Riittääkö kuusi minuuttia viikossa timmiin kuntoon?

Japanilaisissa rottakokeissa on osoitettu, että jyrsijöiden kunto nousee kovalla treenillä, vaikka se kestäisi tuntien sijasta minuutteja. Nyt on kanadalaistutkimuksissa saatu näyttöä, että sama pätee ihmisiin, kertoo New York Times.

Tohtori Martin Gibala McMaster-yliopistossa Ontariossa on tutkijaryhmänsä kanssa selvittänyt, voisiko pyöräilyllä tai uinnilla saada kunnon kohoamaan, vaikkei treeni kestäisikään tuntikausia.

Meneillään olevassa kokeilussa on kaksi ryhmää: toinen, jossa on terveitä joskaan ei urheilullisia opiskeilijoita, jotka kuntopyöräilivät tasaista vauhtia 90-120 minuuttia. Toinen opiskelijaryhmä ähki kuntopyörällä lyhyitä, rasittavia pätkiä suurimmalla vastuksella mikä pyörästä löytyi. Tämä ryhmä lepäsi neljä minuuttia ja polki jälleen täysillä 20-30 sekunttia. Harjoitus toistui 4-6 kertaa riippuen opiskelijan kestokyvystä ja kesti kaikkiaan kahdesta kolmeen minuuttiin.

Hämmästyttävä tulos

Molemmat ryhmän treenasivat kolmesti viikossa. Kahden viikon kuluttua molempien ryhmien kestävyys oli noussut lähes yhtä paljon, vaikka toinen oli harjoitellut 6-9 minuuttia viikossa ja toinen viisi tuntia. Myös lihasten molekyylimuutokset, jotka heijastavat kasvanutta kuntoa, olivat molemmissa ryhmissä samanlaiset.

Siispä noin kuusi minuuttia kovaa treeniä viikossa (sekä verryttelyyn ja jäähdyttelyyn sekä palautumiseen käytetty aika) näyttää tuoneen saman tuloksen kuin useiden tuntien rääkki.

Lyhyt tehotreeni oli myös auttanut painonpudotuksessa, vaikka sitä ei erityisesti tutkittu. Muissa tutkimuksissa on saatu samansuuntaisia tuloksia. Tehokkaat lyhyttreenit parantavat sydämen toimintaa jopa sydänsairailla.

Ei niin helppoa

Lyhyttreenit eivät kuitenkaan ole oikotie helppoon kunnonkohotukseen. Niiden kuuden minuutin, jotka treenataan viikossa, on oltava todella tehokasta aikaa ja se tarkoittaa monelle tuskaa.

Gibalan mukaan tarvitaan täydellistä ponnistelua, joka merkitsee siirtymistä pois omalta "mukavuusvyöhykkeeltä". Jotkut urheilumuodot sopivat paremmin tehotreenaukseen kuin toiset. Kanadassa ei ole tutkittu juoksijoita, joilla kova revitys riippuen heidän kokemuksestaan saattaa aiheuttaa vammoja. Sen sijaan pyöräilyyn ja uintiin lyhytharjoitukset näyttävät tepsivän.

Nyt Gibalan laboratoriossa tutkitaan, olisiko mahdollista lyhentää vielä lisää treenin kestoa: voisiko 2-3 minuutin tehotreeni tuoda saman tuloksen kuin kuuden minuutin? Tuloksia on luvassa syksyllä. Ne saattavat olla hyödyksi kiireisille ihmisille, joilla ei ole aikaa käyttää tuntikausia saleilla.

Lähde: YLE:n verkkouutiset

Lukijakyssä tuotteiden käytöstä

Terve Anssi,

Pyytäisin lyhyen kommentin lisien käytöstä annosten, ajoitusten yms.
suhteen. Nykyisin treenit x4/vko, joista 3-4 aamulla klo 6 ennen töitä.
Tilasin säkit anabolic overdrivea, hydroisoa, lisäksi leupurea, urasibolia
ja rouvalle Fire stormia. Lisäksi kotona vanhastaan beta-alaniinia,
kreatiinimonohydraattia, maltoa ja glutamiinia.

Ajatuksenani on 1h ennen treeniä 50g malto + 5g glutamiini + 2-3g
beta-alaniini + 2-3g kreatiini, uutena lisäksi 0,5g urasibol + 5g leupure.
Tämä vain treenien alle, ei välipäivinä. Järkeä vai ei? HydroISOa tähän
treeninaluscoctailiin 10-20g??

Treenin lopulla 100g anabolicia, aloittelen siemailla n. 15min ennen treenin
loppua hiljokseen.

Päivän mittaan pari tömäystä HydroISOa, á 30g, illalla urasibol 0,5g +
hydroISO 30g.

Näiden lisäksi luonnollisesti eläin-kasvisvalkuaista, hidasta hiiltä yms
ruoan mukana, vrk prot 140-180g.

Välipäivät samalla kaavalla mutta aamucoctail + anabolic jäävät, tilalle
eläimen lihaa / hydroisoa.

Mies on perusterve, painaa 88kg eikä maha ole ihan hirveän iso.

Ennen treeniä otettavaan miksiin kannattaa tosiaan lisätä sitä HydroISOa (n. 20-30 g), sillä ennen voimaharjoittelua otetut aminohapot stimuloivat tehokkaasti lihasanaboliaa (Tipton ym. 2001).

Diabeteksen ehkäisytutkimus DPS

"When an old and distinguished person speaks to you, listen to him carefully and with respect - but do not believe him. Never put your trust in anything but your own intellect. Your elder, no matter whether his is a Nobel Laureate, may be wrong. The world progresses, year by year, century by century, as the members of the younger generation find out what was wrong among the things that their elders said. So you must always be skeptical - always think for yourself."
Linus Pauling
(ohjeita ruotsalaisille yliopisto-opiskelijoille 10. päivänä joulukuuta 1954)


Diabeteksen ehkäisytutkimus DPS toteutettiin Kansanterveyslaitoksen koordinoimana monikeskustutkimuksena. Yhteistyötahot olivat Kuopion yliopiston kliinisen ravitsemustieteen laitos, KELAn tutkimus- ja kehitysyksikkö Turussa, Terveydenhuolto-oppilaitos ja Diabeteskeskus Tampereella sekä Liikuntalääketieteellinen klinikka Oulussa. Päätutkijoina toimivat akatemiaprofessori Jaakko Tuomilehto Kansanterveyslaitoksesta ja professori Matti Uusitupa Kuopion yliopistosta.

DPS-tutkimukseen otettiin mukaan yhteensä 522 keski-ikäistä, ylipainoista miestä ja naista, joilla sokerirasituskokeessa todettiin heikentynyt sokerinsieto. Tutkittavat jaettiin satunnaisesti tehostetun tai tavanomaisen elämäntapaneuvonnan ryhmään (kontrolliryhmä). Tehostetun neuvonnan ryhmän jäseniä ohjattiin muuttamaan ruokavaliotaan "terveellisemmäksi". Neuvonta toteutettiin pääasiassa ravitsemusterapeutin yksilöohjauksena. Neuvonnan johdosta ruokavalion rasvan ja kolesterolin määrä vähentyi, kun taas hiilihydraattien ja kuidun määrä lisääntyi. Lisäksi tutkittavat saivat mahdollisuuden osallistua kuntosaliliikuntaan sekä heitä kannustettiin kaikenlaisen muun liikunnan harrastamiseen ja arkiaktiivisuuden lisäämiseen. Kontrolliryhmä sai lähinnä lämmintä kättä.

Uusitupa ja kumppanit ovat vastikään julkaisseet paprun, jossa kerrotaan mikä vaikutus tällä tehostetulla elämäntapaneuvonnalla oli kokonaiskuolleisuuteen ja sydänsairaustumisiin kymmenen vuoden ajanjaksona. Oletteko valmiit kuulemaan? Ihan varmasti? Well, sillä ei ollut käytännössä mitään vaikutusta. Kokonaiskuolleisuus oli 2,2 vs. 3,8 ja sydänsairastuminen 22,9 vs. 22,0 per 1000 henkilövuotta. Tämä tutkimus antaa vankkaa näyttöä siitä, että väitetyllä "sydänystävällisellä" ruokavaliolla ei ole mitään vaikutusta sydänsairauksiin. Itse asiassa se näyttää jopa nollaavan liikunnan edulliset vaikutukset.

Ten-Year Mortality and Cardiovascular Morbidity in the Finnish Diabetes Prevention Study—Secondary Analysis of the Randomized Trial

Lue myös:
The low fat/low cholesterol diet is ineffective
The diet–heart hypothesis: a critique
Diet and Cardiovascular Disease Prevention: The Need for a Paradigm Shift
The cholesterol-heart disease hypothesis (critique)--time to change course?
A Commentary on the Rationale of the Diet-Heart Statement of the American Heart Association
The Soft Science of Dietray Fat

High Carbohydrate Foods Can Cause Heart Attacks

ScienceDaily (June 25, 2009) — Doctors have known for decades that foods like white bread and corn flakes aren't good for cardiac health. In a landmark study, new research from Tel Aviv University now shows exactly how these high carb foods increase the risk for heart problems.

"Looking inside" the arteries of students eating a variety of foods, Dr. Michael Shechter of Tel Aviv University's Sackler School of Medicine and the Heart Institute of Sheba Medical Center — with collaboration of the Endocrinology Institute — visualized exactly what happens inside the body when the wrong foods for a healthy heart are eaten. He found that foods with a high glycemic index distended brachial arteries for several hours.

Elasticity of arteries anywhere in the body can be a measure of heart health. But when aggravated over time, a sudden expansion of the artery wall can cause a number of negative health effects, including reduced elasticity, which can cause heart disease or sudden death.

Using a clinical and research technique pioneered by his laboratory in Israel, Dr. Shechter was able to visualize what happens inside our arteries before, during and after eating high carb foods. It is a first in medical history. The results were published in the Journal of the American College of Cardiology.

Time to skip the wedding cake?

"It's very hard to predict heart disease," says Dr. Shechter, a fellow of the American College of Cardiology and the American Heart Association. "But doctors know that high glycemic foods rapidly increase blood sugar. Those who binge on these foods have a greater chance of sudden death from heart attack. Our research connects the dots, showing the link between diet and what's happening in real time in the arteries."

Like the uncomfortable medical warnings on packets of cigarettes, this new research could lead to a whole new way to show patients the effects of a poor diet on our body.

Using 56 healthy volunteers, the researchers looked at four groups. One group ate a cornflake mush mixed with milk, a second a pure sugar mixture, the third bran flakes, while the last group was given a placebo (water). Over four weeks, Dr. Shechter applied his method of "brachial reactive testing" to each group. The test uses a cuff on the arm, like those used to measure blood pressure, which can visualize arterial function in real time.

The results were dramatic. Before any of the patients ate, arterial function was essentially the same. After eating, except for the placebo group, all had reduced functioning.

All roads lead to the endothelium

Enormous peaks indicating arterial stress were found in the high glycemic index groups: the cornflakes and sugar group. "We knew high glycemic foods were bad for the heart. Now we have a mechanism that shows how," says Dr. Shechter. "Foods like cornflakes, white bread, french fries, and sweetened soda all put undue stress on our arteries. We've explained for the first time how high glycemic carbs can affect the progression of heart disease." During the consumption of foods high in sugar, there appears to be a temporary and sudden dysfunction in the endothelial walls of the arteries.

Endothelial health can be traced back to almost every disorder and disease in the body. It is "the riskiest of the risk factors," says Dr. Shechter, who practices at the Chaim Sheba Medical Center — Tel Hashomer Hospital. There he offers a treatment that can show patients — in real time — if they have a high risk for heart attacks. "Medical tourists" from America regularly visit to take the heart test.

The take-away message? Dr. Shechter says to stick to foods like oatmeal, fruits and vegetables, legumes and nuts, which have a low glycemic index. Exercising every day for at least 30 minutes, he adds, is an extra heart-smart action to take.

Longevity And Mediterranean Diet Link Could Be Due To Specific Foods

New research from scientists in the US and Greece suggests that the health and longevity effects of the Mediterranean Diet are more strongly influenced by certain foods such as not eating too much meat, drinking moderate amounts of alcohol, consuming olive oil as opposed to saturated fats, and eating more fruits, vegetables, nuts and pulses.

A Mediterranean diet high in fish, seafood and cereals and low in dairy products was not found to be linked to longer life, but this could be because these groups include a lot of different foods with different effects and the low numbers of people consuming fish and seafood in the sample.

The study was the work of Professor Dimitrios Trichopoulos at the Harvard School of Public Health in Boston, Massachusetts in the US, together with professor Antonia Trichopoulou and Dr Christina Bamia from the University of Athens Medical School, and is published in the 23 June issue of BMJ.

A lot of studies have made the headlines in recent years with findings that show strong links between following a Mediterranean diet and longer life, but this is the first to look inside the diet and examine links between particular foods and longer life.

For the study Trichopoulos and colleagues used data covering over 23,000 men and women who took part in the Greek section of the European Prospective Investigation into Cancer and Nutrition (EPIC) study.

The participants filled in questionnaires about their diet and lifestyle at the start of the study and then were interviewed periodically for about 8.5 years afterwards. Participants were also asked about their health, whether they smoked, how physically active they were, and whether they had ever been diagnosed with cancer, diabetes or heart disease.

Diets were scored from 0 to 10 depending on how closely they followed a traditional Mediterranean diet. The main outcome measure was death from all causes.

The results showed that after a mean follow up of 8.5 years:

652 deaths from any cause had occurred among 12,694 participants with Mediterranean diet scores between 0 and 4.

423 deaths from any cause had occurred among 10,655 participants with Mediterranean diet scores of 5 or more.

After taking into account potential confounders, there was a statistically significant reduction in deaths among participants who stuck to a Mediterranean.

For every two units of increase in the score the adjusted mortality ratio was 0.864 (95 per cent confidence interval ranged from 0.802 to 0.932).

The individual foods that most contributed to this effect were: alcohol, ie ethanol (23.5 per cent), low consumption of meat and meat products (16.6 per cent), high consumption of vegetables (16.2 per cent), high consumption of fruits and nuts (11.2 per cent), high ratio of monounsaturated to saturated fats (10.6 per cent) and high consumption of pulse foods (9.7 per cent).

High consumption of cereals and low consumption of dairy food had minimal effects, while high consumption of fish and seafood was linked to a non-significant increase in death rates.

The authors concluded that:

"The dominant components of the Mediterranean diet score as a predictor of lower mortality are moderate consumption of ethanol, low consumption of meat and meat products, and high consumption of vegetables, fruits and nuts, olive oil, and legumes."

They suggested that the minimal impact of high cereal and low dairy consumption was possibly due to the fact these food groups contain many different types of of food each with different effects on health. And the non-significant effect from fish and seafood could be due to their low consumption in this sample.

"Anatomy of health effects of Mediterranean diet: Greek EPIC prospective cohort study."
Antonia Trichopoulou, Christina Bamia, and Dimitrios Trichopoulos.
BMJ 2009;338:b2337
doi: 10.1136/bmj.b2337 (Published 23 June 2009)

Written by: Catharine Paddock, PhD

Lähde: Medical News Today

Heraproteiini aktivoi osteoblasteja

Suhteellisen runsas maitotuotteiden saanti laihdutuksen aikana minimoi luumassan menetystä. Lehmänmaidosta n. 20 prosenttia on heraproteiinia. Kiinalainen tutkija selvitti tuoreessa in vitro -tutkimuksessaan heraproteiinin vaikutuksia osteoblasteihin. Nämä solut tuottavat uutta luuta. Tutkimus osoitti, että heraproteiini aktivoi osteoblasteja, joten tutkija päätteli, että "whey protein plays an important role in bone formation and a potential therapeutic role in osteoporosis by activating osteoblasts".

Kuvan lähde: Solunetti

1 =Lisäkilpirauhashormonin reseptori
2 =Insuliinin kaltaisen kasvutekijän reseptori
3 =D3-vitamiinin reseptori
R =Karkeapintainen solulimakalvosto (RER)
E =sileä solulimakalvosto
K =Eriterakkuloita

Use of Artificial Sweeteners Linked to 2-Fold Increase in Diabetes

June 15, 2009 (Washington, DC) — People who use artificial sweeteners are heavier, more likely to have diabetes, and more likely to be insulin-resistant compared with nonusers, according to data presented here during ENDO 2009, the 91st annual meeting of The Endocrine Society.

Results show an inverse association between obesity and diabetes, on one side, and daily total caloric, carbohydrate, and fat intake, on the other side, when comparing artificial sweetener users and control subjects.

First author Kristofer S. Gravenstein, a postbaccalaureate researcher with the Clinical Research Branch at the National Institute of Aging (NIA), National Institutes of Health (NIH), said the association may reflect the increased use of artificial sweeteners by obese and/or diabetic study participants. "This is a cross-section study," Mr. Gravenstein told Medscape Diabetes & Endocrinology, "so there are limitations — we cannot say that artificial sweetener use causes obesity, we can say it is associated with it."

Increased Use vs Increased Glucose Absorption

Artificial sweeteners activate sweet taste receptors in enteroendocrine cells, leading to the release of incretin, which is known to contribute to glucose absorption. Recent epidemiologic studies in Circulation (2008;117:754-761) and Obesity (2008;16:1894-1900) showed an association between diet soda consumption and the development of obesity and metabolic syndrome.

This report tested whether participants in the Baltimore Longitudinal Study of Aging (BLSA), which began in 1958, differ in anthropometric measures, daily caloric intake, and glucose status, separating them into 3 different groups: artificial sweetener users, artificial sweetener nonusers, or controls.

A total of 1257 participants, with a mean age of 64.8 years (range, 21 - 96 years), had data on self-reported 7-day dietary intake, 2-hour oral glucose tolerance test (OGTT), and anthropometric measures. The major artificial sweetener consumed was aspartame, preferred by 66% of BLSA participants, followed by saccharin (13%), sucralose (1.0%), and combinations of the three (21%).

"In our study, we were actually able to isolate what type of sweetener was used at a certain point in time, as we used food diaries, and not food questionnaires," Mr. Gravenstein pointed out.

"When we first did this analysis, we found that people ate more fat before 1983, which is the year [of] a big increase in artificial sweetener consumption in the American population — it was actually when aspartame was approved and diet Coke was introduced," he explained.

As a result, the study further analyzed data from a subset of participants, starting in 1983. Compared with 550 people who did not use artificial sweeteners, the 443 people who did were younger, heavier, and had a higher body mass index (BMI), yet they did not consume more calories from people who did not use artificial sweeteners. Fat, carbohydrate, protein, and total caloric intake were not different between the 2 groups (users vs nonusers).

Furthermore, Mr. Gravenstein noted that people who used artificial sweeteners "were less likely to have a normal OGTT, or they were less likely to be diagnosed as having a normal glucose homeostasis."

In terms of glucose status, the impaired glucose tolerance (IGT), and/or impaired fasting glucose (IFG), the data show that artificial sweetener users "were not different than the prediabetics, ie, they had the same prevalence of prediabetes," he said, adding that "in our population, people who used artificial sweeteners were twice as likely to have diabetes, 8.8% compared to 4.4% for controls."

Analyzing the data further, the investigators focused on a subpopulation, in which fasting insulin values were available from 374 nonusers and 311 artificial sweetener users. The users had a higher fasting glucose levels, higher fasting insulin levels, and a higher measure of insulin resistance, as measured by the homeostasis model assessment, but glycosylated hemoglobin A1C levels were similar between the 2 groups.

Alternative Hypothesis and Clinicians' Role

The researchers suggest an alternative hypothesis, that artificial sweeteners modulate the metabolic rate through enteroendocrine cells, therefore contributing to the development of diabetes and/or obesity. However, this hypothesis needs further testing in longitudinal analysis and intervention studies, said the investigators.

"Also, it could be that artificial sweeteners are causing diabetes, or it could be that there is a higher use of them because a lot of physicians actually recommend people to use artificial sweeteners to prevent diabetes...." Mr. Gravenstein said. The researchers are planning to address this question with a prospective analysis.

"This is a very interesting study," Rachel C. Edelen, MD, a pediatric endocrinology practitioner at the Aspen Centre in Rapid City, South Dakota, told Medscape Diabetes & Endocrinology in an interview. "I diet screen all my patients, and they are not drinking enough milk. Usually, they replace the milk with something else, sweetened tea, Gatorade, etc, not just water. With my type 1 diabetics, the information they were getting from the hospital was to drink diet pop. But who even goes into the hospital and drinks pop?" she wondered.

Support for this study was provided by the Intramural Research Program of the National Institute on Aging of the National Institutes of Health. Dr. Edelen and Mr. Gravenstein have disclosed no relevant financial relationships.

Lähde: Medscape Medical News

Nutrition & Metabolism -lehden Impact Factor 3.00

Eilen julkaistiin tiedelehtien vuoden 2008 Impact Factor -arvot. Suhteellisen uusista lehdistä ainakin Nutrition & Metabolism nappasin varsin kovan Impactin eli tasan 3.00.

CMPuren hinta nousee

Edit 23.6.: CMPure taas myynnissä. 2 kg:n jättipurkin uudeksi hinnaksi tuli 26,90 ja 1 kg:n purkin hinnaksi 17,90. Huomaa verkkokaupan minimitilausraja 120 euroa.

Rehtori Uusitupa levittää saissea

Edit 22.6.: Tekstiä muokattu tänään. Lisätty jonkinmoinen intro ja Shain kommentti vapaasti käännettynä.

Diabeetikoiden ruokavaliosta käydään kiivasta keskustelua sekä populaarimediassa että tieteellisissä lehdissä. Kontrolloidut kliiniset tutkimukset ovat säännönmukaisesti osoittaneet, että kakkostyypin diabeteksen ja metabolisen oireyhtymän hoidon kannalta keskeisintä on ruokavalion hiilihydraattien vähentäminen (kts esim. Accurso et al. 2008). Nämä tulokset ovat täysin sopusoinnissa molempien sairauksien patofysiologian kanssa; häiriintynyt sokerimetabolia ja sitä seuraava kompensatorinen hyperinsulinemia (jatkuvasti koholla olevat insuliinitasot).

Lueskelin juuri uusinta Diabetes ja lääkäri -lehteä (kesäkuu 2009), mikä on Diabetesliiton julkaisema ei-vertaisarvioitu ammattilehti. Kuopion yliopiston rehtori ja Pohjolan suurimman sokeritehtaan ”tutkimusäätiön” puheenjohtaja Matti Uusitupa puolusteli lehdessä nykyisiä, lähinnä uskomustietoon perustuvia runsashiilihydraattisia ruokavaliosuosituksia. Artikkelissa oli muutamia valideja pointteja, mutta mukana oli myös täysin virheellisiä väitteitä. Uusitupa, joka ei ole ikinä julkaissut halaistua sanaa vähähiilihydraattista dieeteistä vertaisarvioiduissa tiedelehdissä, väitti artikkelissa, että runsaasti tyydyttynyttä rasvaa sisältäviä vähähiilihydraattisia dieettejä ei voi enää tutkia, sillä eettiset toimikunnat eivät antaisi tutkimuslupaa. Hän viittaa Shain ja työtovereiden tutkimukseen (New England Journal of Medicine 2008 Jul 17;359(3):229-41). Populaarimediassa on esitetty, että Shain tutkimuksessa vähähiilihydraattista Atkins-dieettiä noudattaneet henkilöt olisivat nauttineen lähinnä tyydyttymätöntä rasvaa, mutta väite on täysin virheellinen. Alla katkelma Shain sähköpostiviestistä, jossa hän oikoo tätä virhekäsitystä (vapaasti käännettynä):

"Meidän vähähiilihydraattinen dieetti perustui Atkinsiin, koehenkilöt lukivat kirjan ja reseptit olivat hyvin lähellä Yhdysvalloissa käytettyjä Atkins-aterioita... Ymmärrän, että osalla vähärasvaisen dieetin kannattajista on vaikeuksia niellä sitä tosiseikkaa, että vähähiilihydraattinen dieetti toimii niin loistavasti tässä hyvin kontrolloidussa, kahden vuoden kestoisessa tutkimuksessa, mutta nämä olivat faktat ja huomisen tiedettä. Parhain terveisin, Irish [Shai]"

Yrittääkö Uusitupa estää Suomessa erilaisten dieettien objetiivista tutkimusta? Mitä ilmeisemmin Uusitupa ei halua, että mikään kotimainen tutkimusryhmä raportoisi mitään positiivista hiilihydraattien rajoituksesta – ei ainakaan silloin, kun ruokavaliossa on reippaasti tyydyttynyttä rasvaa. Tälle propagandalle on vaikea keksiä muuta selitystä. Onhan se ärsyttävää, jos data tuppaa olemaan ristiriidassa vanhojen mantrojen kanssa. Vai ammentaako kiireinen rehtori nykyisin dieettitietoutensa populaarijulkaisuista?

Tiede menee kiihtyvällä vauhdilla eteenpäin Uusituvan vastustuksesta huolimatta. Uusia objektiivisia dieettitutkimuksia tulee ulos harva se päivä, sillä Uusituvan arvovalta ei kuitenkaan ulotu suurempiin maihin, jotka eivät polje paikallaan sisäsiittoisessa tyhjiössä. Sen sijaan pieneen kotimaahamme sopii vain yksi totuus kerrallaan.

Lue myös:
The case for low carbohydrate diets in diabetes management

PS. Kolesteroliarvot paranevat selvästi hyvin niukkahiilihydraattisella dieetillä, vaikka tyydyttyneen rasvan saanti olisi runsasta. Tämä sama havinto on tehty lukuisissa tutkimuksissa. Alla yksi esimerkkitutkimus.

Mol Cell Biochem. 2006 Jun;286(1-2):1-9.

Long term effects of ketogenic diet in obese subjects with high cholesterol level.

Dashti HM, Al-Zaid NS, Mathew TC, Al-Mousawi M, Talib H, Asfar SK, Behbahani AI.
Department of Surgery, Kuwait University, Safat, Kuwait. info@drdashti.com

OBJECTIVE: Various studies have convincingly shown the beneficial effect of ketogenic diet (in which the daily consumption of carbohydrate is less than 20 grams, regardless of fat, protein and caloric intake) in reducing weight in obese subjects. However, its long term effect on obese subjects with high total cholesterol (as compared to obese subjects with normal cholesterol level is lacking. It is believed that ketogenic diet may have adverse effect on the lipid profile. Therefore, in this study the effect of ketogenic diet in obese subjects with high cholesterol level above 6 mmol/L is compared to those with normocholesterolemia for a period of 56 weeks. MATERIALS AND METHODS: In this study, 66 healthy obese subjects with body mass index (BMI) greater than 30, having high cholesterol level (Group I; n = 35) and those subjects with normal cholesterol level (Group II; n = 31) were selected. The body weight, body mass index, total cholesterol, LDL-cholesterol, HDL-cholesterol, urea, creatinine, glucose and triglycerides were determined before and after the administration of the ketogenic diet. Changes in these parameters were monitored at 8, 16, 24, 32, 40, 48 and 56 weeks of the treatment. RESULTS: The body weight and body mass index of both groups decreased significantly (P < 0.0001). The level of total cholesterol, LDL cholesterol, triglycerides and blood glucose level decreased significantly (P < 0.0001), whereas HDL cholesterol increased significantly (P < 0.0001) after the treatment in both groups. CONCLUSION: This study shows the beneficial effects of ketogenic diet following its long term administration in obese subjects with a high level of total cholesterol. Moreover, this study demonstrates that low carbohydrate diet is safe to use for a longer period of time in obese subjects with a high total cholesterol level and those with normocholesterolemia.

PMID: 16652223 [PubMed - indexed for MEDLINE]

Lukijakyssä: Diabeetikkourheilija ja urheilujuoman koostumus

Voiko ykköstyypin diabeetikko käyttää teidän tulossa olevaa valmisjuomaa (Anabolic Overdriver) ihan samaan tapaan kuin tavallaisia urheilujuomia?

Periaatteessa kyllä. Anabolic Overdrive -valmisteen sisältämä proteiini ei lieemmin vaikuta sen sisältämien hiilihydraattien imeytymiseen. Itse asiassa juoman proteiini voi vaikuttaa edullisesti verensokerikontrolliin. On kuitenkin syytä olla erityisen tarkkana verensokerikontrollin kanssa silloin, kun käytettävää tuotetta vaihdetaan. Tämä sen vuoksi, että tuotteiden hiilihydraattikoostumus - ja sitä myötä glykemiavaste - vaihtelee jonkin verran. Sama koskee tietysti myös insuliinivalmisteen ja pistopaikan vaihtamista.

Jos diabeetikkourheilija suunnittelee tekevänsä kovan puolen tunnin kestoisen lenkin (50 % Vo2maxista), joka polttaa 300 kilokaloria, hänen pitäisi nauttia n. 1,25 g hiilaria per minuutti eli yhteensä n. 37,5 g korvatakseen kuormituksen aikana hapetetun (poltetun) glukoosin (olettamuksena on, että ko. kuormituksen aikana puolet energiasta saadaan glukoosista).

Hiilarit ja diabetes

Sain yllätyksekseni ilmaiskopion Obesity and Diabetes -nimisestä akateemisesta kokoomateoksesta. Kirjan takana on joukko Harvardin lääkiksen asiantuntijoita. Kuopion yliopiston rehtorin Matti Uusituvan kritiikitöntä hiilihydraattien ihannointia on vaikea käsittää. Kirjoittajat eivät nimittäin ole lainkaan innostuneita runsashiilihydraattisesta "terapiasta", mikä tunnetusti nostaa triglyseridejä ja laskee HDL:ää. Mutta mitäpä Harvardin asiantuntijat tietäisivät asiasta Uusitupaan verrattuna. Well, ainakaan kukaan heistä ei ole sokeritehtaan tutkimusäätiön hallituksen puheenjohtaja Uusituvan tavoin.

Lukijakyssä: ristivirtaukseen perustuva mikrosuodatus

Paljon on hypetty tota ns. CFM heraproteiinia eli ristivirtauseen perustuvalla mikrosuodatuksella puhdistettua heraproteiinia. Onko ylivoimaiuusväitteissä perää?

Ei ole. Näillä suodatustermeillä yritetään lähinnä "jekuttaa" kuluttajia. Maitotuotteiden valmistajat ovat käyttäneet ristivirtaukseen perustuvaa mikrosuodatusta (CFM) erilaisiin puhdistusoperaatioihin jo vuosikausia (Merin & Daufin 1990). Väite, jonka mukaan jollain firmalla on "yksinoikeus" CFM-heraproteiinivalmisteisiin, on täyttä potaskaa. "CFM" ei ole myöskään rekisteröity tavaramerkki Suomessa (poislukien eräs terveydenhuoltoalaan liittyvä atk-ohjelmisto, jolla ei ole mitään tekemistä heran kanssa). Myös HydroISO:n hera puhdistetaan CFM-menetelmällä, mutta ei tätä tosiseikkaa ole mitään syytä hypettää. Ristivertauseen perustuvaa mikrosuodatusta käytetään myös mm. lihan ja vihannesten käsittelyssä.

Kreatiinietyyliesteri

Tulsan yliopiston tutkijat ovat selvittäneet kreatiinietyyliesterin (CEE) non-entsymaattista hajoamista. Tulokset vihjaavat, että CEE:n puoliintumisaika veressä on vain minuutin luokkaa. Jos tämä arvio osuu oikeaan, niin CEE ei ehdi edes tavoittaa lihassoluja esteröityneessä muodossa. Kirjoituksen lopusta löydät tutkimuksen tiivistelmän.

Tulokset ovat yhdensuuntaisia helmikuun puolivälissä Journal of the International Society of Sports -tiedelehdessä julkaistun tutkimuksen kanssa. Koehenkilöille annettiin sokkoutettuna joko kreatiinimonohydraattia (CM) tai CEE:tä; ensimmäiset viisi päivää annos oli n. 20 grammaa ja sen jälkeen n. 5 grammaa 42 päivän ajan. Selvästi kallimpi CEE ei tämän tutkimuksen mukaan tarjoa mitään etuja perinteiseen CM:ään verrattuna. Itse asiassa CEE nosti enemmän veren kreatiniinipitoisuutta (kreatiniini on kreatiinin hajoamistuote) kuin CM, joten CEE näyttäisi kestävän huonommin maha-suolikanavassa tapahtuvaa metaboliaa. Lisäksi CEE lisäsi solun ulkoisen nesteen määrää enemmän kuin kreatiinimonohydraatti. Solun ulkoisen nesteen lisääntyminen tarkoittaa suomeksi nestepöhöä. Toisin kuin solun sisäisen nestemäärän lisääntyminen, se EI ole positiivinen asia.


Katseres NS, Reading DW, Shayya L, Dicesare JC, Purser GH

Non-Enzymatic Hydrolysis of Creatine Ethyl Ester.

Biochem Biophys Res Commun 2009 Jun 11.

The rate of the non-enzymatic hydrolysis of creatine ethyl ester (CEE) was studied at 37 degrees C over the pH range of 1.6 to 7.0 using (1)H-NMR. The ester can be present in solution in three forms: the unprotonated form (CEE), the monoprotonated form (HCEE(+)), and the diprotonated form (H(2)CEE(2+)). The values of pKa1 and pKa2 of H(2)CEE(2+) were found to be 2.30 and 5.25, respectively. The rate law is found to be where the rate constants k(++), k(+) and k(o) are (3.9 +/- 0.2)x10(6) L.mol(-1.)s(-1), (3.3 +/- 0.5)x10(4) L.mol(-1.)s(-1), and (4.9 +/- 0.3)x10(4) L.mol(-1.)s(-1), respectively. Calculations performed at the density functional theory level support the hypothesis that the similarity in the values of k(+) and k(o) results from intramolecular hydrogen bonding that plays a crucial role. This study indicates that the half-life of CEE in blood is on the order of one minute, suggesting that CEE may hydrolyze too quickly to reach muscle cells in its ester form.

Alli-laihdutuslääke saattaa aiheuttaa maksavaurioita

Amerikkalainen elintarvike- ja lääkeviranomainen FDA on lisännyt orlistaatti-laihdutusvalmisteen mahdollisia terveyshaittoja aiheuttavien lääkkeiden listalle.

Suomessa orlistaattia on käsikaupassa myytävässä Alli-lääkkeessä ja reseptillä saatavassa Xenicalissa. Viranomaiset tutkivat nyt, voivatko nämä tuotteet aiheuttaa käyttäjilleen maksavaurioita.

Orlistaatti estää merkittävän osan rasvasta imeytymästä käyttäjänsä elimistöön. Sivuvaikutuksena voi ilmetä ripulia.

Aikaisemmin valmistetta on myyty Suomessa aikaisemmin vain reseptilääkkeenä. Allissa orlistaattia on selvästi vähemmän kuin Xenicalissa.

Apteekkien käsikauppamyyntiin Alli tuli keväällä, kun Euroopan lääkeviraston ihmislääkekomitea vapautti lääkkeen reseptivapaaseen myyntiin myös Suomessa.

Komiteassa istuva suomalaisjäsen, Lääkelaitoksen ylilääkäri Outi Lapatto-Reiniluoto äänesti päätöstä vastaan.

- Allin teho on mielestäni vaatimaton. Terveillä elintavoilla voi laskea painoa huomattavasti turvallisemmin. Lisäksi riskinä on lääkkeen mahdollinen väärinkäyttö esimerkiksi bulimikkojen keskuudessa, Lapatto-Reiniluoto perustelee

Hänen mukaansa monen laihduttajan motivaatio voi lopahtaa lääkkeen sivuvaikutuksiin. Alli aiheuttaa pahalle haisevan ripulin, jos käyttäjä syö rasvapitoista ruokaa.

Mediuutisten mukaan apteekeissa on ollut jonotuslistoja Allista kiinnostuneille asiakkaille. Mediuutisten haastatteleman Glaxo Smith Klinen myyntipäällikkö Merja Nuutisen mukaan Allia on myyty selvästi enemmän kuin reseptivalmistetta.

FDA:n ilmoitus ei tarkoita, että orlistaatti aiheuttaisi varmuudella maksavaurioita. Raportoituja terveyshaittoja on ollut vasta vähän eivätkä ne ole olleet vakavia.

Suomen Lääkelaitos on tietoinen asiasta, mutta ei ole ryhtynyt vielä toimenpiteisiin.

- Toistaiseksi lääkkeestä ei ole tullut tietoon sellaisia ongelmia, että Lääkelaitoksen olisi syytä puuttua asiaan, osastopäällikkö Pekka Kurki sanoo.

PAULI REINIKAINEN
pauli.reinikainen@iltalehti.fi

Lähde: Ilta-lehti

ProBody: Urheiluravinteiden ABC – Osa 1

Tässä kolmiosaisessa artikkelissa esitellään aakkosjärjestyksessä tunnetuimpia urheiluravinteita sekä muutamia uutuustuotteita. Yksityiskohtaiset fysiologis-biokemialliset ja farmakologiset selvitykset vaikutusmekanismeista on jätetty pois. Jos joku asia jää askarruttamaan, lähetä sähköpostia lehden toimitukseen (toimitus@probody.fi). Lukijakysymyksiin vastaillaan artikkelin toisen osan yhteydessä.


2,4-dihydroksi-6-metyylipyrimidiini

Kyseessä on nukleotidianalogi, joka on juuri löytänyt tiensä urheiluravinnemarkkinoille. Nukleotidit muodostavat DNA:n ja RNA:n. 2,4-dihydroksi-6-metyylipyrimidiini on rakenteeltaan muutoin sama kuin RNA-molekyylissä luonnostaan esiintyvä urasiili -niminen nukleotidi, mutta sen kuudenteen hiileen on lisätty metyyliryhmä. Tämän molekyylimuokkauksen tarkoituksena on suojata yhdistettä nukleaasientsyymeiltä, jotta se pääsisi kulkeutumaan määräpaikkaansa vahingoittumatta.

RNA:lla on keskeinen rooli proteiinisynteesissä (anaboliassa). Yksinkertaisesti esitettynä proteiinisynteesi tapahtuu seuraavasti: DNA -> RNA -> uusi proteiinimolekyyli. Tuotteen tarkoituksena tarjota elimistölle (erityisesti luustolihaksille) raaka-ainetta RNA-synteesiin, minkä oletetaan johtavan sekä proteiinisynteesiä stimuloivaan (anaboliseen) vaikutukseen että proteiinien hajoamista estävään (antikataboliseen) vaikutukseen. 2,4-dihydroksi-6-metyylipyrimidiini vähentää myös lipidien (rasvojen) peroksidaatiota (härskiintymistä), erityisesti luustolihaksissa. Rankan fyysisen kuormituksen tiedetään lisäävän lipidiperoksidaatiota.

Kuten sanottua, 2,4-dihydroksi-6-metyylipyrimidiini on uusi tuote urheiluravinnemarkkinoille, joten tarkkojen käyttöohjeiden antaminen on melkolailla spekulatiivista. Suosittelen kuitenkin ottamaan noin 0,5 grammaa ennen ja jälkeen harjoittelun.

7-keto-DHEA

Heti aluksi haluan tehdä selväksi, että 7-keto DHEA ei ole sama asia kuin DHEA. 7-keto DHEA on DHEA:n ei-androgeeninen johdannainen, eli sillä ei ole DHEA:n mieshormonivaikutusta. 7-keto DHEA:n on ehdotettu lisäävän lämmön tuottoa (termogeneesiä) tehostamalla siihen osallistuvien entsyymien ilmentymistä mitokondrioissa eli solujen ”voimalaitoksissa”. Tehostunut termogeneesi laihduttaa sen vuoksi, että suurempi määrä kaloreita ”hukataan” lämmön tuottoon.
Zenkel ja työtoverit selvittivät 7-keto DHEA:n vaikutuksia perusaineenvaihduntaan ylipainoisilla koehenkilöillä 7 päivää kestäneen kalorirajoituksen aikana. He havaitsivat, että lumeryhmässä perusaineenvaihdunta vähentyi 3,9 prosenttia, kun taas 7-keto DHEA:ta saaneiden koehenkilöiden perusaineenvaihdunta itse asiassa lisääntyi 1,4 prosenttia. Tutkimuksessa käytetty päiväannos on useimmissa 7-keto DHEA:ta sisältävissä laihdutustuotteissa. Mainittakoon vielä lopuksi, että edellä mainitun tutkimuksen sponsoroi patentin haltija. Muita vastaavia tutkimuksia ei ole julkaistu.

Arginiini

Arginiini on konditionaalisesti välttämätön aminohappo. Tällä tarkoitetaan sitä, että arginiini muuttuu välttämättömäksi aminohapoksi tietyissä tilanteissa, esimerkiksi vakavan sairauden yhteydessä. Arginiinia sisältävien ravintolisien väitetään lisäävän typpioksidin (NO) tuotantoa. NO laajentaa verisuonia ja siten voisi (teoriassa) vaikuttaa edullisesti hapen ja ravinteiden kuljetukseen lihassoluihin fyysisen kuormituksen aikana. Suun kautta otetun arginiinin vaikutuksista NO-tuotantoon on tietääkseni julkaistu vain yksi tutkimus; Taiwanin urheiluyliopiston tutkijat havaitsivat, että ennen harjoittelua nautitulla arginiinilisällä (6 gramman kerta-annos) ei ollut mitään vaikutusta NO-tuotantoon. Arginiinilla ei ollut myöskään vaikutusta laktaatti- tai ammoniakkipitoisuuksiin. Ennen harjoittelua otetun arginiinin on väitetty lisäävän myös kasvuhormonin erityistä, mutta tieteelliset tutkimukset osoittavat täysin päinvastaista. Collier ja työtoverit nimittäin raportoivat ennen voimaharjoittelua otetun arginiinin vähentävän kasvuhormonivasteita.

Arginiinin mahdollista hyödyistä tietyillä potilasryhmillä on varsin pätevää näyttöä, mutta terveillä urheilijoilla suoritettujen tutkimusten tulokset eivät mairittele. Jos arginiinia haluaa käyttää, niin suosittelisin ottamaan noin 5 - 8 grammaa heti harjoittelun jälkeen. Arginiini on sellaisenaan varsin epämiellyttävän makuista.

Vinkki urheiluravitsemusteollisuudelle: arginiinin siirtyminen solujen sisään näyttäisi olevan ACh-riippuvaista, joten ACh-agonistin yhtäaikainen anto saattaa tehostaa arginiinin vaikutuksia.

Beeta-alaniini

Beeta-alaniini on urheiluravitsemusalan viimeisin hittituote, jonka fyysistä suorituskykyä parantavasta vaikutuksesta on vankkaa näyttöä. Beeta-alaniini nostaa tehokkaasti lihassolujen karnosiinipitoisuuttaa. Karnosiini toimii lihassolujen sisäisenä puskurina hidastamalla pH:n nousua, jolloin urheilusuoritusta kyetään jatkamaan samalla intensiteetillä pidempään. Beeta-alaniinista on hyötyä monentyyppisissä urheilusuorituksissa.

Suosittelen noin 3 - 6 grammaa vuorokaudessa jaettuna vähintään kahteen kerta-annokseen. Beeta-alaniinia pitää käyttää yhtäjaksoisesti vähintään 4 viikkoa, jotta siitä saataisiin maksimaalinen teho irti.

Forskoliini

Coleus forskohlii -kasvista eristettävä forkoliini toimii elimistössä välittäjäaineena. Forkoliinin lisää niin sanottua syklistä AMP:tä, jonka pitäisi kaiken järjen mukaan lisätä rasvakudosta harjoittavan lipaasientsyymin aktiivisuutta. Forskoliinin käytön teoreettinen pohja on melko vankka, mutta mitä tapahtuu käytännössä?

Tätä selvittivät Kansasin yliopiston tutkijat selvästi ylipainoisilla koehenkilöillä, joille annettiin 50 milligrammaa forskoliinia päivässä 12 viikon ajan. Tutkijat raportoivat forskoliinin vähentävän merkitsevästi rasvakudoksen määrää lumevalmistetta saaneisiin koehenkilöihin verrattuna. Lisäksi forskoliini lisäsi lihasmassaa ja nosti merkitsevästi testosteronitasoja. Sen sijaan tuoreemmassa, samalla annostuksella ja seuranta-ajalla tehdyssä tutkimuksessa forskoliini ei merkitsevästi vähentänyt rasvakudoksen määrää lievästi ylipainoisilla naisilla.

Näiden kahden tutkimuksen pohjalta on tietysti mahdotonta vetää mitään tiukkoja johtopäätöksiä forkoliinin tehosta laihdutuksen edistäjänä. Positiivista oli ainakin se, että forskoliini ei kummassakaan tutkimuksessa aiheuttanut mitään haittavaikutuksia. Itse asiassa forskoliini voi jopa laskea verenpainetta. Forskoliinia on monissa amerikkalaisissa laihdutustuotteissa. Sopiva päiväannos lienee noin 50 milligramma.

Glukosamiinisulfaatti

Glukosamiinisulfaatin on osoitettu lukuisissa kliinisissä tutkimuksissa helpottavan nivelongelmia. Itse asiassa glukosamiinisulfaatti on Suomessa hyväksytty reseptilääkkeeksi käyttöaiheena polven nivelrikko. Glukosamiinia esiintyy luonnostaa elimistössä mm. rustojen ja nivelpintojen rakenneosana. Glukosamiinimolekyylien ketjuuntuessa syntyy glykosaminoglykaani -nimisiä suuria molekyylejä, jotka puolestaan liittyvät usein proteiineihin, jolloin syntyy proteoglykaani -nimisiä molekyylejä. Ne pystyvät "imemään" itseensä suuria määriä vettä, jolloin muodostuu geelimäistä ainetta. Tämä geeli täyttyy solujen ulkoisen tilan, ennen kaikkea nivelissä. Nivelnesteen tehtävänä on toimia nivelissä iskunvaimentimena sekä nivelpintojen voiteluaineena.

Glukosamiinisulfaatin hyödyt perustuvat lähinnä proteoglykaanimetabolian parantumiseen, mutta myös sulfaatilla tiedetään olevan edullisia vaikutuksia niveliin. Sopiva päiväannos on noin 1,5-3 grammaa. Reseptilääkkeissä usein käytetty glukosamiinisulfaattikaliumkloridi nähtävästi omaa parhaimman biologisen hyväksikäytettävyyden. On syytä huomata, että ns. "luontaisilla glukosamiineilla" (esim. vihersimpukka) ei ole tieteellisesti osoitettua tehoa. Itse asiassa Elintarviketurvallisuusvirasto spesifisesti kieltää glukosamiini -sanan käytön näiden tuotteiden yhteydessä. Puhdas glukosamiini valmistetaan yleensä äyriäisten kuorista, mutta sillä ei ole mitään tekemistä virhersimpukkavalmisteiden kanssa.

Kreatiini

Kreatiini on urheiluravitsemusalan erityisvalmisteita kaikkein myydyin tuote. Kreatiinia käytetään yleensä kreatiinimonohydraattina. Se nostaa tehokkaasti lihassolujen kreatiinifosfaattipitoisuutta suurimalla osalla käyttäjistä. Kreatiinifosfaatti toimii lihasten "supernopeana" energialähteenä, joten sen pitoisuuden nousu johtaa parantuneeseen fyysiseen suorituskykyyn, erityisesti räjähtävää voimaa hyödyntävissä urheilusuorituksissa. Kreatiini lisää myös solunsisäisen nesteen määrää, mikä stimuloi proteiinisynteesiä (anaboliaa) ja vähentää proteiinien hajoamista (kataboliaa).

Kreatiinimonohydraattia voidaan käyttää esimerkiksi seuraavasti:
- 5 grammaa aamupalan yhteydessä
- 5 grammaa noin 30 minuuttia ennen harjoittelua proteiini-hiilihydraatti -juomaan sekoitettuna
- 5 grammaa heti harjoittelun jälkeen proteiini-hiilihydraatti -juomaan sekoitettuna

Viikon kestoisen tankkausvaiheen jälkeen annostusta voidaan vähentää 5 - 10 grammaan päivässä. Kreatiinia pitää käyttää yhtäjaksoisesti vähintään 2 viikkoa, jotta siitä saataisiin irti maksimaalinen suorituskykyä parantava teho.

Kofeiini

Kofeiinin positiivinen vaikutus sekä mentaaliseen että fyysiseen suorituskykyyn on hyvin dokumentoitu. Kofeiini vähentää lihaskipua kovatehoisen urheilusuorituksen aikana sekä vähentää fyysisen kuormituksen aiheuttamaa lihasarkuutta. Kofeiini näyttäisi nostavan myös testosteronitasoja. Kofeiini ei järkevinä määrinä vaikuta haitallisesti urheilijoiden nestetasapainoon.

Sopiva kerta-annos on noin 150-200 milligrammaa. Tauriini saattaa tehostaa kofeiinin mentaalista suorituskykyä parantavaa vaikutusta (vaikutus välittyy lähinnä purinergisten reseptoreiden kautta ja tauriini moduloi ko. reseptoreita). Mainittakoon vielä, että kahvilla ei ole samaa vaikutusta fyysiseen suorituskykyyn kuin puhtaalla kofeiinilla.

Lukijakyssä: The 2007 IAAF Consensus Conference on Nutrition for Athletics

Urheiluvalmentajana haluaisin tietää onko sulla tietoa IAAF:n urheiluravitsemuskonferenssin suosituksista/ehdotuksista? Nämä konsensusjutut on toki aina hirveän varovaisia mutta kiinnostaisi kuitenki tietää.

Alla tiivistelmiä ko. konfenssin yhteydessä julkaistuista ravitsemusartikkeleista.

Nutrition for the sprinter.

Tipton KD, Jeukendrup AE, Hespel P; International Association of Athletics Federations.

School of Sport and Exercise Sciences, University of Birmingham, Edgbaston, Birmingham, B15 2TT, UK. k.d.tipton@bham.ac.uk

The primary roles for nutrition in sprints are for recovery from training and competition and influencing training adaptations. Sprint success is determined largely by the power-to-mass ratio, so sprinters aim to increase muscle mass and power. However, extra mass that does not increase power may be detrimental. Energy and protein intake are important for increasing muscle mass. If energy balance is maintained, increased mass and strength are possible on a wide range of protein intakes, so energy intake is crucial. Most sprinters likely consume ample protein. The quantity of energy and protein intake necessary for optimal training adaptations depends on the individual athlete and training demands; specific recommendations for all sprinters are, at best, useless, and are potentially harmful. However, if carbohydrate and fat intake are sufficient to maintain energy levels, then increased protein intake is unlikely to be detrimental. The type and timing of protein intake and nutrients ingested concurrently must be considered when designing optimal nutritional strategies for increasing muscle mass and power. On race day, athletes should avoid foods that result in gastrointestinal discomfort, dehydration or sluggishness. Several supplements potentially influence sprint training or performance. Beta-alanine and bicarbonate may be useful as buffering agents in longer sprints. Creatine may be efficacious for increasing muscle mass and strength and perhaps increasing intensity of repeat sprint performance during training.


Nutritional strategies to optimize training and racing in middle-distance athletes.

Stellingwerff T, Boit MK, Res PT; International Association of Athletics Federations.

Nestlé Research Center, Nestec Ltd., Lausanne, Switzerland. stellingwerff@rdls.nestle.com

Middle-distance athletes implement a dynamic continuum in training volume, duration, and intensity that utilizes all energy-producing pathways and muscle fibre types. At the centre of this periodized training regimen should be a periodized nutritional approach that takes into account acute and seasonal nutritional needs induced by specific training and competition loads. The majority of a middle-distance athlete's training and racing is dependant upon carbohydrate-derived energy provision. Thus, to support this training and racing intensity, a high carbohydrate intake should be targeted. The required energy expenditure throughout each training phase varies significantly, and thus the total energy intake should also vary accordingly to better maintain an ideal body composition. Optimizing acute recovery is highly dependant upon the immediate consumption of carbohydrate to maximize glycogen resynthesis rates. To optimize longer-term recovery, protein in conjunction with carbohydrate should be consumed. Supplementation of beta-alanine or sodium bicarbonate has been shown to augment intra- and extracellular buffering capacities, which may lead to a small performance increase. Future studies should aim to alter specific exercise (resistance vs. endurance) and/or nutrition stimuli and measure downstream effects at multiple levels that include gene and molecular signalling pathways, leading to muscle protein synthesis, that result in optimized phenotypic adaptation and performance.


Nutrition for distance events.

Burke LM, Millet G, Tarnopolsky MA; International Association of Athletics Federations.

Department of Sports Nutrition, Australian Institute of Sport, Belconnen, ACT 2616, Australia. louise.burke@ausport.gov.au

The goal of training is to prepare the distance athlete to perform at his or her best during major competitions. Whatever the event, nutrition plays a major role in the achievement of various factors that will see a runner or walker take the starting line in the best possible form. Everyday eating patterns must supply fuel and nutrients needed to optimize their performance during training sessions and to recover quickly afterwards. Carbohydrate and fluid intake before, during, and after a workout may help to reduce fatigue and enhance performance. Recovery eating should also consider issues for adaptation and the immune system that may involve intakes of protein and some micronutrients. Race preparation strategies should include preparation of adequate fuel stores, including carbohydrate loading for prolonged events such as the marathon or 50-km walk. Fluid and carbohydrate intake during races lasting an hour or more should also be considered. Sports foods and supplements of value to distance athletes include sports drinks and liquid meal supplements to allow nutrition goals to be achieved when normal foods are not practical. While caffeine is an ergogenic aid of possible value to distance athletes, most other supplements are of minimal benefit.


Nutrition for throwers, jumpers, and combined events athletes.

Houtkooper L, Abbot JM, Nimmo M; International Association of Athletics Federations.

Department of Nutritional Sciences, University of Arizona, PO Box 210038, Tucson, AZ, USA. houtkoop@u.arizona.edu

Throwers, jumpers, and combined events athletes require speed, strength, power, and a wide variety of technical skills to be successful in their events. Only a handful of studies have assessed the nutritional needs of such athletes. Because of this, recommendations for nutritional requirements to support and enhance training and competition performances for these athletes are made using research findings from sports and exercise protocols similar to their training and competitive events. The goals of the preparation cycle of nutrition periodization for these athletes include attaining desirable body weight, a high ratio of lean body mass to body height, and improving muscular power. Nutritional recommendations for training and competition periods include: (1) meeting energy needs; (2) timing consumption of adequate fluid and electrolyte intakes before, during, and after exercise to promote adequate hydration; (3) timing consumption of carbohydrate intake to provide adequate fuel for energy demands and to spare protein for muscle repair, growth, and maintenance; (4) timing consumption of adequate protein intake to meet protein synthesis and turnover needs; and (5) consuming effective nutritional and dietary supplements. Translating these nutrient and dietary recommendations into guidelines these athletes can apply during training and competition is important for enhancing performance.


The use of dietary supplements by athletes.

Maughan RJ, Depiesse F, Geyer H; International Association of Athletics Federations.

School of Sport and Exercise Sciences, Loughborough University, Loughborough, LE11 3TU, UK. r.maughan@lboro.ac.uk

Many athletes use dietary supplements as part of their regular training or competition routine, including about 85% of elite track and field athletes. Supplements commonly used include vitamins, minerals, protein, creatine, and various "ergogenic" compounds. These supplements are often used without a full understanding or evaluation of the potential benefits and risks associated with their use, and without consultation with a sports nutrition professional. A few supplements may be helpful to athletes in specific circumstances, especially where food intake or food choice is restricted. Vitamin and mineral supplements should be used only when a food-based solution is not available. Sports drinks, energy bars, and protein-carbohydrate shakes may all be useful and convenient at specific times. There are well-documented roles for creatine, caffeine, and alkalinizing agents in enhancing performance in high-intensity exercise, although much of the evidence does not relate to specific athletic events. There are potential costs associated with all dietary supplements, including the risk of a positive doping result as a consequence of the presence of prohibited substances that are not declared on the label.

14 päivän maksuaika verkkokauppaan?

Kuluttajien verkkokaupan maksuehtopolitiikka muuttuu mahdollisesti lähiaikoina niin, että kaikki tilaukset toimitetaan laskulla, jonka maksuaika on 14 päivää. Tilaus edellyttää moitteettomia luottotietoja. Rahoitusyhtiö vetää tietysti omansa välistä, joten pitäisi lisätä pieni laskutuslisä loppusummaan. Tai mukavana miehenä saatan jättää laskutuslisän kokonaan pois :). Laittakaahan kommenttia mitä olette mieltä.

Moderately Reduced Carbohydrate Diet Keeps People Feeling Full Longer

A modest reduction in the amount of carbohydrates eaten, without calorie restriction and weight loss, appears to increase a sense of fullness, which may help people eat less, a preliminary study found. The results were presented at The Endocrine Society's 91st Annual Meeting in Washington, D.C.

"There has been great public interest in low-carbohydrate diets for weight loss, but they are difficult to maintain, in part because of the drastic reduction in carbohydrates," said coauthor Barbara Gower, PhD, a professor in the Department of Nutrition Sciences, University of Alabama at Birmingham.

In this study funded by the National Institutes of Health, Gower and her co-workers investigated whether a modest reduction in dietary carbohydrates, or "carbs," would improve feelings of fullness better than a carbohydrate level comparable to that of the typical U.S. diet.

In a standard American diet, according to Gower, 55 percent of daily calories consumed come from carbohydrates: sugars, starches and fiber. The control diet used in their study contained 55 percent of daily calories from carbohydrates, in contrast to their "moderate-carb diet" which was 43 percent of calories from carbohydrates. The moderate-carb diet had more fat than their control diet 39 percent versus 27 percent of calories so that protein intake could be the same percentage. The researchers matched the protein intake of both diets studied (18 percent of calories) because protein may influence both satiety ("fullness") and insulin secretion.

The authors assigned the moderate-carb diet to 16 adults and the standard diet to 14 adults for a month. Subjects received enough calories to maintain their weight at what it was before the study. During the study they were weighed each weekday, and if a participant gained or lost weight, the amount of food was modified individually so weight could stay the same. After the subjects adjusted to their diet for 4 weeks, they ate a test meal, a breakfast that was specific to their diet.

When carbs are eaten and digested, they change into sugar. Before and after the meal, the researchers measured the subjects' levels of insulin and circulating glucose (nonfasting blood sugar) and asked them to rate their hunger or fullness. They evaluated insulin response to a meal and blood sugar levels, because lower insulin and stable blood sugar levels may contribute to increased feelings of fullness, Gower explained.

Their research showed that, even in the absence of weight loss, a modest reduction in dietary carbohydrates was sufficient to lower insulin and stabilize blood sugar after a meal. Ratings of fullness were higher in the group on the moderate-carb diet before eating breakfast and stayed higher for a longer time after the meal, compared with those eating the standard diet.

"Over the long run a sustained modest reduction in carbohydrate intake may help to reduce energy consumption and facilitate weight loss," Gower said.

Paula Chandler-Laney, PhD, of the University of Alabama at Birmingham presented the study results.

Source: Endocrine Society

ProBody 3/2009

ProBody 3/2009 nyt lehtipisteissä.

TIINA KASVI
Melkein kymmenen vuoden uutteran kilpailemisen aikana Tiina Kasvista on tullut meille kaikille tuttu fitnesshahmo. Syystäkin.

KOVALLA TYÖLLÄ MENESTYKSEEN
Lakimies Antti Jurvansuu sijoittaa osakkeisiin, kiinteistöihin ja omaan kroppaansa. “Kova työ koulutti”, kertoo 90-luvun bodaustähti nousustaan huipulle.

JUSSI FORSGREN
Vuoden 2007 overall-voittaja suunnittelee paluuta.

HARJOITTELUN TEHOKEINOT JA ERIKOISTEKNIIKAT OSA 1.
Uusi harjoittelun intensiivisyyteen keskittyvä artikkelisarja alkaa.

RINTALIHAKSET KUNTOON
Kokeile penkkipäivänä uutta teho-ohjelmaa.

VOIMAA JA KESTÄVYYTTÄ
Sekoitatko öljyä ja vettä?

VÄLTÄ PELKISTETYN TREENIN SUDENKUOPAT
Yksipuolinen harjoittelu EI riitä!

VOIMAKEILAT
Voimakeila on Giryan tapaan vanha väline, joka on tehnyt tuloaan kuntoilijoiden pariin jo muutamia vuosia.

VÄLIMEREN RUOKAVALIO - MYYTTEJÄ JA TERVEYTTÄ
Välimeren ruokavalio on maailman parhaiten brändätty ruokavalio?

RASVANLÄHTEET
ProBodyn artikkeleissa on pyritty korostamaan tavoitteellisen liikkujan rasvojen saannin tärkeyttä.

URHEILURAVINTEIDEN ABC OSA 1.
Tässä kolmiosaisessa artikkelissa esitellään tunnetuimmat urheiluravinteet.

NO WORRIES MATE!
Salimiehen Australian keikka.

MAISTUVAA JA MONIPUOLISTA
ProBodyn kokkausnurkassa tehdään herkkuja kookoksesta.

JARMO SOHLMAN
Elämäntapaurheilija vaihtoi painin voimanostoon ja jatkoi kehonrakennukseen.

UUSI VÄITÖSKIRJA KERTOO
Voimaharjoittelu yhtä tehokasta aamulla kuin illallakin.

TUOTEPALSTA
Varusteet, välineet ja ravinteet.

PÄÄKIRJOITUS
Jari Mentula kiinnostaa.

BLOGITUTKA
Paula ”Mölliskö” Lujala.

10 MINUTES WITH MIKE
Tommi Heinonen.

PROBODY FEMALE
Naiskauneutta lavoilta

Coming soon.. Monster Muscle Gainer

Lukijakyssä: arakidonihappo

Olisi kysymys arakidonihaposta, omega-6 rasvahaposta. Mm. steroidiasiantuntija ja lisäravinnetuotekehittelijä William Llewellyn on harvinaisen vakuuttunut rasvahapon anabolisesta vaikutuksesta lihaskasvuun nimenomaan porstaglandiinien erityksen kautta. Toisaalta hänellä on oma lehmä ojassa tuotteensa kanssa. Tuote on myös patentoitu ja lisensoitu usealle valmistajalle, mikä sekään ei vielä kerro AA:n tehosta mitään. Tutkimusdataa AA:n käytöstä ja sen tehosta löytyi jonkun verran, mutta sen relevanssista en osaa sanoa. Mikä on oma kantasi alan asiantuntijana, voiko yhtä välillisesti välttämätöntä rasvahappoa lisäämällä saada aikaan parempia hypertrofisia vasteita voimaharjoittelulle?

Kyseistä rasvahappoa ei ole mitään syytä ottaa purkista. Tutkimusdataa tosiaan löytyy; AA on yhtä "tehokas" (tai tehoton) lihaskasvun edistäjä kuin maissiöljy (Roberts et al. 2007).

Lukijakyssä: beeta-alaniini ja ihon kihelmöinti

En muista nähneeni tähän vastausta sun blogiteksteissä. Eli mistä johtuu beta-alaniinin aiheuttama kihelmöinti? Jos mekanismi on tiedossa niin mahdollisimman tarkkaa tieteellistä vastausta kaipailisin.

Video: Beta Alanine causes tingling?

Eko-Atkins tulee, oletko valmis?

Arvovaltaisessa sisätautioppiin pureutuvassa tiedelehdessä Archives of Internal Medicine ilmestyi juuri mielenkiintoinen ja huolella tehty 1 kk:n kestoinen tutkimus, jossa selvitettiin "eko-Atkinsin" vaikutuksia. Copypastasin häikäilemättömästi Christer Sundqvistin blogista tutkimusyksityiskohdat, mutta lisäsin loppuun muutaman oman kommentin.

Tutkimuksessa verrattiin eko-Atkinsia paljon hiilihydraatteja sisältävään normaali ruokavalioon. Tutkimusta johti tohtori David Jenkins. Jenkins tunnetaan tutkimustöistään glykeemisestä indeksistä ja häntä pidetään erittäin suuressa arvossa ravitsemustutkijoiden keskuudessa. Se seikka, että tohtori Jenkins kiinnostuu tästä "muotidieetistä", on minusta varsin kiinnostavaa. Tutkimus julkaistiin arvostetussa Archives of Internal Medicine -tiedelehdessä.

Perinteisessä Atkinsin vähähiilihydraattisessa ruokavaliossa vähennetään rajusti hiilihydraattien saantia ja popsitaan paljon reilummin mm. rasvaisia pihvejä. Tämä ruokavaliomuutos on aiemmissa tutkimuksissa alentanut veren triglyseridejä ja kohottanut HDL-kolesterolia. Kaikki nämä seikat edistävät nykykäsityksemme mukaan sydänterveyttä. Isona miinuksena on ollut se seikka, että tutkimusten mukaan perinteinen Atkins näyttäisi samalla myös kohottavan pahaa LDL-kolesterolia. Ja se on paha asia monien tutkijoiden mielestä.

Tohtori Jenkins ja hänen kollegansa olivat kiinnostuneita näkemään miten sellainen Atkins toimisi sydänterveyden kannalta, jossa ei syödä rasvaisia pihvejä, vaan proteiini- ja rasvalähteet otetaan kasvikunnasta. Koehenkilöt saivat syödä runsaasti soijavalmisteita, pähkinöitä, vihanneksia, viljavalmisteita ja kasviöljyjä.

Tutkimukseen osallistui 22 ylipainoista miestä ja naista, joilla oli korkeat LDL-kolesteroliarvot ennestään. Heidät pantiin eko-Atkinsille. Vertailuryhmässä oli muuten samat lähtökohdat, mutta he söivät valtion sapuskaohjeiden mukaisesti paljon hiilihydraatteja, vähän rasvaa ja runsaasti viljavalmisteita. Laihdutusvaikutus pyrittiin saamaan samalle tasolle molemmissa ryhmissä ja kokonaisenergiamäärästä nipistettiin noin 40 prosenttia.

Kuukauden kuluttua koejakson alkamisesta oli aika vertailla miten oli käynyt. Molemmat ryhmät olivat laihtuneet noin neljä kiloa. Mutta eko-Atkinsilla olleet laihtuivat terveellisemmin, sillä heidän LDL-kolesterolinsa oli alentunut ja verenpaine oli laskenut, verrattaessa valtion sapuskaryhmään (kontrolliryhmä).

Tohtori Jenkins sanoo tutkimuksen perusteella, että kasvisvoittoinen Atkinsin ruokavalio voi olla tehokas ja terveellinen laihdutusruokavalio. Tiedemiehet kiistelevät yhä sellaisen Atkinsin mielekkyydestä, jossa syödään paljon eläinrasvoja ja lihaa. Sen sijaan kasvisvoittoinen Atkins on mahdollisesti hyvinkin suositeltava vaihtoehto. Samaan hengenvetoon tutkimusta kommentoineet tiedemiehet tosin varoittavat, että tulokset eko-Atkinsista ovat edelleen hyvin alustavia ja perustuvat hyvin vaatimattomaan tutkimusnäyttöön. Asiaa pitää tutkia enemmän.

Eko-Atkins dieetissä hyvänä puolena on ainakin runsas fytokemikaalien saanti, joiden oletetaan suojaavaan mm. syövältä (Donaldson 2004). Toisaalta eko-Atkins ei nosta HDL-kolesterolia, sillä tyydyttyneet rasvat nostavat tehokkaimmin HDL:ää. Tyydyttyneet rasvat nostavat myös LDL:ää, mutta LDL:n partikkelikoko muuttuu samalla edullisempaan suuntaan.

Ainoa varma asia on, että debaatti optimaalisesta dieetistä jatkuu niin kauan kuin ihmisrotu on elossa. Tuskin on olemassakaan yhtä "oikeaa dieettiä" kaikille.

Psykologi ja lihasten "haitallisuus"

Viime päivinä on mm. iltapäivälehdissä ollut melkoista saissea lihasten "haitallisuudesta". Uutisten taustalla on erään psykologin tutkimus. Alla olevasta linkistä voit lukea aiheeseen liittyviä faktoja.

Wolfe RR. The underappreciated role of muscle in health and disease. American Journal of Clinical Nutrition, Vol. 84, No. 3, 475-482, September 2006.

Lukijakyssä: Insuliini ja lipolyysi

Pakkiksella kiistellään insuliinin merkityksesät laihtumisessa. Eräs jäsen kysyy että "Miksi noissa mainituissa tutkimuksissa glykeemisellä kuormalla/insuliinvasteella ei ole todettu olevan merkitystä laihtumisen/partitioinnin kannalta?" Mistähän tämä johtuu?

Hieman vaikea sanoa, kun en ole lukenut ko. "kiistaa", joten en tiedä mistä tutkimuksista puhutaan. Anyway, pelkkää ruokavalion glykeemistä indeksiä tai kuormaa muokkamalla ei voida liiemmin vaikuttaa lipolyysiin, sillä insuliini rupeaa voimakkaasti estämään lipolyysiä (varastorasvojen purkamista) jo pitoisuudella 13 mU/l ja vaikutus tehostuu, kun tästä arvosta lähdetään ylöspäin (eksponentiaalinen kasvu). Eli jos laihtumista halutaan insuliinitasojen kautta hoputtaa, pitää hiilihydraattien saanti olla hyvin niukkaa. Yllä mainitun kysymyksen esittäjä ilmeisesti olettaa (virheellisesti), että insuliinin vaikutus lipolyysiin on lineaarinen.

Volek ja kumppanit julkaisivat vuosituhannen alussa aiheeseen liittyvän tutkimuksen.

Lukijakyssä: Urasibolin turvallisuus

Onko toi Urasibol turvallista käyttää?

Urasibol -valmisteen vaikuttavan aineen LD50 on 64 500 mg/kg rotilla oraalisesti annettuna, joten tuotetta voidaan pitää hyvin turvallisena. LD50 on annos, joka tappaa puolet koe-eläimistä kokeen aikana. Vertailun vuoksi mainittakkoon, että kofeiinin LD50 on rotilla 192 mg/kg, sakkaroosin eli pöytäsokerin 29 700 mg/kg ja askorbiinihapon eli C-vitamiinin 11 900 mg/kg. Mielenkiintoisena kuriositeettina mainittakoon, että "myrkkykäärmeiden" pistämien aineiden LD50-arvo on käsittämättömän alhainen. Esimerkiksi Hydrophis melanosoma -nimisen käärmeen tuikkaamaan aineen LD50 on vain 0,082 mg/kg lihakseen pistettynä. Jos halutaan ruveta saivartelemaan, niin käärmeen pistos ei välttämättä mene lihakseen asti. Ihon alle samainen arvo on 0.11 mg/kg.

Lukijakyssä: Urasibol ja ruoan tarve

Edit 7.6.: Kommentti kyssän esittäjältä:

Kysymykseni pääsi näköjään lukijakyssäriksi. Kappas. No, olen päätellyt että Urasibolin annostukseni on tainnut olla liian korkea. Se sanomasi "puoli teelusikallista" taitaa sittenkin olla liikaa (tai siten teelusikkani on liian iso). MuTuni sanoo että se kasvattaa kroppani kalorin- ja proteiinintarvetta niin voimakkaasti etten kykene vastaamaan siihen syömällä riittävästi, ja seurauksena on ärtymystä ja uupumusta. Syödä pitäisi mieluummin tiheästi kuin suuria annoksia kerralla, sillä liian suuri ruokamäärä kerrallaan ei taas imeydy saati sula oikein, mistä on seurannut vain vatsavaivoja.

Toisaalta painokin on noussut kohisten ilman että se näyttäisi ainakaan peilin perusteella olevan läskiä tahi nestettä, joten ainakin aine tuntuu toimivan. :)

Olisi kuitenkin hyvä jos saisi jonkun konkreettisemman ohjenuoran annostukselle, sillä noita grammamääriä on käytännössä hankala mitata.

Olen myös pohtinut olisiko ilta paras aika ottaa se annos, ja samassa yhteydessä nauttia tuhti illallinen.

Lukijakyssä:

Urasibolia nyt jonkin aikaa käyttäneenä olen huomannut yhden ilmiön, josta voi olla vaikea vedellä suoria johtopäätöksiä, mutta tuntuu siltä että kiitos kuuluu Urasibolille.

Viime aikoina nimittäin on alkanut olla koko ajan uupunut olo. Aivan kuin olisi jatkuva ylikunto. Pitää syödä aivan käsittämättömiä määriä ruokaa jotta olo pysyy hyvänä, ja painoni on noussut 3-4 kiloa viimeisen parin viikon aikana. Harrastamani liikunnan määrä ei ole olennaisesti noussut, mutta pitkään jumittanut penkkitulos on lähtenyt jälleen kohoamaan.

Voisiko tämä kaikki olla Urasibolin syytä / ansiota, vaiko jotain ihan muuta? Millaista palautetta muilta on tullut?

Vaikea sanoa. Tuotteesta ei ole vielä tullut kovan paljoa palautetta. Lähinnä voimatason kohoamista ja lihasarkuuden väheytymistä on raportoitu.

Savolaisen Makella on bodibuumi

Savolaisen Makella on taas "bodibuumi" päällä, joten hänen piti saada laaturavinteita käyttöönsä. Kävin siis tänään nakkaan Makelle kasan tuotteita: HydroISO, GLNPure, LeuPure, Muscle Vitamins Paks, Fire Storm ym. Make aikoi kuitenkin ottaa vielä suht "iisisti" potauksen suhteen. Aika näyttää löytääkö mies vielä tiensä lavoille.

Video: Make prokisoissa

Lukijakyssä: Insuliini ja testotasot

Mielenkiintone oli toi pätkä tosta insuliinista ja lihaskavusta. Miten on, pitääkö paikkaansa että insuliini lisää testotasoja?

Insuliini vaikuttaa kyllä monien muiden anabolisten hormonien (esim. IGF-1, GH, T) tuotantoon ja eritykseen. Insuliini näyttäisi lisäävän testosteronin kokonaispitoisuutta vähentäen samalla SHBG:tä (SHBG sitoo testesteronia ei-aktiiviseen muotoon). Toisin sanoen veren aktiivisen testosteronin pitoisuus nousee.

Älliä, ei Allia

EMEA:n lääkevalmistekomitea (CHMP) suositteli laihdutuslääke orlistaatin uutta vahvuutta itsehoitolääkkeeksi. Tuote tulikin myyntiin Alli -nimen alla annoksella 60 mg. Osalla CHMP:n jäsenistä on taloudellisia kytköksiä Allin valmistajaan. Varsin erikoista on se, että Suomen Lääkelaitoksella ei ollut mitään mahdollisuutta arvioida tuotteen "tehoa", sillä kyseessä oli EU:n keskitetty myyntilupamenettely. Allin "vaikutus" perustuu ravintorasvojen imeytymishäiriöön. Tuote lienee kaikkein naurettavin "lääke" mitä tältä planeetalta löytyy. Tuotteen kuluttajan kannattaa käyttää vaippoja ympäri kellon (Filippatos et al. 2008).

Lue myös:
Over-the-counter medicines: in whose best interests? (The Lancet)

Lääkelaitos varoittaa laittomasta Super Slim Pomegranate ravintolisävalmisteesta

Ruotsin lääkeviranomaisen Läkemedelsverketin 18.5.2009 antaman tiedon mukaan painonhallintaan tarkoitetuista Super Slim Pomegranate ravintolisävalmisteista on löydetty suuria määriä sibutramiini -lääkeainetta. Valmistetta myydään ravintolisänä useilla verkkosivuilla mm. Ruotsissa ja Yhdysvalloissa.

Sibutramiinia sisältäviä valmisteita saa Suomessa toimittaa ainoastaan lääkemääräyksellä. Super Slim Pomegranate sisältää jopa 2,5 kertaisia pitoisuuksia sibutramiinia markkinoilla oleviin resepti­lääkkei­siin verrattuna. Sibutramiini voi nostaa verenpainetta merkittävästi näin suurina pitoisuuksina. Super Slim Pomegranate valmistetta ei ole hyväksytty lääkevalmisteeksi EU:n alueella. Laittomien lääkkeiden käyttäjät riskeeraavat vakavasti oman terveytensä.

Lääkelaitos kehottaa niitä suomalaisia, jotka ovat hankkineet Super Slim Pomegranate -valmistetta itselleen, lopettamaan turvallisuussyistä valmisteen käytön välittömästi.

Lisätietoja tarvittaessa:
Eija Pelkonen, osastopäällikkö, Valvontaosasto p. (09) 4733 4210
Kristiina Pellas, yliproviisori, Lääketurvaosasto p. (09) 4733 4336

etunimi.sukunimi@laakelaitos.fi

Lähde: Lääkelaitos

Lukijakyssä: Gasparin tuotteet

"Haluaisin mielenkiinnosta kysyä puoluetoonta mielipidettä Gasparin tuotteista. Ovatko kyseisen firman tuotteet mielestäsi hypetyksen arvoisia? Tarkoitan, että sisältävätkö tuotteet toimivia aineita ja onko kyseisiä aineita tarpeeksi annoksissa jolloin vaikutusta edes tulisi? Kiitos myös Urasibol & Neuro Overdrive combosta. Toimii hyvin! Kiitos ajastasi."

En mielelläni kommentoi muiden valmistajien tuotteita blogissani, sillä vihreät palkokasvit saattavat napsahdella nenukkaan, jos jotain negatiivista kirjoitan. Sanotaan nyt kuitenkin, että Gasparin tuotteet ovat todella kalliita sisältöön nähden.

Replacing Saturated Fats with Polyunsaturated Fats Best Bet for Heart

Background Coronary heart disease (CHD) is the leading cause of death in the United States, and a first-line approach for decreasing its risk is lowering saturated fatty acid (SFA) intake. However, whether dietary SFAs should be replaced with unsaturated fatty acids or carbohydrates remains an area of active debate. Further, sex and age may influence the relation between SFAs and CHD, and it is difficult to measure precisely what free-living people really eat. These factors, therefore, need to be accounted for, and this necessitates the use of a very large number of individuals in studies related to this topic. To meet this challenge, a multinational group of nutrition researchers pooled data from several previously conducted human studies to investigate the effect of replacing SFAs with unsaturated fatty acids or carbohydrates to prevent CHD. Their results are published in the May 2009 issue of The American Journal of Clinical Nutrition. Accompanying their article is a discerning editorial by Katan.

Study Design Data from 11 American and European cohort studies were used to investigate associations between a lower energy intake from SFAs and a concomitant higher energy intake from monounsaturated fatty acids (MUFAs), polyunsaturated fatty acids (PUFAs), or carbohydrates on risk of CHD events. The final population consisted of 344,696 middle-aged and older women and men. Factors, such as sex and age, known to be important risk factors for CHD were controlled for in the analyses.

Results These data indicated that, for a 5% lower energy intake from SFAs and a concomitant 5% higher energy intake from PUFAs, one might expect a 13% lower risk of coronary events and a 26% lower risk of coronary deaths. Conversely, for a 5% lower energy intake from SFAs and a concomitant 5% higher energy intake from carbohydrates, one might expect a modestly higher risk of coronary events. These relations were not influenced by sex or age.

Conclusions Results from this large, epidemiologic study suggest that replacing SFAs with PUFAs rather than MUFAs or carbohydrates may provide the best macronutrient mix for preventing CHD. In his companion editorial, Katan compares the effect of PUFA intake in this study with metabolic trials on PUFA consumption and blood lipids and the scattered clinical trials on PUFA intake and CHD. He concludes that the 3 lines of research provide remarkably consistent results. He also reminds us that data and conclusions obtained from cell culture and animal studies might not always be relevant to humans. For example, although animal and in vitro studies have suggested that increasing PUFA intake might increase risk of CHD, the human data refute this hypothesis.

Lähde: AJCN Research Highlights, May 2009

Researchers Conclude: Avoiding Sweetened Drinks May Help Weight Loss

Background The National Center for Health Statistics (NCHS) estimates that 67% of US adults are overweight or obese and that obesity rates have steadily increased since the 1960s. This trend has been accompanied by an increase in mean caloric intake from 2450 to 2693 kcal/d. Because research suggests that beverages account for almost half of this increase, there is considerable interest in understanding the overall effect of beverage intake on obesity trends. For example, some studies suggest a positive association between intake of sugar-sweetened beverages (SSBs) and body weight. Others propose that milk intake may help in weight loss. However, data are inconsistent and sometimes contradictory, likely due to the use of different populations and failure to control for important confounding factors such as physical activity. To study this further, Caballero and colleagues analyzed data collected in a prospective, longitudinal human nutrition trial, and their findings are published in the May 2009 issue of The American Journal of Clinical Nutrition.

Study Design This research was a component of the PREMIER trial, an 18-mo randomized, controlled, behavioral intervention trial originally designed to test the blood-pressure-lowering effects of two multicomponent lifestyle intervention programs in persons at risk for hypertension. Because of this design, patterns in food and beverage consumption were altered from the beginning to the end of the study for many of its participants. The analyses for the present study, however, were conducted by combining all participants and statistically controlling for intervention assignment. At the beginning of the study and 6 and 18 mo later, dietary intake was measured by using two 24-h dietary recalls. Beverages were categorized on the basis of their caloric content and nutritional composition as SSBs (eg, regular soda and fruit “drinks”), diet drinks (eg, diet soda and artificially sweetened juices), milk, 100% juice, coffee and tea with sugar, coffee and tea without sugar, or alcoholic beverages. Weight, height, and physical activity were assessed and controlled for in the statistical analyses.

Results The average age of participants (n = 810) was 50 y; most were non-Hispanic white with at least a college education. Only 5% were classified as normal weight, whereas 65% were considered obese. Baseline mean energy intake from beverages was 356 kcal/d. This declined to 100 kcal/d at the end of the study, and this change was associated with a weight loss of ~0.25 kg (~0.6 lb) at 6 and 18 mo. The reduction in energy intake from beverages was more strongly related to weight loss than was the reduction in energy intake from foods. A reduction in intake of SSBs, but not other beverage types, was significantly associated with weight change.

Conclusions These results provide evidence that SSBs may be especially important contributors to our current obesity epidemic and that a reduction in SSB intake of even 1 serving/d might help with weight loss. This study represents an important contribution to the current literature because it provides the first documentation of the relative effects of calories from beverages compared with those from foods on weight loss in free-living adults.

Lähde: AJCN Research Highlights, May 2009

Robert Young

Erään kotimaisen lehden toimittajan lähdekritiikki oli unohtunut, kun Robert Young -nimisestä puoskarista oli tehty juttua. Tämän pellen mukaan ihminen ei voi käyttää hyväkseen eläinproteiinia, vaan lihakset kasvaa lehtivihreällä. Onhan käsittämätöntä saissea. Young esiteltiin lehdessä tohtorina ja todellisena tiedemiehenä. Hän on tosiaan USA:ssa "ansainnut" kolme ei-akreditoitua "tohtorin tutkintoa" kirjekursseilla.

Young on ollut useammankin kerran oikeudessa puoskaroinnista. Yhdestä näistä tapauksista Young oli "neuvonut" syöpää sairastavaa naista lopettamaan kemoterapian ja sen sijaan "hoitamaan" sairauttaan Youngin antamilla ravintolisilla. Mitähän kyseisen naisen päässä oli liikkunut, kun hän oli päättänyt lopettaa syöpätautien erikoislääkärin määräämien lääkkeiden käytön. Ilmeisesti hän oli ollut vakuuttunut Youngin "asiantuntemuksesta" kolmen "tohtoritutkinnon" vuoksi. Vakavasti sairaiden potilaiden tapauksissa nämä feikkiasiantuntijat voivat olla kirjaimellisesti hengenvaarallisia.

Kotisivunsa mukaan hän on myös ensimmäisena onnistunut parantamaan ykköstyypin diabeteksen. Tällaista "läpimurtoa" ei tietenkään kannata julkaista jossain tunnetussa tiedelehdessä. Nettisivulla on kuvattu tämä "lääketieteellisesti dokumentoitu" parantuminen. Voi tsiisus mitä saissea. Kyseessä on tietysti ollut kakkostyypin diabetes. Eihän sitä ykköstyypin diabetesta oltu edes diagnosoitu. Eli verensokeriarvot lähti laskuun, kun ruokavalion "way too many carbohydrates" rajoitettiin. No shit, Sherlock?!

Youngin ja muiden pellejen kauppaama "live blood analysis" on täyttä saissea. Täydentävän lääketieteen professori Edzard Ernst summasi asian hyvin:

"Seeing one's own blood cells on a video screen is, admittedly, a powerful experience. It gives patients the impression of hi-tech, cutting edge science combined with holistic care. And impressed patients are ready to part with a lot of money. American websites explain how a practitioner can make $100,000 (£57,000) annually by purchasing the equipment necessary for performing LBA. The bulk of this money is made not through charging for the test itself but by selling expensive nutritional supplements to the patient with the promise that these will correct whatever abnormality has been diagnosed.

In other words, patients are potentially cheated three times over. First, you are diagnosed with a "condition" you don't have; then a lengthy and expensive treatment ensues; and finally the bogus test is repeated and you are declared "improved" or "back to normal."

Lukijakyssät: Atkins-tyyppinen dieetti, happo-emästasapaino

Mervi lähetti allekirjoittaneelle happaman "rakkauskirjeen":

En tähän hätään löytänyt muuta osoitetta joten koitan lähestyä näin ja jään toivomaan vastausta. Ymmärrän kyllä kiireesi, mutta toivon silti parasta.

Olet käsittääkseni "aina" tai ainakin hyvin pitkään ollut atkinstyylisen ruokavalion puolestapuhuja? Kehonetiä vuonna 1 ja 2 seuranneena..

Ensinnäkin mitä mieltä olet nyt kovasti tapetilla olevasta kehon happamuus / emäksisyys keskustelusta?

Onko mahdollista kehittää ruokavaliolla (ja elintavoilla = liikaliikunnalla) itselleen liian hapan keho joka aiheuttaa sitten ongelmia? Esim. jalkojen turpoamista?

Kovasti olisin mielipiteestäsi kiinnostunut."

Atkins-tyyppinen dieetti soveltuu kliinisten tutkimusten mukaan hyvin diabeetikoille, ylipainoisille ja metabolista syndroomaa sairastaville. En ole varsinaisesti Atkins-tyyppisen dieetin kannattaja, mutta toisaalta Atkins-dieettiin kohdistunut mutu-pohjainen kritiikki on välillä käsittämätöntä - erityisesti, kun sitä suolletaan lähinnä ravitsemusepidemiologien toimesta, jotka ovat pääsääntöisesti ihan ulalla fysiologista ja biokemiasta. Anyway, kovaa treenaaville suosittelen hieman erilaista makroravinnejakaumaa. Erityisesti kestävyysurheilijoille suosittelen runsaammin hiilareita.

Mitä happo-emästasapainon, ihmisen elimistöllä on erittäin tehokkaat systeemit happo-emästasapainon säätelyyn, joten en pureskelematta niele tätä emäshypetystä. Terveen ihmisen happo-emästasapainoa ei hevillä horjuteta. Siihen ei siis yleensä tarvitse kiinnittää huomiota. Kasviksia kannattaa kuitenkin syödä reippaasti.

Väitöskirja tyytymättömyydestä omiin lihaksiin

Tyytymättömyys omiin lihaksiin on nuorilla miehillä yleinen, vakava ja samankaltainen ilmiö kuin häiriintynyt syöminen ja toistuva laihduttelu naisilla. Ilmiöön liittyy merkittävää psyykkistä pahoinvointia sekä lisäravinteiden ja anabolisten hormonien käyttöä, osoittaa tuore väitöstutkimus.

LL Anu Raevuoren väitöstutkimuksen tavoitteena oli tuottaa lisätietoa poikien ja miesten syömishäiriöistä, vartalotyytymättömyydestä ja niihin liittyvistä tekijöistä. Tutkimusaineistona olivat Helsingin yliopiston kansanterveystieteen laitoksen kaksostutkimuksessa mukana olevat vuosina 1983-87 ja vuosina 1974-79 syntyneet kaksoset, yhteensä noin 4 000 miestä ja 4 000 naista.

Tyttöjen ja poikien itsetunnon kehitys nuoruusiässä on eri tavoin säädeltyä. Pojilla itsetunnon muutosta 14 ja 17 ikävuoden välillä selittivät pääasiassa (82 %) geneettiset tekijät, kun taas tyttöjen itsetunto oli herkempi ympäristövaikutuksille (69 %).

Tyytymättömyys omiin lihaksiin yleistä

Tyytymättömyys omiin lihaksiin samoin kuin lihasmassaa kasvattavien aineiden käyttö on yleistä nuorilla miehillä. Tutkituista miehistä 30 prosenttia oli huomattavan tyytymättömiä lihaksiinsa ja 12 prosenttia oli käyttänyt säännöllisesti lihasmassaa kasvattavia ravintolisiä tai anabolisia hormonivalmisteita.

Tyytymättömyys omiin lihaksiin liittyi henkisen pahoinvointiin, kuten masennus- ja ahdistusoireiluun, alkoholin ongelmakäyttöön, häiriintyneeseen syömiseen ja alhaiseen itsetuntoon. Nuoruusikäisillä tyytymättömyys oli yhteydessä suhteelliseen laihuuteen, mutta aikuisena lihaksiinsa tyytymättömät eivät eronneet muista miehistä pituuden, painon tai vyötärönympärysmitan suhteen.

Tutkimus osoitti myös, että pojilla ja miehillä anoreksia nervosa on yleisempi ja lyhytkestoisempi häiriö kuin aiempiin tutkimuksiin perustuen on oletettu. Nuoreen aikuisikään mennessä noin yksi neljästäsadasta suomalaismiehestä on sairastanut anoreksian.

Anoreksiaan liittyy masennusta

Tutkimuksessa löydetyt anoreksiaa sairastaneet miehet olivat toipuneet syömishäiriöstä mutta kärsivät edelleen psyykkisestä oheissairastavuudesta, esimerkiksi vakavasta masennuksesta. Myös syömishäiriötä sairastaneiden miesten kaksosilla, jotka eivät itse olleet sairastaneet syömishäiriötä, ilmeni vakavaa masennusta huomattavasti enemmän kuin väestössä keskimäärin.

Kaikki anoreksiaan sairastuneet miehet olivat ennen sairastumistaan olleet ylipainoisia toisin kuin heidän kaksosparinsa. Lisäksi anoreksian sairastaneiden miesten miespuolisilla kaksosilla ilmeni voimakasta tyytymättömyyttä lihaksiinsa, lihasmassaa lisäävien aineiden vakiintunutta käyttöä ja runsasta kuntosaliharjoittelua.

- Nämä tulokset viittaavat siihen että pojilla ja miehillä syömishäiriöalttius voi ilmetä joko klassisena anoreksia nervosana tai voimakkaana tyytymättömyytenä omiin lihaksiin, Raevuori toteaa.

Tutkimuksen perusteella anoreksia nervosa, bulimia nervosa, häiriintynyt syöminen tai vartalotyytymättömyys eivät kummallakaan sukupuolella olleet yhteydessä siihen, oliko kysymyksessä samaa sukupuolta oleva kaksospari vai tyttö-poikapari. Siksi on epätodennäköistä että raskaudenaikaisilla tai myöhemmillä sisarusten välisillä feminisoivilla tai maskulinisoivilla vaikutuksilla olisi suurta merkitystä syömishäiriöiden tai niihin liittyvien oireiden synnyssä, väittelijä toteaa.

Raevuoren väitöskirja Male eating disorders and related traits - Genetic epidemiological study in Finnish twins (Poikien ja miesten syömishäiriöt - tutkimus suomalaisilla kaksosilla) tarkastetaan 5. kesäkuuta Helsingin yliopistossa.

Lähde: Verkkouutiset

Minun kommentti:

Koko väitöskirja ei näemmä ollut luettavissa netissä, mutta kaivoin esiin tämän blogin kannalta keskeisimmän osajulkaisun. Ravintolisiin Raevuori ei ainakaan ole perehtynyt:

"Also, the question concerning supplement use did not separate the illegal use of anabolic steroids, other hormones and medicine-like substances from more widely used and legal substances like amino acids or creatinine. However, there is some evidence that creatinine and other nutritional supplements marketed as muscle mass enhancers in Finland have contained small amounts of anabolic steroids [34]. The same phenomenon has been noted internationally [35]. Thus supplement users would not always be aware of the true nature and actual content of the muscle enhancers of their choice."

Se on siis kreatiini (engl. creatine), ei kreatiniini (engl. creatinine). Ihmetyttää hieman, että miten tällaisia lapsuksia voi päästä vertaisarvioituun (?) tiedelehteen? Ai niin kyseessä oli psykiatria ja epidemiologia. Se selittää biologisen hakuammunnan. Ja nuo pienet anaboliannokset mitä eräästä kotimaisesta tuotteesta löytyi eivät saa aikaiseksi mitään anabolisia vaikutuksia, joten siltä osin tuo "logiikkaa" on virheellinen. Ravintolisissä ei tietenkään saisi ollaan lainkaan steroidijäämiä ja yksikin tällainen löydös on hälyttävää, mutta Raevuori oli ymmärtänyt asian väärin. Anyway, onnittelut Anulle kovan työn loppuun saattamisesta!