini eli kolekalsiferoli on ehdottomasti paras valinta. Se on biologiselta teholtaan selvästi D2-vitamiinia eli ergokalsiferolia parempi. Suomen markkinoille on tullut vastikään vahvoja D3-valmisteita (esim. Pharma D3 50), joilla voidaan helposti ja edullisesti turvata riittävä D-vitamiinin saanti. Tutkimuksissa on havaittu, että kuivatabletit imeytyvät yhtä tehokkaasti kuin öljypohjaiset kapselit. Tabletit/kapselit kannattaa ottaa aterian yhteydessä.