D-vitamiinin vähäinen pitoisuus (S-D-25) veressä voi lisätä diabeteksen riskiä, osoittaa uusi Melbournen yliopiston tutkimus. Siinä seurattiin yli viisi vuotta 5200 alunperin tervettä ihmistä, joista 200 sairastui diabetekseen. Vähäinen S-D-25 liittyi 57 prosenttia suurentuneeseen sairastumisen riskiin. Tulos puoltaa D-vitamiinin käyttöä ravintolisänä suurempina annoksina kuin on tarpeen luuston kannalta.
D-vitamiinin saantisuosituksia väestöille on annettu vain luukadon ehkäisyä ajatellen, eikä suosituksessa ole otettu lainkaan huomioon D-vitamiinin luuston ulkopuolisia vaikutuksia, vaikka niistä on jo paljon tietoa.Suomessa 2–60-vuotiaille annettu viranomaissuositus on vain 7,5 mikrogrammaa (µg) päivässä. Yhdysvalloissa suositus on 15 µg ja Kanadassa suositellaan, että alle 50-vuotiaiden terveiden ihmisten tulisi ottaa päivittäin 10–25 µg ja terveiden yli 50-vuotiaiden 20–50 µg. Luukatoa potevien alle 50-vuotiaiden suositus on vähintään 25 µg/vrk. Turvallisena annoksena Kanadassa pidetään 50 µg.
Useat uudet tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että D-vitamini voi auttaa myös verensokerin hallinnassa. "D-vitamiinilla on tärkeä merkitys haiman insuliinin vapautumisessa verenkiertoon. Puutos vaikeuttaa insuliinin erittymistä", sanoo australialaistutkimus johtanut tohtori Claudia Gagnon.
Hänen työryhmänsä mittasi S-D-25:n 5200 ihmiseltä, joilla ei ollut todettu diabetesta. Viiden vuoden kuluessa 200 heistä sairastui tyypin 2 diabetekseen. Kaikkien S-D-25 mitattiin silloin uudelleen. Useimmilla sairastuneilla oli ollut terveiden kirjoissa ollessaan pieni S-D-25-pitoisuus. Se liittyi 57 prosenttia suurentuneeseen diabeteksen riskiin verrattuna niihin, joiden S-D-25 oli normaali.
"Veren vähäinen D-vitamiinin pitoisuus liittyi suurentuneeseen tyypin 2 diabeteksen riskiin", Gagnon kirjoitti Reuterin uutistoimistolle lähettämässään sähköpostissa. "Löydöksemme eivät kuitenkaan todista syy-seuraus-suhdetta", hän lisäsi varmuuden vuoksi. Gagnonin työryhmä kaipaa lisää tutkimusta sen selvittämiseksi, ehkäiseekö D-vitamiinin nauttiminen ravintolisänä diabetesta ja mikä olisi ihanteellinen S-D-25:n pitoisuus diabeteksen ehkäisyn kannalta.
Muut diabeteksen asiantuntijat ovat kommentoineet tutkimusta. "On vaikea tietää, mikä yhteys D-vitamiinilla ja diabeteksella on", sanoo tohtori Ian de Boer Washintonin yliopiston (Seattle) sisätautiopin apulaisprofessori Reuters Healthin haastattelussa. "Lihavuus ja liikunnan puute ovat kaksi suurinta tyypin 2 diabeteksen riskitekijää, jotka voivat vaikuttaa siihen että S-D-25 on vähäinen", sanoo de Boer. Hän ei osallistunut australialaiseen tutkimukseen.
D-vitamiinin puute on yhdistetty myös astmaan, sydän- ja verisuonitauteihin ja tiettyihin syöpiin (mm. rinta- ja eturauhassyövät). Vastikään on todettu, että erityisesti lihavat nuoret potevat D-vitamiinin puutetta huolimatta siitä, että he ottavat tätä vitamiinia viranomaissuosituksen mukaisesti. Ravintolisänä nautitun D-vitamiinin merkitystä sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa tutkitaan vilkkaasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti