Olen viikonlopun aikana taas työstänyt Urheiluravinteet -kirjaa. Nyt saatan sohaista kepillä muurahaispesää, mutta poliittinen korrektiivisuus ei ole koskaan kuulut hyveisiini. Nivelravinteita käsittelevää lukua kirjoittaessani heräsi pakostakin seuraavalainen kysymys:
Estääkö lääketeollisuus ei-farmakologisten hoitojen objektiivista esittelyä lääkäreiden täydennyskoulutuksessa?
Näissä koulutustilaisuuksissa luennoitsijat nimittäin esiintyvät lähes säännönmukaisesti lääkeyhtiöiden piikkiin.
Esimerkkinä mainittakoon S-adenosyylimetioniini (SAMe). Käyn kirjassa läpi tuoreimmat tutkimukset, jotka osoittavat SAME:n olevan yhtä tehokas nivelkivun lievittäjä kuin suositut kipulääkkeet. Kaikkein vankinta näyttöä tarjoava monikeskustutkimus julkaistiin vuoden 2009 loppupuolella, joten se ei ole voinut vielä aiheuttaa suurta vaikutusta lääkäripiireissä. Tänään minulle kuitenkin selvisi, että useita vastaavanlaisia raportteja on julkaistu arvovaltaisissa tiedelehdissä jo 80-luvulla, mm.
- Caruso & Pietrogrande 1987: SAMe vs. naprokseeni
- Maccagno ym. 1987; SAME vs. piroksikaami
- Muller-Fassbender 1987: SAMe vs. ibuprofeiini
- Vetter 1987: SAMe vs. indometasiini
Nämä tutkimukset eivät ehkä ole olleet niin "hienostuneita" kuin 2000-luvulla julkaistut tutkimukset, mutta huonoja tutkimuksia ne eivät missään nimessä olleet. Tästä huolimatta SAMe ei ole liiemmin aiheuttanut keskustelua lääkäripiireissä. Tämä saattaa ainakin osittain johtua siitä, että lääketeollisuus on voimakkaasti mukana lääkärien jatko- ja täydennyskoulutuksessa, joten tämäntyyppisistä tuloksista ollaan hiljaa.
Mitä sinä olet tästä asiasta mieltä? Postaa ajatuksesi kommenttiosioon.
Lue myös:
Johtava kipulääketutkija kärähti huijauksesta
8 kommenttia:
Kaikki lääkärit eivät suhtaudu nihilistimäisesti nivelravinteisiin. Netistä poimittua alla. -Harri-
Oulun yliopisto/OYS
Sisätautien klinikka
Torstaimeeting 15.12.2005
Lea Käsmä-Ronkainen
Artroosin hoitoon käytetään maailmalla laajasti erilaisia ravintolisiksi luokiteltuja aineita. Niistä glukosamiini on parhaiten tutkittu. Se on proteoglykaanien luontainen rakenneosa. Sitä on markkinoilla sekä sulfaatti- että hydrokloridimuodossa. Eri tuotteiden koostumuksessa ja glukosamiinipitoisuuksissa on suuria eroja. Tuoreessa Cochrane-katsauksessa todetaan, että Rottapharmin glukosamiinisulfaattivalmiste (ArthrylÒ) lievittää kipua ja parantaa nivelen toimintaa polviartroosissa yhtä hyvin kuin NSAID:it yhdellä, mutta ei toisella artroosi-indeksillä mitattuna. Vaikutus alkaa 3 - 4 viikossa. Muiden valmistajien glukosamiinisulfaateilla tai glukosamiinihydro-kloridilla ei ole voitu osoittaa tehoa. Glukosamiini lisää proteoglykaanisynteesiä ja estää rustoa hajottavien entsyymien toimintaa in vitro sekä laskee IL-1:n ja happiradikaalien määrää nivelessä.
Kondroitiinisulfaatti 800-1600 mg/vrk lievittää polvi- ja lonkka-artroosikipua. Senkin vaikutus alkaa hitaasti. Sekä glukosamiinin että kondroitiinisulfaatin haittavaikutukset ovat plasebon luokkaa.
Artroosin etenemistä hidastavia lääkkeitä kehitellään. Kahdessa 3 v tutkimuksessa on osoitettu, että ArthrylÒ hidastaa nivelraon kaventumista polviartroosissa annoksella 1500 mg/vrk. Myös kondroitiinisulfaatti 800 mg/vrk on hidastanut nivelraon kaventumista polviartroosissa 2 vuoden seurannassa. Suuressa GAIT-tutkimuksessa verrataan glukosamiinihydrokloridia 500 mg x 3, natriumkondroitiinisulfaattia 400 mg x 3, selekoksibia 200 mg x1 ja glukosamiinin ja kondroitiinin kombinaatiota oireisessa polviartroosissa. Lievän kivun ryhmässä plasebo-vaikutus oli 60 %. Selekoksibi oli plaseboa tehokkaampi kivun lievityksessä 6 kk kohdalla. Keskivaikean/vaikean kivun ryhmässä myös glukokosamiinihydrokloridin ja kondroitiinin kombinaatio saattoi olla plaseboa parempi, mutta yksinään kummallakaan ei ollut tehoa. Radiologisia tuloksia ei ole vielä julkaistu.
Kondrotiinisulfaatista näyttäisi tosiaan olevan apua nivelrikossa. Just nyt kirjoitan siitä kirjaani. Alkaa sitten olemaan nivelluku valmis! Melko massiivinen siitäkin sitten tuli, kun piti ottaa mukaan vielä kollageenihydrolysaatti, D-vitsku, antioksidantit jne.
Saanko kirjasi nimmarilla kun se julkaistaan ? ^^
Näitä lisäravinteiden positiivisia tutkimuksia ja meta-analyyseja tulee montakin mieleen - eikä niistä kuule lääkäreiltä juuri koskaan.
SAMe ja masennus, meta-analyysi:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/7941964
Q10 satunnaistetussa interventiotutkimuksessa sydänkohtauksen saaneilla potilailla ja meta-analyysi verenpaineen alentajana:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/12841346
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/17287847
K2-vitamiini (MK4-menatetrenoni) ja luunmurtumat, kaksi meta-analyysia:
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/16801507
http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/19499964
Nuo tulevat ensimmäisinä mieleen.
Ainoa lukemani kotimainen akateeminen SAMe-kirjoitus (Duodecim) käsitteli juuri masennuksen hoitoa. Tai siis osa artikkelista käsitteli SAMe:a Se artikkeli oli objektiivisesti kirjoitettu.
"Q10 satunnaistetussa interventiotutkimuksessa sydänkohtauksen saaneilla potilailla ja meta-analyysi verenpaineen alentajana"
Matti Tolosen vs. Aron/Huttusen henk.kohtainen sota on johtanut siiheb, että Aro & Huttune ovat systemaattisesti mustamaalanneet niitä tuotteita, joita Tolonen on pitänyt hyödyllisenä. Eli henk.kohtaiset asiat ovat menneet heillä tieteellisen kirjallisuuden objektiivisen arvioinnin ohi. Huttunen ei ole edes ravitsemuksen asiantuntija millään standardeilla mitattuna. Huttunen pitäisi laittaa edesvastuuseen D-vitamiinin puutospidemian pahentamisesta!
Tämä on ihan järkyttävää miten ihmiset kärsivät tästä lääketieteen dilemmasta. Kaikissa muissa tieteenlajeissa kuten matematiikka, fysiikka, kemia, biologia jne. iloitaan uudesta tiedosta ja ollaan valmiita ottamaan se heti käyttöön. Lääketieteessä ja ravitsemuksessa halutaan pysyä kiinni vanhassa tutussa. Lisäravinteilta ja rohdosvalmisteilta vaaditaan 100% toimivuutta kun mikään lääke ei pysty siihen.
Kaikki pahinta on se kun yritetään estää ihmistä lääkitsemästä itseään esim. rohdosvalmisteilla. Ne lisätään lääkeluetteloon, mutta yhtään lääkettä ei ole missä näitä valmisteita olisi. Apteekista saa vapaasti mahahaavoja aiheuttaavaa ibuprofeenia ja maksalle haitallista parasetamolia, mutta melatoniinia ei saa vapaasti, vaikka se on ehkä kaikki miedointa tavaraa mitä löytyy. Narkoottista vaikutusta sillä ei ole. Se sopisi erittäin hyvin vuorotyötekijöille, joita Suomessa on aivan hitosti. Hyvät yöunet ovat kumminkin avainasemassa terveyden huolehtimisessa.
Lääketiede ei hoida terveyttä vaan sairauksia. Diabeetikoille suositellaan tärkkelystä, joka muuttuu glukoosiksi. Eli juuri siksi aineeksi joita diabeetikon kroppa ei pysty käsitellä. Käsittämätöntä, eihän tultakaan sammuteta bensiinillä. Hermot menee. Toivottavasti mitään tyydyttyneen rasvan veroa ei tule. Sokerin voi kyllä laittaa verolle ja viljat.
Anssi sanoi...
"Matti Tolosen vs. Aron/Huttusen henk.kohtainen sota on johtanut siihen, että Aro & Huttunen ovat systemaattisesti mustamaalanneet niitä tuotteita, joita Tolonen on pitänyt hyödyllisenä."
Eikös Huttunen ole ollut kuusi vuotta mukana tekemässä kansallisia ravintosuosituksia ? Millä ravintotieteellisellä muskelilla ?
Meillä oli Huttusen kanssa erimielisyyttä reilun kahden kuukauden ajan siitä, voisiko hän kirjoittaa oikein mitä hänen viittaamassaan American Journal of Clinical Nutrition -lehden artikkelissa luki Kivikauden ruokavaliosta:
http://karppaus.info/forum/viewtopic.php?f=36&t=44228&p=953813#p953813
En halunnut enää ilmaista tyytymättömyyttäni Huttusen artikkelin uusimpiin sanamuotoihin, koska aikuisen ihmisen pitäisi ymmärtää ongelma itsekin.
Etenkin jos kyseinen aikuinen ihminen on entinen Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja.
Kolesterolitutkimukset alkoivat de Lorgerilin mukaan mennä pieleen Vioxx-skandaalin jälkeen:
http://michel.delorgeril.info/dwnl/wrnd/DisappointingCholDrugTrials_wrnd2009.pdf
Lähetä kommentti