Kuopion yliopiston tutkimus osoittaa, että mitä suurempi on veren kalaperäisten omega-3-rasvahappojen pitoisuus, sitä pienempi on eteisvärinän riski. Kasviöljyn omega-3 (ALA) ei korreloinut riskin vähenemiseen. Tutkimuksen julkaisi Yhdysvaltain Sydänliiton Circulation-lehti.
Eteisvärinä on yleinen sydämen rytmihäiriö. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu kalan syönnin vähentävän eteisvärinän riskiä. Vaikutuksen on arveltu välittyvän kalan sisältämien pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen eikosapentaeenihapon (EPA) ja dokosaheksaeenihapon (DHA) kautta.
Kuopion yliopiston Sepelvaltimotaudin vaaratekijä-tutkimuksen (SVVT) alussa seerumin omega-3-rasvahappopitoisuudet määritettiin 2174 mieheltä, joiden ikä oli 42–60 vuotta. Tutkimuksen 17,7 vuoden seurannan aikana 240 miehellä todettiin sairaalakäyntiä vaatinut eteisvärinä.
Niillä miehillä, jotka kuuluivat ylimpään neljännekseen seerumin pitkäketjuisten omega-3-rasvahappojen pitoisuuden perusteella, oli 35 prosenttia pienempi eteisvärinän riski verrattuna alimpaan neljännekseen.
Yksittäisistä omega-3-rasvahapoista vahvin yhteys havaittiin DHA:lla. Sen sijaan kasviperäinen omega-3, alfalinoleenihappo, ei ollut yhteydessä pienentyneeseen eteisvärinän riskiin, ei edes niillä tutkittavilla, joilla seerumin omega-3-rasvahappojen pitoisuus oli pieni.
Tutkimus tuo lisävahvistusta jatkuvasti lisääntyvälle näytölle kalan syönnin edullisista vaikutuksista sydämen terveydelle. Ruokavalion onkin hyvä sisältää vähintään kaksi kala-ateriaa viikossa, mieluiten rasvaisena kalana. Runsaasti omega-3-rasvahappoja sisältäviä kalalajeja ovat muun muassa anjovis, sardiini, makrilli, lohi ja silli, kun taas esimerkiksi seitissä tai turskassa näitä rasvahappoja on hyvin vähän. Kotimaisista järvikaloista kannattaa suosia esimerkiksi muikkua. Myös kalaöljyvalmisteita voi käyttää, sanovat tutkijat.
Tutkimuksen rahoittajana toimi muun muassa Suomen Akatemia. Hanketta johti tutkijatohtori Jyrki Virtanen, Kuopion yliopisto, kansanterveyden ja kliinisen ravitsemustieteen laitos, kansanterveyden tutkimusyksikkö.
Lähde: Biovita
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti