Näytepätkä kirjasta Urheiluravinteet

Kliininen nurkka
Ylähengitysinfektiot ja C-vitamiini

Liikuntalääketieteellisessä kirjallisuudessa ylähengitystieinfektiolla (engl. upper respiratory track infection; URTI) tarkoitetaan käytännössä aina flunssaa (engl. common cold), joka on viruksen aiheuttama ylempien hengitysteiden (nenäontelo, nielu ja kurkunpää) akuutti tulehdus. Suomalaiset aikuiset sairastavat tämän itsestään paranevan taudin keskimäärin 2-4 kertaa vuodessa. Flunssan itämisaika on noin 1-3 vuorokautta ja sen kesto on keskimäärin 10 vuorokautta. Flunssan hoito on oireenmukaista. Antibiooteista ei ole mitään hyötyä, sillä ne tehoavat vain bakteereihin.

Flunssan iskiessä mm. valkosolujen ja virtsan C-vitamiinipitoisuus vähenee. C-vitamiinilisän vaikutuksista flunssan ilmaantuvuuteen (insidenssiin) ja kestoon on julkaistu lukuisia artikkeleita tieteellisessä kirjallisuudessa. Melko suurella varmuudella voidaan todeta, että C-vitamiinilisä ei vaikuta merkitsevästi flunssan ilmaantuvuuteen valtaväestössä, mutta taudin kestoa sillä voidaan hieman lyhentää. Aikuisilla flunssan kesto lyhenee suuriannoksisen C-vitamiinilisän ansiosta noin 8 %:lla, kun taas lapsilla vastaava luku on noin 14. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtä tai kahta päivää. C-vitamiinilisästä on tässä yhteydessä hyötyä vain silloin, kun sen käyttö aloitetaan välittömästi ensioireiden ilmaannuttua (nuha, tukkoisuus). Rinoviruksen aiheuttama infektio alkaa tavallisesti kurkkukivulla. Flunssan vaihtoehtoinen nimitys ”nuhakuume” on harhaanjohtava, sillä vain osalla potilaista on kuumetta. C-vitamiinin ja ylähengitystieinfektioiden välisistä yhteyksistä lääketieteen tohtoriksi väitelleen Harri Hemilän mukaan aikuisten pitäisi nauttia C-vitamiinia 6 g ja lasten 2 g vuorokaudessa heti ensioireiden ilmaannuttua, mutta selvästi pienemmistäkin annoksista on havaittu olevan hyötyä (esim. Hunt 1994).

Kovaa harjoittelevien urheilijoiden osalta C-vitamiinin vaikutukset flunssan ilmaantuvuuteen eroavat valtaväestöstä. Liikunnan ja ylähengitystieinfektioiden välinen yhteys näyttäisi olevan J-kirjaimen muotoinen. Toisin sanoen fyysisesti passiiviset henkilöt sairastuvat useammin ylähengitysinfektioihin kuin kohtuullisesti liikkuvat, kun taas kovaa harjoittelevilla urheilijoilla on selvästi useammin ylähengitystieinfektiota kuin kohtuullisesti liikkuvilla. Rasittavan liikunnan jälkeen syljen immunoglobuliini A:n (IgA) pitoisuus pienenee. IgA:n tärkein toimintapaikka on limakalvon pinnoilla mm. ylähengitysteissä, joissa se ensimmäisenä kohtaa mikrobin. Näin ollen IgA-pitoisuuden lasku saattaa olla yhteydessä lisääntyneeseen ylähengitysinfektioriskiin rasittavan liikunnan jälkeen. Toisaalta kova fyysinen kuormitus vähentää myös luonnollisten tappajasolujen ja T-solujen aktiivisuutta.

C-vitamiinin on raportoitu vähentävän flunssaoireiden ilmaantuvuutta erittäin rasittavan kestävyysurheilun jälkeen. Esim. Peters ym. (1993) antoivat ultramaratonaareille (> 42 km) joko 600 mg C-vitamiinia vuorokaudessa tai lumetuotetta kolmen viikon ajan ennen kilpailua. Allergista riniittiä sairastavia henkilöitä ei otettu mukaan tutkimukseen, sillä he olisivat voineet muodostaa sekoittavan tekijän (engl. confounder). Kisan jälkeen flunssaoireita selvitettiin kahden viikon ajan. Flunssaoireiden ilmaantuvuus oli lumeryhmässä 68 %, kun vastaava luku C-vitamiiniryhmässä oli vain 33 %. Myös oireiden kesto ja voimakkuus olivat merkitsevästi vähäisempiä C-vitamiiniryhmässä lumeryhmään verrattuna. Sopiva C-vitamiiniannos kestävyysurheilijoille ennen kilpailua lienee noin 500-1000 mg vuorokaudessa.

Kirjallisuutta