Kliininen nurkka
Nivelrikko ja glukosamiini
Yli 400 000 suomalaisella on oireinen polvi- tai lonkkanivelrikko, joten kyseessä on kansanterveydellisesti merkittävä tuki- ja liikuntaelinsairaus. Valtaväestössä nivelrikkoa eli artroosia (engl. arthritis) esiintyy eniten polvessa, lonkassa, selkärangassa ja käden nivelissä, kun taas urheilijoilla nivelrikon sijainti määräytyy lähinnä urheilulajin luonteen mukaan. Nivelrikon vanha nimitys nivelkuluma on harhaanjohtava, joten se on jäänyt pois käytöstä. Nivelrikko ei ole kulumasairaus, vaan nivelen solujen biokemiallisten prosessien jatkumo, jossa nivelruston väliaineen hajoaminen saa ylivallan rustoa korjaavista prosesseista. Pelkät rustomuutokset ovat kivuttomia, mutta ne johtavat vähitellen myös ympäröivien kudosten (luu, nivelkalvo, lihas) muutoksiin.
Nivelrusto on muodostunut kahdesta osasta: 1) rustosoluista eli kondrosyyteistä ja 2) väliaineesta eli matriksista. Kondrosyytit tuottavat väliainetta, joka antaa nivelrustolle sen elastisuuden ja kitkaa pienentävän liukkaan pinnan. Nivelruston väliaineen muodostavat proteoglykaanit, kollageeni ja vesi keskimääräisessä painosuhteessa 1:2:7. Kollageeni vastaa ruston vetolujuudesta. Proteoglykaanien vaikutus ruston elastisuuteen johtuu niiden suuresta vedensitomiskyvystä. Proteoglykaaneihin on liittyneenä runsaasti glykosaminoglykaaneja, jotka syntyvät glukosamiinimolekyylien ketjuuntuessa.
Nivelrusto noudattaa luuston tavoin ns. Wolffin lakia; nivelrustossa tapahtuu biologisia muutoksia sen mukaan, kuormitetaanko sitä vai ei. Kohtuullinen liikunta lisää proteoglykaanien synteesiä, kun taas viikkoja kestävä inaktiivisuus surkastuttaa rustoa. Toisaalta kovaa harjoittelevilla urheilijoilla fyysisen kuormitus usein ylittää nivelrustokudoksen sietokyvyn, mikä vähentää proteoglykaaneja nivelruston pintavyöhykkeellä ja altistaa pinnallisen kollageeniverkoston mekaaniselle rasitukselle. Esimerkiksi säännöllisesti suoritetut raskaat punnerrusliikkeet voivat vaurioittaa olkalisäke-solisluuniveltä (AC-niveltä). Voimailun tiedetäänkin olevan nivelrikon riskitekijä. Myös iskukuormitusta aiheuttavat joukkuelajit lisäävät nivelrikon riskiä. Tanssijoilla on lisääntynyt lonkka-, polvi- ja isonvarpaan tyvinivelen nivelrikkoriski.
Glukosamiinia käytetään yleisesti nivelrikon hoidossa. Tuotetta on myynnissä sekä reseptilääkkeenä että ravintolisänä. Glukosamiini on elimistössä luonnostaan esiintyvä aminomonosakkaridi, jonka N-asetyloitunut muoto esiintyy glykosaminoglykaanien rakenneosana. Kuten aiemmin mainittiin, glykosaminoglykaaneja on liittyneenä proteoglykaaneihin, jotka kykenevät imemään vettä puoleensa. Nivelnesteen tehtävänä on huolehtia verisuonettoman nivelruston aineenvaihdunnasta ja vähentää kitkaa rustopintojen välillä sekä ruston ja nivelkalvon välillä. Glukosamiinin synteesi glukoosista ja glutamiinista on glykosaminoglykaanisynteesin ja täten rustokudoksen korjautumisen rajoittava tekijä (engl. rate limiting step). Nivelrikossa nähtävästi esiintyy glukosamiinin ja proteoglykaanien biosynteesin häiriöitä. Glukosamiini estää myös rustoa tuhoavien entsyymien (esim. kollagenaasi, fosfolipaasi A2) toimintaa. Glukosamiinilisän käytölle nivelrikon hoidossa löytyy siis vankka teoreettinen perusta, mutta sen vaikutusmekanismia ei ole pystytty vedenpitävästi osoittamaan. Eläinkokeiden mukaan glukosamiinilisällä voidaan hidastaa nivelrikon kehitystä ja korjata jo syntyneitä nivelvauriota. Glukosamiilla on havaittu olevan myös tulehdusta vaimentavia vaikutuksia.
Glukosamiinilisällä on lukuisissa tutkimuksissa havaittu olevan suotuisia vaikutuksia nivelrikkokipuun ja nivelen toimintakykyyn. Julkaisuvuodet 1966–2005 kattaneeseen meta-analyysiin otettiin mukaan 20 satunnaistettua, kaksoissokkoutettua ja kontrolloitua kliinistä tutkimusta, joissa selvitettiin glukosamiinilisän tehoa nivelrikon hoidossa. Tutkittavia oli yhteensä 2 596, keski-ikä 61 vuotta ja 67 % naisia. Valtaosa tutkimuksista kesti 2-3 kuukautta. 16 tutkimuksessa glukosamiinilisä annettiin suun kautta. Annostus oli 1 500 mg vuorokaudessa joko kerran päivässä (4 tutkimusta) tai jaettuna kolmeen annokseen (12 tutkimusta). Suun kautta annettu glukosamiini imeytyy lähes täydellisesti ja tämän jälkeen farmakokinetiikka ja aineenvaihdunta ovat samanlaisia kuin suonesisäisessä annostelussa. Yhdessä tutkimuksessa valmisteena oli glukosamiinihydrokloridi, muissa käytettiin glukosamiinisulfaattia. Glukosamiini oli lumetuotteeseen verrattuna tehokkaampi kivun lievittäjä. Muutos hoidon jälkeen oli 28 %. Glukosamiini oli lumelääkettä tehokkaampi myös toimintakyvyn paranemisen suhteen, kun sitä arvioitiin Lequesne-pisteytyksellä. Muutos hoidon jälkeen oli 21 %. Glukosamiini ei kuitenkaan eronnut merkitsevästi lumetuotteesta toimintakyvyn paranemisen suhteen, kun sitä arvioitiin WOMAC-pisteytyksellä.
Glukosamiinilisän käyttöä voidaan suositella nivelrikon hoidossa ja mahdollisesti myös ehkäisyssä. Sopiva päiväannos on n. 1,5 g. Kookkaat urheilijat voivat käyttää suurempiakin annoksia. Glukosamiini on erittäin hyvin siedetty aine. Glukosamiinia myydään yleensä glukosamiinisulfaattina. On esitetty, että sulfaatti lisäisi rustosolujen proteoglykaanituotantoa.
Glukosamiinia ei ole tarkoitettu akuuttien kipuoireiden hoitoon. Oireita lievittävä vaikutus alkaa yleensä vasta muutamien viikkojen kuluttua. Astmaa ja diabetesta sairastavien kannattaa keskustella lääkärin kanssa glukosamiinilisän soveltuvuudesta.
Kirjallisuutta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti