Arginiini luokitellaan ehdollisesti (konditionaalisesti) välttämättömäksi aminohapoksi. Terveille ihmisille arginiini ei ole välttämätön aminohappo, mutta katabolisen stressin aikana siitä tulee ehdollisesti välttämätön aminohappo. Toisin sanoen arginiinia on silloin saatava ruoan tai ravintolisien mukana, sillä elimistön muodostama arginiinimäärä ei riittää ylläpitämään normaaleja fysiologisia toimintoja.
Urheilupiireissä arginiinia markkinoidaan erityisesti typpioksidin (NO) tuotannon ja vapautumisen lisääjänä. NO on kaasumainen, sähköiseltä varaukseltaan neutraali yhdiste, joka on sekä vesi- että rasvaliukoinen. NO:n puoliintumisaika on korkeintaan muutamia sekunteja, joten sillä on hyvästä liukoisuudestaan huolimatta lähinnä parakriinisia eli naapurustosoluihin kohdistuvia vaikutuksia. Verisuonen sisäseinämää verhoava yhden solukerroksen paksuinen endoteeli tuottaa arginiinista NO:ta endoteliaalisen typpioksidisyntaasin avulla. Sivutuotteena syntyy sitrulliinia. NO kulkeutuu verisuonten seinämien sileään lihaksistoon, joissa se aktivoi guanylaattisyklaasin. Tämän seurauksena guanosiinimonofosfaatin pitoisuus suurenee ja sileälihassolu relaksoituu. Lopputuloksena on vasodilaatio. Toisin sanoen verisuonen säde suurenee. Koska verenvirtaus verisuonessa on suoraan verrannollinen suonen säteen neljänteen potenssiin, pienikin lisäys verisuonen säteessä lisää dramaattisesti verenvirtausta. Tähän tosiasiaan perustuvat ”NO-boostereiden” markkinointiväitteet verenvirtauksen ja lihaspumpin parantumisesta.
Arginiinilisän vaikutuksia endoteelisolukon toimintaa on pyritty selvittämään mittaamalla endoteelista vapautuvia yhdisteitä, kuten NO:n metaboliitteja nitraattia ja nitriittiä. Endoteelin toimintaa voidaan tutkia myös erilaisilla toimintakokeilla, jotka perustuvat NO-välitteisten muutosten mittaamiseen verisuonten tonuksessa (jännityksessä) ja/tai verenvirtauksessa.
Liun ym. (2009) satunnaistettu, kaksoissokkoutettu ristikkäistutkimus selvitti argiinilisän vaikutuksia kovakuntoisilla judokoilla. Argiinilisää käytettiin kolmen päivän ajan 6 g vuorokaudessa. Puhdistautumisjakson pituus oli neljä päivää. Viimeinen eli kolmas arginiiniannos otettiin yön kestäneen paaston jälkeen 60 minuuttia ennen jaksottaista anaerobista suorituskykytestiä polkypyöräergometrillä. Kuormituksen aikana otettiin useita verinäytteitä, joilla selvitettiin argiinilisän vaikutuksia metaboliaan ja NO:n tuotantoon. Argiinilisällä ei ollut vaikutusta suorituskykyyn tai kuormituksen aikaisiin ammoniakki -ja laktaattipitoisuuksiin. Arginiinilla ei ollut myöskään vaikutusta NO-tuotannon biomarkkereihin (nitraatti, nitriitti, sitrulliini). Tutkimus oli huolella toteutettu, mutta yön kestänyt paasto ennen kuormitusta rajoittaa tulosten soveltuvuutta tositilanteeseen.
Fahs ym. (2009) selvittivät satunnaistetussa, kaksoissokkoutetussa tutkimuksessa akuutin arginiinilisän vaikutuksia verenvirtaukseen nuorilla miehillä voimaharjoittelun aikana. Koehenkilöt suorittivat ristikkäisasetelmana kaksi voimaharjoituskertaa (penkkipunerrus, hauiskääntö) ja ottivat 7 g arginiinia ennen molempia harjoituskertoja. Argiinilisällä ei ollut vaikutusta valtimoiden jäykkyyteen tai kyynärvarren verenvirtaukseen. Bloomer ym. (2010) selvittivät kolmen kaupallisen arginiinipohjaisen "NO-boosterin" akuutteja vaikutuksia kokeneiden voimailijoiden fyysiseen suorituskykyyn, lihaspumppiin ja NO-tuotannon biomarkkereihin. Tulokset osoittivat, että yhdellä kerta-annoksella "NO-boosteria" nautittuna ennen voimailua ei ollut vaikutusta näihin parametreihin. Tutkimuksessa käytetty kerta-annos oli kaksi kertaa tuote-etiketin annossuositus.
Tutkimukset eivät siis tue olettamusta, jonka mukaan arginiini lisäisi fyysisen kuormituksen aikaista NO-tuotantoa ja verenvirtausta terveillä henkilöillä. Liikunnan tiedetään lisävään NO-tuotantoa ja hyväkuntoisilla henkilöillä on korkeammat NO-tasot kuin fyysisesti inaktiivisilla. Nähtävästi terveiden henkilöiden endoteelisolukko tuottaa optimaalisen määrän NO:ta ilman arginiinilisääkin. On myös esitetty, että arginiinin saataavuus ei olisi rajoittava tekijä NO-synteesissä (Bloomer 2010). Ylipainoisilla tyypin II diabeetikoilla argiinilisä on kuitenkin merkitsevästi potentoinut liikunnan edullisia vaikutuksia kehonkoostumukseen ja endoteelitoimintaan (Lucotti ym. 2006). Diabeetikoiden tiedetään yleisesti kärsivän endoteelitoiminnan häiriöistä (endoteelidysfunktio). Argiinilisän on myös havaittu parantavan fyysistä suorituskykyä sepelvaltimotaudin, hyperkolesterolemian, sydämen vajaatoiminnan ja keuhkoverenpainetaudin yhteydessä. Kaikkiin näihin liittyy endoteelidysfunktio. Nämä havainnot vihjaavat, että endoteelidysfunktion yhteydessä argiiniinin saatavuus NO-synteesiin voi olla tärkeä fyysisistä suorituskykyä rajoittava tekijä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti