Päivitetty Cochrane-katsaus C-vitamiinista ja ylähengitystieinfektiosta

Nobel-palkittu biokemisti Linus Pauling oli ensimmäinen tiedemies, joka toi valtavirran tietoisuuteen tutkimustuloksia, joiden mukaan C-vitamiini voi vähentää flunssariskiä ja hillitä flunssan oireita. Pauling sai odotetusti lääketieteen auktoriteettien suunnalta nuolia selkäänsä, mutta hänen hypoteesinsa pitävät osittain paikkansa.

Amerikan lääkäriliitto (AMA) teki aikoinaan selväksi, ettei se niele Paulingin väitteitä - ei sitten millään. Monissa lääketieteen oppi- ja käsikirjoissa väitetään vieläkin, ettei C-vitamiinilla ole vaikutusta infektiosairauksiin. Tämä harhaluulo on peräisin AMA:n tiedelehdessä (JAMA) julkaistusta tutkimuksesta, joka putkahti ulos samana vuonna kuin allekirjoittanut (1975). Myöhemmin kuitenkin havaittiin, että tutkimuksen data oli analysoitu virheellisesti. Saattaa jopa olla, että tuloksia analysoitiin tahalleen virheellisesti;  JAMA-tutkimuksen kirjoittaja oli nimittäin yksi lääketieteellisen biostatistiikan pioneereja. C-vitamiiniryhmässä flunssat olivat tilastollisesti merkitsevästi lyhyempiä, mutta alaryhmäanalyysissä jätettiin huomioimatta 42 %:a kaikista flunssajaksoista. Tutkijoiden johtopäätös oli, että C-vitamiinin vaikutus flunssaan on plaseboa, vaikka tutkimus oli plasebokontrolloitu. JAMA-tutkimus jää aikakirjoihin poliittisesti korrektina tiedeankkana. Jos faktat eivät sovi dataan, muuta faktoja, älä dataa!

Lääkäri-biokemisti Harri Hemilä Helsingin yliopistosta ja pari hänen australialaista työtoveriaan julkaisivat juuri päivitetyn version C-vitamiinin ja ylähengitystieinfektioiden välisiin yhteyksiin pureutuvasta Cohrane-katsauksestaan. Ei oikeastaan mitään uuttaa auringon alla. Alla olevassa tekstissä on lihavoituna ne asiat, jotka saivat vahvistusta tästä päivitetystä katsauksesta.

Ylähengitystieinfektiolla tarkoitetaan käytännössä aina flunssaa (engl. common cold), joka on viruksen aiheuttama ylempien hengitysteiden (nenäontelo, nielu ja kurkunpää) akuutti tulehdus. Suomalaiset aikuiset sairastavat tämän itsestään paranevan taudin keskimäärin 2-4 kertaa vuodessa. Flunssan itämisaika on noin 1-3 vuorokautta ja sen kesto on keskimäärin 10 vuorokautta. Flunssan hoito on oireenmukaista. Antibiooteista ei ole mitään hyötyä, sillä ne tehoavat vain bakteereihin.

Flunssan iskiessä mm. valkosolujen ja virtsan C-vitamiinipitoisuus vähenee. C-vitamiinilisän vaikutuksista flunssan ilmaantuvuuteen (insidenssiin) ja kestoon on julkaistu lukuisia artikkeleita tieteellisessä kirjallisuudessa. Melko suurella varmuudella voidaan todeta, että C-vitamiinilisä ei vaikuta merkitsevästi flunssan ilmaantuvuuteen valtaväestössä, mutta taudin kestoa sillä voidaan hieman lyhentää. Aikuisilla flunssan kesto lyhenee suuriannoksisen C-vitamiinilisän ansiosta noin 8 %:lla, kun taas lapsilla vastaava luku on noin 13. Käytännössä tämä tarkoittaa yhtä tai kahta vuorokautta.

C-vitamiinilisästä on tässä yhteydessä hyötyä ilmeisesti vain silloin, kun sen käyttö aloitetaan välittömästi ensioireiden ilmaannuttua tai kun C-vitamiinia käytetään suurina määrinä jatkuvasti. Hyödyt on osoitettu kiistattomasti vain jälkimmäisessä tapauksessa. Jo vuorokauden pituinen "vitkuttelu" näyttäisi nollaavan C-vitamiinin hyödyt. Annoksen pitää myös olla varsin suuri. Karlowskin ym. (1975) tutkimuksessa 6 g:n annos tuplasi tehon 3 g:n annokseen verrattuna. Andersonin ym. (1974) tutkimuksessa saatiin samansuuntaisia tuloksia. Harri Hemilän mukaan aikuisten pitäisi nauttia C-vitamiinia 6 g ja lasten 2 g vuorokaudessa heti ensioireiden ilmaannuttua, mutta selvästi pienemmistäkin annoksista on havaittu olevan hyötyä.

Kovaa harjoittelevien urheilijoiden osalta C-vitamiinin vaikutukset flunssan ilmaantuvuuteen eroavat valtaväestöstä. Liikunnan ja ylähengitystieinfektioiden välinen yhteys näyttäisi olevan J-kirjaimen muotoinen. Toisin sanoen fyysisesti passiiviset henkilöt sairastuvat useammin ylähengitysinfektioihin kuin kohtuullisesti liikkuvat, kun taas kovaa harjoittelevilla urheilijoilla on selvästi useammin ylähengitystieinfektiota kuin kohtuullisesti liikkuvilla. Rasittavan liikunnan jälkeen syljen immunoglobuliini A:n (IgA) pitoisuus pienenee. IgA:n tärkein toimintapaikka on limakalvon pinnoilla mm. ylähengitysteissä, joissa se ensimmäisenä kohtaa mikrobin. Näin ollen IgA-pitoisuuden lasku saattaa olla yhteydessä lisääntyneeseen ylähengitysinfektioriskiin rasittavan liikunnan jälkeen. Toisaalta kova fyysinen kuormitus vähentää myös luonnollisten tappajasolujen ja T-solujen aktiivisuutta.

C-vitamiinin on raportoitu vähentävän flunssaoireiden ilmaantuvuutta erittäin rasittavan kestävyysurheilun jälkeen. Esim. Peters ym. (1993) antoivat ultramaratonaareille (> 42 km) joko 600 mg C-vitamiinia vuorokaudessa tai lumetuotetta kolmen viikon ajan ennen kilpailua. Allergista riniittiä sairastavia henkilöitä ei otettu mukaan tutkimukseen, sillä he olisivat voineet muodostaa sekoittavan tekijän (engl. confounder). Kisan jälkeen flunssaoireita selvitettiin kahden viikon ajan. Flunssaoireiden ilmaantuvuus oli lumeryhmässä 68 %, kun vastaava luku C-vitamiiniryhmässä oli vain 33 %. Myös oireiden kesto ja voimakkuus olivat merkitsevästi vähäisempiä C-vitamiiniryhmässä lumeryhmään verrattuna. Sopiva C-vitamiiniannos kestävyysurheilijoille ennen kilpailua lienee noin 500-1000 mg vuorokaudessa. Hemilän ym. katsauksen mukaan näyttö C-vitamiinin hyödyistä kovan fyysisen rasituksen yhteydessä on vankka (s. 17).

Mielenkiintoista on se, että C-vitamiini näyttäisi vähentävän keuhkokuumeen riskiä. Pitt ym. (1979) tutkivat C-vitamiinilisän (2 g/vrk) vaikutuksia 674 merijalkaväen sotilaalla. Kyseessä oli kahden kuukauden kestoinen satunnaistettu, kaksoissokkoutettu tutkimus. C-vitamiinilla oli vain vähäinen vaikutus flunssan kestoon (-2 %) ja oireiden voimakkuuteen (-5 %), mutta keuhkokuumetapauksia oli C-vitamiiniryhmässä vain yksi, kun taas lumeryhmässä vastaava luku oli 7 (kts myös Hemilä & Louhiala 2007).

Kotiläksy:
Jos flunssariskissä on odotettavissa kasvua (esim. kova treeni kylmässä), aloita C-vitamiinilisän käyttö hyvissä ajoin ja käytä riittävän suuria määriä.

PS. Imeskeltävillä sinkkivalmisteilla on saatu varsin hyviä tuloksia tuoreissa tutkimuksissa, mutta jätetään niistä kirjoittaminen toiselle päivälle.