Runsaasti mediajulkisuutta saaneessa GAIT-tutkimuksessa (Glucosamine/chondroitin Arthritis Intervention Trial) 1 583 oireista polvinivelrikkoa sairastavaa potilasta (ikä > 40 v) satunnaistettiin viiteen eri ryhmään: 1) glukosamiini (1 500 mg/vrk), 2) kondroitiinisulfaatti (1 200 mg/vrk), 3) glukosamiini + kondroitiinisulfaatti (1 500 mg + 1 200 mg/vrk), 4) selekoksibi (200 mg/vrk) ja 5) plasebo (Clegg ym. 2006). Tutkimuksen kesto oli 24 viikkoa ja glukosamiinin lähteenä toimi glukosamiinihydrokloridi. Tulokset osoittivat, että glukosamiinin kivunlievitysteho yksin tai yhdessä kondroitiinisulfaatin kanssa käytettynä ei eronnut merkitsevästi plasebosta. Kun potilaat jaettiin ryhmiin nivelrikkokivun vaikeusasteen mukaan, saatiin glukosamiini-kondroitiinisulfaatti -yhdistelmällä merkitsevästi plaseboa parempi hoitovaste kohtalaisen ja vaikean nivelrikkokivun hoidossa. On syytä huomata, että kaikille koehenkilöillä oli lisäksi käytössään parasetamolia (asetaminofeenia) ”pelastusanalgeettina”, mikä mahdollisesti aikaansai sekoittavan tekijän.
Kriitikkojen mielestä GAIT-tutkimuksessa olisi pitänyt käyttää glukosamiinisulfaattia glukosamiinihydrokloridin sijaan, sillä ensin mainitun yhdisteen suotuisista vaikutuksista nivelrikossa on selvästi enemmän näyttöä. Valmisteiden glukosamiinimolekyylit ovat luonnollisesti identtisiä, mutta hajoamisen tuloksena syntyvät suolat ja hapot ovat erit. Glukosamiinihydrokloridi dissosioituu glukosamiiniksi ja suolahapoksi eli vetykloridihapoksi (HCl), kun taas glukosamiinisulfaatti dissosioituu glukosamiiniksi, suolahapoksi, natriumsulfaatiksi (Na2SO4) ja rikkihapoksi (H2SO4). Näiden erojen käytännön merkitys on epäselvä. On esitetty, että sulfaatti per se lisäisi rustosolujen proteoglykaanituotantoa. Kondrosyyttien sulfaattikuljetusmolekyylin Michaelis-Mentenin vakio (Km) on kuitenkin n. 16 mM, mikä on n. 50-kertainen seerumin sulfaattipitoisuuteen verrattuna. Näin ollen glukosamiinilisän pitäisi suurentaa dramaattisesti seerumin sulfaattipitoisuuttaa, jotta sillä olisi vaikutusta kondrosyyttien sulfaattisaantiin. On siis epäselvää, onko glukosamiinisulfaattilisän sisältämällä sulfaatilla vaikutusta kondrosyytteihin, kun valmistetta käytetään tavanomaisina päiväannoksina.
GAIT-tutkimus saattaa olla pääsyy siihen, miksi lääkkeenä myytävien glukosamiinivalmisteiden korvattavuus päättyi heinäkuussa 2009. Lääkkeiden hintalautakunnan (Hila) mukaan glukosamiinin hoidollinen arvo nivelrikossa on nykyisen tutkimustiedon perusteella vähäinen. Kansaneläkelaitoksen tilastotietojen mukaan glukosamiinivalmisteista maksettiin vuonna 2007 korvauksia 145 461 vakuutetulle yhteensä n. 4,9 miljoonaa euroa.
GAIT-tutkimuksen jatko-osa, jossa analysoitiin tuloksia kahden vuoden kohdalla, julkaistiin juuri Annals of the Rheumatic Diseases -tiedelehdessä (Sawitzke ym. 2010). Pääasiallisena vastemuuttujana toimi 20 %:n parantuminen kivussa WOMAC-asteikolla määriteltynä. Ristitulosuhde (odds ratio) plaseboon verrattuna oli glukosamiinilla 1,16, glukosamiini-kondrotiinisulfaatti -yhdistelmällä 0,83 ja kondrotiiinisulfaatilla 0,69. Toisin sanoen glukosaminista oli pientä hyötyä, mutta glukosamiini-kondroitiinisulfaattia ja kondroitiinisulfaatti yksinään olivat tehottomia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että selekoksibin (kipulääke) ristitulosuhde oli samaa luokkaa kuin glukosamiinilla (1,21).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti