Teksti: Mika Haapalainen
Aika on rajallinen käsite. Varsinkin lapsiperheissä oppii arvostamaan pieniäkin hetkiä, jolloin yksinkertaisesti saa tyhjentää päästään kaiken. Itsellä se onnistuu vain salilla kun verenkohina pauhaa korvissa ja syke hakkaa aina nivusista kaljunrajaan saakka. Kaksi päivää kotona joista toinen 2 lapsen kanssa ja HUH kuinka äitinä olemisen raskasta taakkaa jälleen osaa arvostaa kummasti. Kyllä loma tekee hyvää varsinkin kun keuhkot alkavat toimia miltein normaalisti, ainakin totuttuun verrattuna. Sen vuoksi salille hinku onkin aika kova miltein koko ajan. Maltti on kuitenkin valttia ja kasvu on taattua.
No treenithän kulkee ja kovaa vauhtia! Keskivartaloa lukuun ottamatta. Alaselän ja vatsojen heikkous tuli jälleen esille kun torstaina kyykkäsin smithissä etureisipainotteisesti kovemmilla painoilla ihan rajoja kokeilemisen vuoksi. Tiedän että kintuissa on voimaa nykyään näinkin pieneksi mieheksi aika kiitettävästi, mutta mites se selkä? Puntarissa 2X230X8 ja 1X260X6.. silloin alkoi selässä tuntua erikoista kutinaa mutta vihlonta oli poissa. Niinpä prässin kimppuun ja pitkää sarjaa vyö tiukemmalla kuin koskaan ennen. 365kg 2X25 sarjoja ja jälkimmäisen perään 400kg kuutonen. Silloin huomasin että nyt on pikku Mikalta viety viimeisetkin voimanrippeet. Pakolliset pari sarjaa pohkeita ja varttitunnin tirsat pukuhuoneessa teki terää. Hupsista kotona ei enää selkä liikkunutkaan ollenkaan. Minkäänlaista taivutusta alaselänpuolelta ei voinut tehdä ja taas 2 päivää meni palautellessa. Saipahan matalasykkeistä kuntoilua pitkien vaunulenkkien kanssa. Parasta on kuitenkin että ikävä vihlonta pysyi poissa, vaikka 4 päivän jälkeenkin jäykkyys vaivaa.
Ruokavalio karkasi käsistä jälleen ja 3 päivää söin mitä sattuu leipää myöten. Olo oli sunnuntai iltana jo niin paha että niskasta kiinni ottaminen ja paluu normaalin ei ollut ongelma lainkaan. Lauantaina 12.6 mennään taas rasvaprosenttia ja lihasmassoja mittailemaan niinpä seuraavaan blogitilitykseen saadaan faktaa joka laittaa miehen itkemään huonoista tuloksista ja itsekurin puutteesta taikka hymyillen pomppimaan ympäri salia luullen olevansa kovakin jätkä. Sitä en ymmärrä että miksi peili ja puntari silti näyttää vain positiivisia tuloksia? Paino senkun tippuu tippumistaan ja vatsalihaksetkin tekevät ensimmäistä comebackkiä 9 vuoteen. Ainakin morkkis ei ole niin paha kunhan ei jää tavaksi lipsua syömisen suhteen. Tämä viikko onkin sitten varattua vain ja ainoastaan tonnikala, raejuusto, rahka ja rehulinjalle. Kananmunia kun en enää laske. Niitä napsitaan samaan tahtiin kuin saa itikoita tappaa takapihalla alkuillasta. Paino on nyt 78 aamusella ja varaa on vielä. 3 viikon miltein pysähdys painon pudotuksessa olikin silmänlumetta ja pitäisi ilmeisesti hankkia puntari joka näyttää grammatkin? Hiukan pelottaa paljonko rasvaton massa on tippunut maaliskuusta? Onneksi lihastiukkuus hämää hiukan kehonkoostumusmittareita. Ainakin psykologisesti jos ei muuten! Pääasia että rauta liikkuu ja paino pysyy kurissa koko kesän.
Meinaa kotona oleminen tehdä kellonaika rutiineista hiukan hankalaa tuon jääkaapin oven avaamisen kanssa. Olen saanut jonkin verran kysymyksiä ja antanut neuvoja ruokavalion suhteen ja toivotankin kaikille tsemppiä dieetin alun, ja sen pitämisen suhteen kesän kaikenlaisten houkutuksien keskellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti