Kaipailin hieman vaihtelua arkirutiineihin, joten olin tänään Oulun lääkiksellä kuuntelemassa kolmea dosentuuriluentoa:
Luennoitsija LT Minna Hannuksela
Opetusala: Laboratoriolääketieteen, erityisesti lipidiaineenvaihdunta, dosentuuri
Aihe ”Lipoproteiinien aineenvaihdunta”
Luennoitsija LT Sakari Kakko
Opetusala: Sisätautiopin dosentuuri
Aihe ”HDL ja sepelvaltimotauti"
Luennoitsija FT Tiina Ikäheimo
Opetusala: Ympäristöterveyden dosentuuri
Aihe ”Äärilämpötilojen vaikutus toimintakykyyn ja terveyteen”
Kaikki dosenttiehdokkaat pitivät hyvän luennon, muttei mitään uutta auringon alla. Sakari Kakko kertoi kuitenkin kliinisen kokemuksensa pohjalta, että nuorilla (60-luvulla synt.) sepelvaltimopotilailla on yleensä matala HDL, eikä korkea LDL. Vihjasin, että tällä saattaa olla jotain tekemistä yksipuolinen ravitsemusvalistuksen ("runsaasti hiilareita ja vähän rasvaa") kanssa. Kakon vastaus, että ruokavaliolla ei liiemmin voida HDL-pitoisuuteen vaikuttaa, oli varsin erikoinen. Tutkimukset ovat nimittäin säännön-mukaisesti osoittaneet, että rasvan lisääminen hiili-hydraattien kustannuksella lisää HDL:ää.
Ehkä "runsashiilarisen sukupolven" on syytä kiinnittää erityistä huomiota HDL:ään. Sitä voidaan nostaa kestävyys-tyyppisellä liikunnalla, normaalipainon ylläpidolla, tupakoinnin välttämisellä ja pienellä päivittäisellä alkoholiannoksella (naisille max. 1 annos/vrk ja miehille max. 2 annosta/vrk). Nämä asiat on luennoilla kerrottu jo iät ja ajat. Sinne listaan pitäisi lisätä vielä maininnat riittävästä rasvan saannista ja nopeasti imeytyvien hiilareiden välttämisestä.
Ikäheimon luennosta opin, että vanha "mummofakta", jonka mukaan kylmäaltistus lisää flunssainsidenssiä, on nyt kiistattomasti osoitettu oikeaksi (siis tieteellisesti). Mummot tuppaa aina olemaan oikeassa.. :-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti