Hae tästä blogista
maanantai 10. toukokuuta 2010
Liikuntavammaiset lapset tarvitsevat D-vitamiinilisää
60 prosenttia liikuntavammaisista lapsista ja 77 prosenttia kehitysvammaisista hoitokodeissa asuvista aikuisista kärsii D-vitamiinivajeesta. Tutkimuksen mukaan veren D-vitamiinitasoa voidaan turvallisesti nostaa antamalla suun kautta vähintään 800-1000 KY (20-25 µg) D3-vitamiinia päivässä. Tiedot ilmenevät LL Päivi Kilpinen-Loisan väitöstutkimuksesta.
Viidesosalla vaikeasti liikuntavammaisista lapsista luun tiheys oli selkeästi alentunut. Heistä 17 prosentilta löydettin osteoporoosi. Neljäsosalla lapsista todettiin aiemmin täysin huomiotta jääneitä selkärangan murtumia, jotka voidaan katsoa aiheutuneen luuston haurastumisesta.
Osana tutkimusta liikuntavammaisille lapsille annettiin D3-vitamiinilisää suun kautta 1000 IU (25 µg) koulupäivinä 10 viikon ajan. D-vitamiiniannos osoittautui turvalliseksi, eikä sivuvaikutuksia havaittu.
– On mahdollista, että näillä lapsilla päivittäin tarvittava D-vitamiiniannos on vieläkin suurempi. Osa tutkimukseen osallistuneista lapsista ei saanut D-vitamiinilisää ollenkaan. Näiden lasten veren D-vitamiininpitoisuudet laskivat alkukesällä huomattavan alhaisiksi, joten heillä auringon valon tuottama D-vitamiini ei ole riittävää, Kilpinen-Loisa toteaa.
Kehitysvammaisilla laitosasukkailla D-vitamiinin puute oli myös yleistä. Kehitysvammaisten hoitokodissa tehdyssä tutkimuksessa verrattiin lihakseen annettavan suuren D3-vitamiiniannoksen (150 000 KY) ja suun kautta päivittäin annosteltavan (800 KY) D3-vitamiiniannoksen tehoa ja turvallisuutta. Molemmat antotavat osoittautuivat yhtä turvallisiksi, mutta suun kautta annostelu oli tehokkaampi.
Kilpinen-Loisan mukaan luuston terveydestä huolehtiminen ja sen tutkiminen ovat näillä potilasryhmillä erityisen tärkeää osteoporoosista johtuvien murtumien ehkäisemiseksi.
Kilpinen-Loisan väitöstutkimus Bone health and vitamin D status in children with motor disability and adults with intellectual disability tarkastetaan Helsingin yliopistossa 12.5.
Lähde: Suomen lääkärilehti
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti