Kolesterolidebaatti – Osa 1: Famiaalinen hyperkolesterolemia

“I'll never make that mistake again, reading the experts' opinions. Of course, you only live one life, and you make all your mistakes, and learn what not to do, and that's the end of you.” -- Richard Feynman

Kolesteroliteoriasta käydään kovaa debaattia. Itse en ole aiheeseen vielä kovinkaan hyvin perehtynyt, mutta nyt olen ruvennut systemaattisesti käymään läpi ne tieteelliset julkaisut, joiden väitetään osoittavan kolesteroliteorian oikeaksi sekä ne julkaisut, joiden väitetään romuttavan kolesteroliteorian. Asiantuntijalausunnot ja muut mielipidekirjoitukset eivät merkkaa tässä yhteydessä mitään; teen omat henkilökohtaiset tulkintani saatavilla olevan tutkimusdatan perusteella. Toimiessani Advanced Research Pressin tiede-toimittajana vuosina 2004-2008 "asuin" käytännössä PubMed-tietokannassa, joten kirjallisuuden tutkailu on tuttua puuhaa. Johtopäätös tulee olemaan 1) kolesteroliteoria on pitävä tai 2) kolesteroliteoria on potaskaa tai 3) jotain siltä väliltä.

Famiaalinen hyperkolesterolemia eli FH-tauti on varsin yleinen perinnöllinen sairaus. FH-tauti aiheutuu solukalvoilla olevien LDL-lipoproteiinireseptorien rakenneviasta, jonka vuoksi kolesterolin pääsy verenkierrosta soluihin on heikentynyt. Tämän vuoksi FH-tautia sairastavien henkilöiden veressä on poikkeuksellisen korkea LDL-pitoisuus.  LDL eli low-density lipoprotein on kolesteroliteorian kannattajien mukaan ns. huono kolesteroli.

FH-taudin periytymistapa on dominantti; mikäli toisella vanhemmalla on tauti, on lapsella 50%:n mahdollisuus periä se, ja vice versa, jos lapsella todetaan FH tauti on se myös jommalla kummalla (tai molemmilla) hänen vanhemmistaan. Tauti tulee yleensä esiin jokaisessa sukupolvessa. Jos molemmilla vanhemmilla on FH-tauti on lapsella 25 %:n mahdollisuus periä se molemmilta vanhemmiltaan ja saada taudin vaikein muoto, homotsygoottinen FH-tauti. Heillä LDL ei poistu verenkierrosta lainkaan normaalia reittiä.

FH-tautia sairastaa arviolta joka 500. suomalainen eli rapiat 10 000 henkilöä. Homotsygoottista FH-tautia sairastaa vain joka miljoonas suomalainen eli tällä hetkellä ehkä 3 tai 4 henkilöä.

Kuten sanottua, FH-tautia sairastavien henkilöiden veressä on poikkeuksellisen korkea LDL-pitoisuus; homotsygoottista FH-tautia sairastavilla LDL-pitoisuus on äärimmäisen korkea. Niin korkea, että kolesteroli lähes kirjaimellisesti tulee korvista ulos (tarkkaan ottaen kolesterolikertymät sijoittuvat lähinnä yläluomiin, silmän iiriksen ulkoreunaan ja akillesjänteeseen). Kolesterolikertymiä havaitaan myös ”helpompaa” FH-tautia sairastavilla.

Kolesteroliteorian kannattajien mukaan FH-tauti edustaa Luontoäidin ultimaalista tutkimusta, joka osoittaa kiistattomasti korkean LDL-pitoisuuden lisäävän sepelvaltimotaudin riskiä. Onhan FH-taudin havaittu hoitamattomana johtavan usein sydäninfarktiin jo suhteellisen nuorella iällä. Homotsygoottista FH-tautia sairastavat saattavat ilman hoitoa kuolla infarktiin jo muutaman vuoden iässä.

Asiaan perehtymättömille mainittakoon, että sydäninfarkti tarkoittaa äkillisestä hapenpuutteesta johtuvaa kuoliota sydänlihaksessa. Infarkti on sepelvaltimotaudin pahin seuraamus. Sepelvaltimotauti johtuu sepelvaltimoiden ahtautumisesta. Ahtautumisen syynä on valtimon kovettumatauti eli ateroskleroosi. Sepelvaltimot huolehtivat sydämen veren saannista. Yksinkertaistettuna on todettu, että ”sepelvaltimotaudissa kolesteroli tukkii suonet ja lopulta ne menevät kokonaan tukkoon, jolloin seuraa sydänkohtaus”. Ja nimenomaan LDL eli ns. huono kolesteroli tukkii ne suonet. HDL eli ns. hyvä kolesteroli puhdistaa suonia kolesterolista.

Yhteenveto: korkea LDL --> sepelvaltimoiden kovettuminen --> sydäninfarkti. Eli LDL-pitoisuutta laskemalla voidaan estää sepelvaltimotaudin ja sitä myötä infarktin riskiä koko väestössä. End of discussion, right? Wrong.

Kuten sanottua, FH-taudin on havaittu hoitamattomana johtavan usein sydäninfarktiin jo suhteellisen nuorella iällä. Tämä on sekä kliinikoiden kertomaa ”anekdoottitietoa” että tutkimusten tarjoamaa antia. Kyseisissä tutkimuksissa on kuitenkin lähes poikkeuksetta ollut mukana sellaisiin sukuihin kuuluvia henkilöitä, joissa infarktin tiedettiin kulkevan. Populaatiotasolla tulokset ovat olleet selvästi ristiriitaisempia. Ehkä mielenkiintoisin tähän aiheeseen liittyvä tutkimus ilmestyi kymmenisen vuotta sitten arvovaltaisessa British Medical Journal -tiedelehdessä (Sijbrands ym. 2001).  Alankomaalainen tutkimusryhmä haivaitsi, että noin 40 % hoitamatonta FH-tautia sairastavista saavutti täysin normaalin elämänkaaren. Tämä siis siitä huolimatta, että heidän LDL-pitoisuutensa oli mitä ilmeisemmin hyvin korkea. Itse asiassa FH-tauti näytti jopa hieman pidentävän elinikää ennen vuotta 1900. Tutkijat spekuloivat, että korkea kolesterolipitoisuus suojasi infektiotaudeilta. Korkean kolesterolin tiedetään suojaavan ainakin gramnegatiivisten bakteerien aiheuttamilta infektiotaudeilta. Vaikka ko. artikkeli julkaistiin yhdessä tämän planeetan tunnetuimmista lääketieteellisistä lehdistä, tilastotiedot paljastavat, että sitä on siteerattu kirjallisuudessa suhteellisen harvoin.

Lukuisissa tutkimuksissa on myös havaittu, että FH-tautia sairastavien kolesteroliarvot eivät korreloi sydänsairauksien kanssa. Tämä ilmiö on havaittu myös suomalaisessa tutkimuksessa (Gylling & Miettinen 1988). Mielenkiintoista on myös se, että runsas-kolesterolinen veri virtaa luonnollisesti kaikissa valtimoissa, mutta se tukkii lähinnä sepelvaltimot, eikä esimerkiksi aivovaltimoita. Jopa homotsygoottista FH-tautia sairastavien aivovaltimot ovat usein täysin normaalit (esim. Postiglione ym. 1991). Valtimo tarvinnee siis mekaanista kuormitusta, jotta korkea kolesteroli voisi aiheuttaa kovettumia.

Osa FH-tautia sairastavista kiistattomasti hyötyy LDL-pitoisuutta alentavista toimenpiteistä eli lähinnä statiinilääkityksestä. Myös ruokavaliomuutoksista voi olla hyötyä. Toisaalta on myös selvää, että pelkkä korkea LDL ei pysty selittämään heidän lisääntynyttä sepelvaltiomotauti- ja infarktiriskiä. Heillä täytyy olla geeneissään myös muita tekijöitä, jotka edesauttavat korkean LDL-pitoisuuden vaikutusta valtimoiden kovettumiseen. Nähtävästi osallisena on ainakin verenhyytymiseen liittyviä tekijöitä (esim. fibrinogeeni, tekijä 8 ja protrombiini). Statiinilääkitys vaikuttaa suotuisasti myös näihin tekijöihin.

Kotiläksy:

FH-tautia ei voida käyttää oikeutuksena terveille ihmisille suunnatulle statiinilääkitykselle. Siihen kuitenkin usein viitataan tässä debaatissa. Esimerkiksi professori Strandberg, jonka laatimien suositusten mukaan satojen tuhansien suomalaisten pitäisi käyttää statiineja, perustelee kantaansa mm. FH-taudilla.  Eihän FH-tautia sairastavia voida pitää ”normaaleina ihmisinä” tässä suhteessa. Ja sitä paitsi osa FH-tautia sairastavista elää hoitamattomanakin täysin normaalin elämän huolimatta hyvin korkeasta kolesterolista.